torstai 20. heinäkuuta 2017

"D VA halaa kaikkia!" - Animecon 2017

Hey daddy-o!

Animecon17-päivitys on tämä! Itselleni tapahtuma oli siitä höpö, että kymmenen vuotta sitten Animeconissa cossasin ensimmäistä kertaa, eli kyseessä oli vuosipäivä. Tässä suossa ollaan edelleen, toivottavasti proppini oli edes vähän parempi kuin silloin.

Harmitus tosin oli suuri, kun Animecon siirtyi viime vuoden Jyväskylän paviljongilta takaisin Kuopion musiikkikeskukseen. Musiikkikeskukseen liittyy ihan hurjasti muistoja, mutta onhan se aika säälittävä paikka pitää con paviljongin kaltaiseen avaraan ja monipuoliseen tilaan nähden. Muutenkin voi miettiä, oliko coni järjestelyidensä ja ohjelmansa puolesta hintansa väärti, hmm. Mutta näin pohjoisessa asuvalle Kuopio on onneksi edes lähellä suhteessa moneen muuhun kaupunkiin, joten plussaa aina siitä.

Laitan tän ekaksi kuvaksi koska laatumeemi. Kuvan otti muuten Rorune

Oma Animecon-viikonloppuni alkoi oikeastaan höpösti jo keskiviikkona siinä mielessä, että sain jonkun todella höpön pöpön ja olin monta päivää kipeänä. Hirveä väsymys ja ylävatsan kipu, mutta mitään ei tapahdu. Noh, kipu onneksi helpotti perjantaihin mennessä ja mukaan lähti vain tunkkainen huono olo ja yksi asu ihan vaan, että voin hyvällä omalla tunnolla vain chillata toisen päivän, jos huonolta näyttää.

Lauantaina heräsin jo siihen tunteeseen, että olen tervehtynyt. Sitten meni pakka nurin ja lopulta olin taas sängyn pohjalla makaamassa ja totesin, että eiiiii tästä tule yhtään mitään. Tilanteen jälkeen ei olisi meikkaamisesta, piilarinlaitosta ja peruukin laittamisesta tullut yhtään mitään ja lähdin ihan siviileissä liikenteeseen chillisti.

Cossaan emua, tää on kyl mun lempihahmo (+'en voi parhaiten' ilme)

Avitin sitten kuitenkin kaikkia kavereita ja itseasiassa istuin ison osan päivästä ohjelmissa.

En tiedä miten Musiikkikeskuksen remontin olisi pitänyt vaikuttaa, mutta mesta oli ihan yhtä tukala ja ahdas kuin aina aikaisemmin. Itselläni onneksi cossin puute helpotti ja olin hyvissä lämpötilalukemissa koko päivän, mutta kaikilla muilla tuntui olevan tukalaa. Itseasiassa minulle tuli pienessä hamosessani kylmä, kun istuin ilmastoidussa luentosalissa.

Tein myös cameon Kingdom Heart-luennolla, kun siellä näytettiin tää kuva. Voi leikkiä 'etsi kuvasta woodi'-peliä. Kuvasi: Fukka

Lähes heti alkuun menimme Odin Sphere: Sankaritarustoja ja oopperaa-luennolle. Itse en ole peliä pelannut, mutta olen sen teemoista kiinnostunut ja kerta siellä ei mitään jäätäviä spoilereita käsiteltisiin, niin hiippailin paikalle iha mielenkiinnosta. Näin pelin pelaamattomana meinasi välillä mennä vähän asiat sekaisin ja luennolla keskityttiin ehkä liikaa joihin tiettyjen myyttien ja juttujen yksityiskohtiin ja niiden aukiselittämiseen. Aika loppui ikävä kyllä kesken, mutta 45 minuuttia onkin ihan käsittämättömän lyhyt aika luennoida kokonaisen teoksen tematiikasta ja lähteistä.

Siirryin luennolta suoraan toiselle luennolle "Okami: Aurinko nousee". Luulin ensin, että kyseessä olisikin ullatus-paneeli, mutta kyseessä olikin monesta luennoitsijasta koostuva kokoelma. Tämä olokin oikeastaan hyvä juttu, koska peli on niin pirun laaja ja kaikilla siihen tehdyillä valinnoilla ja hahmoilla on yleensä jokin pohja mytologiassa, kansantaruissa tai historiassa. Käsiteltävää siis oli pitkäksi aikaa ja yksi ihminen olisi varmaan väsähtänyt ensin tietoa etsiessään ja sitten luennoidessaan. Tykkäsin luennosta kuitenkin ja tuli hirveä hinku pelata peli uudestaan, vaikka sitten sinä uutena HD-versiona. Tykkäsin luennoitsijoiden tarkasta käsittelystä ja tavasta edetä alueelta toiselle epämääräisen haahuilun sijaan.

Luentojen välissä kävin välillä taidekujalla ja myyntipöydillä, mutta totesin että niissä on niin kova tunku ettei sitten seuraavana päivänä hirveästi kannattaisi mennä. Ainiin, poikkesimme myös pannukakku-kahvilaan, jossa uskalsin syödä ruokaa sitten aamiaisen ja toivoin, että se pysyisi alhaalla. Pysyi.

Tää oli tosi höpöö mutta hyvää

Tapahtumassa oli muutenkin hyvin paljon erityisesti nuorta väkeä, mikä on ymmärrettävää kun Desucon on muuttunut täysi-ikäisille tarkoitetuksi ja Animecon on näin ainoa kesäinen kunnon vanhanliiton tapahtuma, johon varmaan tulee tosi monet tutut ja kaverit.

Pian edellisestä luennosta alkoi jo Return of The Fandom, minkä lopussa todettiinkin että ei siellä oikein fandomeja käsitelty vaan sarjoja ja franchiseja niiden uudelleentulemisen kautta. Luento oli tosin oikein kiinnostava harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ja siellä käsiteltiin tosiaan erilaisia sarjoja (tv- ja elokuvasarjoja) jotka ovat saaneet uusia osia tai remakeja. Sitten pohdittiin mikä on tehnyt sen hyvin tai huonosti ja annettiin pisteitä eri aihealueiden kautta. Olisin kyllä kaivannut lueteltuja pisteitä vielä ylös jokaisen sarjan diaan.

Istuin niin paljon ohjelmis et näitä kuvia on paljo niist...

Lauantai-iltaan mahtui vielä animemusiikkikonsertti, johon menin vähän varauksella koska lista ei itseäni mitenkään syvemmin sykähdyttänyt. Tuttuja biisejä, pari oikeasti itselleni tärkeää, ja loput sitten semmosta gbhjtgtjahtghnojoo että ei kai se huono voi olla mutta hrmm. Lopulta soittajat itse olivat käsittmättömän taitavia, mutta herra esittelijä oli ärsyttävä ja tuntui, että koko konsertti oli rakennettu häntä varten ja hänen mieltymyksilleen sen sijaan, että olisi mietitty minkäänlaista kokonaisuutta tai rytmiä. Olisi voitu edes pitää se nostalgia-teema tässä, mutta mukana oli vähän höpöjä valintoja ja esipuheet oli vaan "uuh tää on niiiiin hyvä hyvää animua" mikä oli vähän.... e hh h h h. Olisin itse kaivannut jotakin musiikkiin itsessään liittyvää pohjustusta, tai sitten että ei oltaisi höpötelty yhtään mitään! Tämän lisäksi taustalla pyörivät videot on aina vähän... hm. Esimerkiksi itselleni Hopeanuoli ei ole mitenkään nostalginen, joten niin ruman animaation katsominen vesittää koko musiikkikokemuksen ihan täysin. Plus, spoilaannuin useammastakin sarjasta, voih :,D

Eli joo, konsertti oli vähän disappointment. Musiikillisesti upeaa ja soittajat teki hyvää työtä, mutta kaikki muu oli niin epämääräisesti rakennettu että petyin. Sadness.

Ilta kului nopeasti ja otin rauhassa, jotta oisin voimissain sunnuntaina. Meiän majapaikassa nukkuminen vaan oli vähän haastavaa lämpötilan ja äärettömän epämukavan patjan ansiosta, mutta kyllä siitäkin aina selviää plus ite nukun vaikka tikun nokassa.

Sunnuntaina päätin syödä aamupalan vasta sen jälkeen, kun asu on laitettu päälle, joten jos asiat menisi päin seiniä niin asu olisi jo päällä. Hähää, olen nero. Onneksi lopulta mitään ei käynyt vaan olo oli hyvä ja kaikki meni hienosti.

Asuna sain päälle vihdoinkin D VAn. Peruukin kanssa olin vähän tuskissani aamun, koska ponnari on niin painava ja koko hökötyksen pitäisi pysyä kunnolla päässä lähinnä lace frontista ihoon liimattuna. Aamupäivän kuljin vähän etukenossa, koska pelkäsin peruukin koko ajan valuvan tai vaan napsahtavan päänahastani irti. Onneksi grimasin superiholiima on superia ja peruukki oikeasti pysyi päässäni koko päivän liikahtamatta... ja hiusraja oikeasti näytti ihan hyvältä.

Selfu sunnuntailta. Oli ihanaa

Muuten asu oli ihan käsittämättömän mukava päällä, kunhan peruukin painoon tottui. Olo oli tosi nätti ja sain niin paljon kehujakin, nyyh ;;__;; Enkä pelkästään, että ihana hahmo ja ootpa nätti vaan myös, että asu on tosi huolellatehdyn näköinen ja kyseltiin, mistä mikäkin osa on tehty ja miten ne on kiinnitetty (peruukki). Olin ihan intona koko päivän, kun ihmiset oli niin ihania ja olo oli niin hyvä. Osittain tähän saattaa vaikuttaa myös mentaliteetti "hyvää kannattaa odottaa", kun ensin asun pitäminen siirtyi pois Desusta ja sitten Animeconin lauantailta ja VIIMEIN sen sai päälle, niin olo oli tosi hyvä. Ah uh ihanaa.

Kävin aamusta istumassa hetken Riuchi Manga - Lavaesiintyminen tilaisuudessa, mutta koska en ollut edellisenä päivänä nähnyt herran esiintymistä niin oli vaikea pysyä mukana, että mistä on kyse. Ajatukset muutenkin harhaili ihan muualla ja halusin vain päästä juoksemaan D VAna ympäri mestoja. Lähdin lopulta paikalta, kun kutsu kävi ottamaan meemi-kuvia pihalle...

Pian kuitenkin alkoi jo cosplay-kilpailu, joka oli tosiaan höpösti laitettu sunnuntaille. Sinänsä se toimi ihan hyvin, onhan esimerkiksi Desuissa kisat yleensä nykyään usein pelkästään lauantaina. Toimi ainakin itselleni ihan hyvin, mutta oma viikonloppuni nyt oli muutenkin vähän epätavallinen.

Nostalgiakisassa huomasi, että suurinosa omasta ikäryhmästä on disneyn musikaalien kasvattamia, koska lähes kaikki esitykset olivat musikaaleja tai ainakin laulun lipsyncciä. En tiedä oliko tämä tietoinen valinta, koska nostalgia (en usko), vai vain sellainen että vanhoihin juttuihin ei oikein keksi kuin jotakin laulamista. Who knows! Täst huolimatta kisa oli ihan miellyttävää seurattavaa ja ai että varsinkin ensimmäiseksi ja toiseksi tulleet olivat niin kovin hyviä vaikka kummankaan sarja ei ole erityisen tuttu sarjan perusideaa lukuunottamatta.

Vanha kunnon pukukilpailu oli myös miellyttävää katsottavaa, varsinkin kun ihan perus pukukilpailujen puuttumisesta on viimeaikoina puhuttu ja nyt näki, että sekä aloittelijoihin, että kokeneempien sarjaan oli porukkaa ja asut tyylikkäitä. Pidin myös siitä, miten poseeraamisen aikana kerrottiin oleellisia asioita kisaajasta ja asusta (eikä mitään 'hänellä on kissa'), jolloin kisaan saatiin mukavaa eloa.

Väliin kevennyskuva siitä, miten pistoolia voi käyttää estämään auringonpistos

Ja pakko vielä mainita tähän liittyen, että muutenkin juonnossa rakastin sitä, että Rimppu oikeasti osaa ohjata kisaajia. Varsinkin vähemmän kisanneilla on usein ongelmana, ettei oikein tiedetä milloin lavalla on oltu tarpeeksi kauan ja siinä vaiheessa juontajan on hyvä olla sanomassa "kiitos", jolloin kisaaja saa tietää että nyt riittää hänen on siirryttävä sivuun. Kaikki juontajat kun eivät tätä osaa ja sitä on ollut joinakin vuosina ihan tuskaa katsoa.

Risuja tulee tosin tekniikalle, jossa sekoiltiin sekö valojen kanssa, että taustavideoiden kanssa. Pikkulinnut kertoivat, että osassa esityksiä videota ei saatu toimimaan ja yleisöstä näki, että välillä hiiri seikkaili tummalla ruudulla vinhasti. Ja ne valot! Osalla kisaajista on toki saattanut olla hassuja valopyyntöjä, mutta valomies ei osannut päättää lähteekö kisaaja lavalta valoissa vai ei ja tuleeko juontaja valoissa vai ei jajaja aaagh meinasi kuppi mennä nurin, kun niitä valoja seurasi. Pls get a hold of yourself.

Kisassa oli myös ikävää, että se meni kahden muun kiinnostavan ohjelman kanssa päällekkäin :( "21 vuotta Personaa" olisi kiinnostanut itseäni, koska olen pitänyt Persona-aiheisen luennon muutama vuosi takaperin itse ja muutenkin se on sarjana sellainen Mun Sarja. Tämän lisäksi "Transhahmoja animessa ja mangassa" olisi ollut myös oma juttuni ja hyvää jatkoa Desuconin ohjelmalle, jossa käsiteltiin seksuaalivähemmistöjä. Mutta kaikkea ei voi saada ja harmitus jäi, möh.

Pyssykuvia takapihalla. Kuvasi: Rorune
Kisan jälkeen meinasin mennä katsomaan "Everything wrong with Yuri!! on Ice", mutta totesin, että en jaksaisi kuunnella ohjelmaa aiheesta kahta tuntia ja, että kaverit menivät sinne ja voisivat ainakin referoida luennon lyhyesti minulle. Itse lähdimme Rorunen kanssa kuvaamaan minun asua ulos Musiikkikekuksen takapihalle, missä sitten vierähtikin hetki.

D VAna poseeraaminen oli oikeastaan tosi kivaa ja Rorune oli intona, että sain asukokonaisuuden teeman mukaisesti vetää vähän ylilyötyjä poseerauksia ja pin up-tyyliä kuviin. Toisaalta en ole pitkään aikaan kuvannut tällaita hahmoa, jossa pitää näin reippaasti poseerata päästä varpaisiin asti ihan kympillä.

Lopussa päivää kävimme vielä katsastamassa Riuchi Mangan esityksen, kun kerta hänen ohjelmassaan aiemmin en oikein pysynyt mukana. Ja voi!!! Voih!!!!! Niin hyve!!! Niin nättiä ja niin fiilistelyä ja ai että hyvä kun muistin räpytellä välissä, kun tätä lavashow-valo-mikälie esitystä seurasi. En tiedä mitä muuta tästä oikein sanoisi, kuin että vautsi vau. Osaisipa/saisipa tuollaisia jutuja joskus johonkin cosplay-esitykseen laitettua, hmmm aina voi unelmoidaaaa...

Kuva esityksestä mutta eihän tuosta nyt saa mitään irti orz

Esityksen jälkeen säädettiin hiukan porukalla, osa kävi autolla ja osa hengasi nostalgiseen tapaan hetken nurmikolla kuin minä 16wee kymmenen vuotta sitten. Lopulta lähdimme syömään keskustaan, minä edelleen asussa koska se oli oikeasti niin mukava. Loppuilta meni mukavasti kotia ajellessa pikkuteitä, pohjoispohjanmaan lakeuksia ihaillen ja kesäyöstä nauttien.

Animeconista jäi oikein hyvä fiilis. Oli paljon itseä kiinnostavaa ohjelmaa, mutta puolesta jäi vähän meh fiilis. Musiikkikeksus oli ahdas ja sokkeloinen kuten aina, joten en tiedä kuinka paljon tapahtuman miellyttävyydestä voi oikeasti laskea tapahtuman itsensä luomaksi. Oman cossin onnistuminen ja kommentit tekivät tapahatumasta myös ihana ja enhän mä muutenkaan ole saanut uutta asua pitää päällä sitten Frostbiten. Nyyh. En kuitenkaan ole varma, olenko palaamassa Animeconiin jos se vielä Musiikkikeskuksella järjestetään. Varsinkaan, jos lippu on yhtä suolainen kuin se nyt oli. Mutta nythän coniskene tuntuu olevan kummallisessa murroksessa, joten eipä sitä tiedä mihin sitä päätyy ja milloin. Jäänee nähtäväksi!

Loppuun viel yksi perinnekuva meiän perheest <3 Tää on yks tietty tienpätkä missä aina pitää pysähtyy. Kuvasi: Fukka

Kivaa siis oli. Seuraava oikeasti varma tapahtuma on Tracon, mutta katsotaan miten maailma asettuu makaamaan tässä kun elämää eletään!

- Woodi

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Overwatchia Overwatchin tilalle

Hei!

Selityspostaus kevään/kesän meiningeistä tulee tässä!

Kevät oli itselleni kokonaisuudessaan yhtä hirvitystä. Pyöritin järjestöä, olin lapselikkana/töissä, järjestin tapahtumia, kouluttauduin, koulutin ja ainiin VALMISTUIN! Koulut on nyt siis käyty enkä kaipaa takaisin ainakaan hetkeen (opiskelijaetuja kyllä kaipaan mutta minkäs teet). Saa nähdä mihin elämä tämän jälkeen vie tai on viemättä ¯\_(ツ)_/¯

Tämän pyörityksen takia bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Jossain vaiheessa kevättä aloitin kuitenkin stressinpurkamiseen soveltuen uutta asua koska why the heck not. Suuri haave oli saada kyseinen asu Desuun, mutta eihän siitä mitään tullut kun pää alkoi toukokuussa hajoilla.

Koska Overwatch hallinnoi elämääni tällä hetkellä aika reippaasti, ovat haavepukuni sen mukaiset. Hyvä asia cosplayn kannalta on se, että pelistä saa oikeasti tosi hyviä ja eri kulmista reffikuvia!! Kerrankin. Ensimmäinen aloittamani puku oli Genji Shimadan nomad-niminen asukokonaisuus/skini.

Genji Shimada (nomad) - Overwatch
Asu valikoitui useammasta syystä. Halusin päästä tekemään nättejä ja jännejä panssareita, for-real fancyjä sukkanauhaliivejä ja tyyliltään koko asu vaan on niin jännä. Hahmona en osaa pelata Genjiä kuin hätätilassa (oon lähinnä support-pelaaja), mutta hahmon lore ja suhde muihin hahmoihin ovat hyvin bueno.

Aloitin aikaavievimmästä osasta eli erilaisten panssarien väkertämisestä. Koska panssarit ovat hyvinkin ihonmyötäiset niin niiden "kaavat" tein vuoraamalla esim jalan ensin elmukelmuun ja sitten maalarinteippiin. Maalarinteippiin pystyi sitten piirtämään panssarien rajat ja muodot ja lopuksi ne leikattiin irti jalan ympäriltä. Toki myöhemmin softista leikatessa ja mallatessa kuvioita pitää vähän vielä säätää ja leikata, mutta pääasiallisen koon ja mittasuhteet saa aikaan tällä.

Jalkepanssarien epämääräisiä kaavoja
 Softis + worbla + gesso on yhdistelmänä itselleni tutuin ja siitä saa sellaisen lopputuloksen, mistä itse asuissani pidän, joten sillä mentiin. Tällä hetkellä hiomisvaiheessa ovat jalka-, käsi- ja rintapanssarit.

Oikein muuta en asuun ole ehtinyt tehdä erinäisten osien ostamisen lisäksi. Suuri haave olisi saada asu valmiiksi Traconiin, koska muuten sen esiintyminen viivästyy johonkin ensivuoteen tai johonkin suddenly-con tapahtumaan? \(--)/

Gessopiste (yksi niistä)

Koska totesin noin kolme viikkoa ennen Desuconia, että juu en saa Genjiä valmiiksi, niin päätin että voisin koittaa saada jotain muuta. Toukokuussa pelissä oli uusi tapahtuma, jolloin useampi hahmo sai uusia asukokonaisuuksia.

Yleensä pelin asut ovat sen verran monimutkaisia, että ainakaan minä omalla työtahdillani/muilla menoillani en ehtisi millään tekemään niitä muutamassa viikossa. Yksi hahmo sai kuitenkin ihan siedettävän yksinkertaisen asun, nimittäin mecha-alustaan ajava D VA sai Cruiser-nimisen asukokonaisuuden joka, noh, on varsinkin verraten yksinkertainen asu.

D VA (Cruiser) - Overwatch
Isoimman ja aikaavievimmän osan asussa teki paidassa oleva printti, jota ei tietenkään löytynyt mistään juuri tietyn kokoisena, saati värisenä. Mohjakangastakin piti vähän etsiä ja vaalentaa, että sain sopivan. Se oli painamishommia sitten taas! Kuviossa rasittavinta oli toki sen ykityiskohtaisuus ja pienet kohdat ja kulmat, joita sitten saksilla leikeltiin käsi krampille asti. Painaminen tapahtui tuttuun tapaami kontaktimuovilla, jota on täällä blogissa esiintynyt... aiemminkin... joten en rasita ihmisiä isolla määrällä erilaisia painovaiheita!

Ompelullisesti paita vähän jännätti, kun en ole samanlaista aikaisemmin tehnyt, mutta lopulta se onnistui harvinaisen hyvin! Tein sen hiukan eri mallisena kuin alkuperäisesti hahmolla, mutta ei sitä meinaa huomata. Höhöö L(o)

Todiste siitä, että kyllä kuviot on painettu ja melkee kuolin
Lopulta paidan kuvioissa meni niin kauan, että en saanut asua edes Desuconiin (︿Tapahtuman jälkeen kuitenkin jatkoin asun loppuun, että saisin sen Animeconiin.

Hahmolla jalassa olevat housut on ostettu valmiiksi, kuten myös siihen kuuluva vyö. Totesin, että en ole kovin intohimoisesti tekemässä farkkuja tällä hetkellä, niin ostetut saa kelvata. Saihan niitäkin aikansa etsiä, että olisivat oikean väriset, tiukat ja vyötäröltään tarpeeksi korkeat. Kengät piti tilata internetistä, joten voin sanoa ettei tämä asu kovin halpa ainakaan ollut...

Lisää reffiä suoraan itse pelistä - huomaa ponnari
Minulta sattui ihmeen kaupalla löytymään kaapista valmis ruskea lace front-peruukki. Peruukki oli kuitenkin turhan pliisun värinen joten värjäsin sen kaksi kertaa vähän punaisemmaksi. Lopulta siitä tuli ihan siedettävä. Peruukki oli muutenkin vähän murheenkryyni kun kiekuralla oleva otsatukka ei meinannut onnistua ja pysyä muodossaan, vaikka muokkasin sen kaksi kertaa (pesin välissä). Pitää vielä vetää se pesun läpi ja koettaa jälleen kerran seuraavaa käyttökertaa varten, koska minähän en peruukkijuttujen kanssa luovuta! Kyllä se kuitu lopulta taipuu tahtooni!!

Niin epämääräinen kuva ponnarin tekemisestä ja kuitujen ohjailusta
Päähän ja kaulaan tulevat rusetilla olevat huivit ovat vähän hassut, kun ne on periaatteessa tehty huivin mallisesta palasta kangasta, mutta menevät kiinni nepparilla. Tämän päälle tulee sitten pala kangasta jolloin homma näyttää niinkuin se olisi solmulla mutta oikeasti se ei ole millään solmulla. Tykkään näistä feikki-ruseteista.

Korvikset tein gessotuista ja hiotuista puurenkaista, joihin sitten kiinnitin korvisnapit ja korvan ympäri menevät lenkit, koska ne ovat hiukka raskaat. Rannerenkaat ovat softista, jonka päällä on gessottua ja hiottua worblaa. Rannekorut ovat kaksiosaiset ja ne menevät kiinni mageneeteilla. Molemmat maalasin ensi kunnolla keltaisella maalilla ja sitten parilla ohuemmalla kerroksella kultaista maalia.

Päässä olevat kuulokkeet on tehty hankaistuista stylox-palloista, minkä mallia sitten polttelin piirtopolttimella uuteen muotoon ja päällystin uudella ihmeellisellä meshed worblalla. Kokemus oli kuin paluu wonderflexiin, hyvin jännäe.

Jep otin kuvan tästä stylox-vaiheesta mutta en muusta HAH

Kun aikaa kuitenkin jäi totesin, että miksipäs en tekisi myös asuun kuuluvaa asetta. Jokaisella pelin skinillä/asukokonaisuudella on erilainen ase. Toki jos hahmolla on pyssy niin se on vain erilainen pyssy tai miekka on erilainen miekka. Aseen tekemiseen ei tosin paljon aikaa jäänyt. Viimeinen viikko töissä veti mehut täysin pihalle ja sen jälkeen mökkeiltiin jolloin pyssyn tekoon jäi upeat kolme-neljä päivää.

Cruiser-skiniin kuuluvan aseen reffi. Onneksi kuvia saa pelissä otettua monesta suunnasta

Yleensä pidän worblan käytöstä propeissani, koska se tekee niistä kestäviä ja gessolla päällystetty ja myöhemmin hiottu pinta vaan on ah uh karkkia. Kun aikaa kerta oli niin vähän, päätin kuitenkin että kokeillaan vaihteeksi jotain muuta: Kokeillaan työskennellä vain ja ainoastaan erilaisilla foameilla!! EVA-foamia ja craft foamia (softista) siis kehiin ja pyssyä kasaan kunnon leikkaa-liimaa taktiikalla.

Pohja ja pari hassua palaa softista
Tein EVA-foamista pohjan (kolminkertaisena), jonka päälle sitten tein yksityiskohdat pääasiassa softisksesta. Kokeilin aina paperilla, millaisen palan seuraavaksi tarvitsisin ja sitten leikkasin. Kuumaliimaa kului ja pistooli pikkuhiljaa kasaantui.

Pelkkä foamin käyttö kuitenkin kuumotti ja kuumottaa edelleen itseäni. Kaikki tehdyt virheet ovat siinä sitten eikä niille ole hirveästi mitään tehtävissä. Ja saumat tietysti, mutta päätin antaa itselleni sen anteeksi tässä tapauksessa, kun kyseessä on kokeiluna, lyhyellä aikataululla ja pienellä budjetilla tehdystä propista.

Osat liimattu - matkalla seuraavaan vaiheeseen
Päätin kokeilla foam-hirvitykseen rubber comp-nimistä spray-muovia. Unelmoin sileästä ja kovasta muovipinnasta, mutta lopulta sain pehmeän ja akneisen pinnan, jonka päälle vain itkin. Yritin pelastaa tilannetta päällystämällä koko komeuden wanhalla kunnon mod podgella, mikä onneksi vähän tilannetta auttoi ja teki pyssystä edes hiukan sileän, kovahkon ja vähemmän alttiin tuhoutumiselle.

Maalauksessa käytin tuttuja akryylimaaleja ja leikin kunnon poppamiestä, kun minulla oli ziljoona pientä snapsi-lasia täynnä erisävyisiä maaleja pitkin pöytää ja aina piti valikoida että mitähän tuohon väliin tulee. Olisin ollut fiksu niin olisin ehkä maalannut osat ennen kiinnitystä, koska nyt piti varoa juuri hetki sitten maalattuja pintoja. Onneksi itselläni on melko vakaa käsi, joten sotkuja ei tullut mitenkään liian paljon. Vähän sudin myös varjostuksia joihinkin saumakohtiin, joka myös peitti aseen rakennehöpöyttä ja liimakohtia. Lopuksi hioin pensselin jättämät jäljet pois oikein hennolla hiekkapaperilla, jolloin myös rubber compin akenpinta vähän siloutui.

Nopat tein periaatteen mukaan pelkästä softiksesta. Polttopiirrin auttoi myös tässä, kun pystyin polttamaan pienet kolot silmäluvuiksi. Päällystin nopat mod podgella ja maalasin. Pistooliin kiinnitin pienen pätkän alumiinilankaa kaarelle, johon nopat pystyi kiinnittämään narulla.

Hänen nimensä on Kolmen Päivän Pyssy
Olen lopulliseen pistooliin tyytyväinen siihen nähden, missä aikataulussa ja millä materiaaleilla se on tehty. Tuskin silkalla pelkällä foamilla enää työskentelen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Asulla ei myöskään ole tarkoitus esimerkiksi kisata, joten se ajaa kyllä tehtävänsä mukavana pienenä proppina jonka kanssa poseerata.

Käytin D VAa Animeconissa, jossa asusta myös otettiin kuvia. Teen Animecon-päivityksen tässä piakkoin siis johon sisällytän sitten myös lopullisen asun kuvan meikkeineen kaikkineen.

GG!

- Woodi

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

ENERGISTÄ ahostusta - Desucon 2017

Hellou!

(disclaimer: otsiko liittyy asuihin, ei fiilikseeni viikonlopusta... paitsi ehkä tuo energisyys!!)

Tämä Desucon päivitys tulee nyt melko myöhässä. En ole edes päivittänyt blogia sitten Frostbiten, mutta siitä lisää sitten seuraavassa päivityksessä. Matka kohti desu-päivitystä! Kun aikaa on tässä mennyt niin muistot eivät tosin ole freeseimmät...

Koska Desuun kulkeminen on joka vuosi ollut niin säätöä, päätin myös tänä vuonna hypätä lentokoneeseen ja kurvailla ilmojen halki Helsinkiin työpäivän jälkeen. Jos joku kaipaa muistutusta, niin asun Rovaniemellä, joten välimatkani ovat vähän tavanomaista conikävijää pidemmät.

Tuntuu pidemmltäkin lomareissulta tämä

Desuconiin oli tarkoitus tehdä uusi asu, kaksikin, mutta siitäkin sitten lisää seuraavassa päivityksessä. Mukaan lähtivät twitterissä äänestykset voittaneet Shugo Charan Amulet Heart ja Baccanon Jacuzzi. Kevyttä ja helppoa asua siis mukana onneksi.

Perjantaina en ehtinyt tekemään oikein mitään. Lahteen saapumisen jälkeen käytiin kierros Sibeliustalolla, minä upeana itsenäni, ja vähän kuvailtiin ainakin Fukkaa. Muuten vain moikattiin muutamaa ihmistä ja jatkettiin matkaa hakemaan ruokaa ja nukkumaan.

Lauantai-aamu alkoi viiden jälkeen monien muiden lisäksi palohälytyksellä. Kuulin kummaa piippausta ja sitten kuulin toisessa huoneessa olevien mutisevan "...palohälytys". Siinä vaiheessa meinasin tukehduttaa itseni tyynyyn, mutta raahasimme itsemme ulos. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään koko-talo-ilmiliekeissä-tilanne ja kaikki oli lopulta käsittääkseni melko kunnossa ja pääsimme sisälle. Ja onneksi oli kesä!!

Aizawan (anniilaugh) pastelli-haaremi: Kis, mä & Fukka. Kuvasi: Kyuu Eturautti

Amulet Heart on useamman vuoden vanha asu, joka kyllä näkyy muunmuassa asun istuvuudessa ja ompelujäljessä. Siinä on monia asioita, joihin olen todella tyytyväinen (munet, vekit), ja sitten taas niitä mihin en todellakaan. Asussa en jaksanut uusiksi tehdä kuin aurinkolipan, mutta sekin sai oman fiilikseni jo korkealle asun suhteen. Uuden, OIKEAN vaaleanpunaisen aurinkolipan olen varmaan ostanut jo vuosi sitten. Uusi sydän syntyi läpinäkyvästä muovisesta sydän-koristeesta, jonka sisäpuolen maalarin glitterillä ja pinkillä maalilla, jolloin movin pinta kiiltää mukavasti. Sitten softista sydämen takaosaan, lisää sofista ja liimaa niin sydän on kiinni aurinkolipassa. Olen hyvin tyytyväinen tähän.

Selfieeeee ja uusi aurinkolippa ja so much glitter sydän

Olimme liikenteessä aikaisin joten aamupäivästä aikaa tuntui olevan kuin roskaa! Kuvailtiin asuja ja itse vietin huomattavan paljon aikaa taidekujaa ja sen valikoimaa tutkien. Olin myös Kissin mukana photoshoot-assarina. Pääsin muunmuassa pitelemään valoja ja heijastinkalvoja Sibeliustalon pimeimmissä nurkissa, jännittävää!!

Pimiää Photoshoottia ja Fukkan melkein loistava asu

Ensimmäinen oikea ohjelma missä kävin, oli "seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa: mahdoton yhtälö?". Aihetta käsiteltiin muutaman tietyn animen kautta, mitkä sitten saivatkin oikein syvällisen käsittelyn. Itselläni spoilaantui useampikin sarja, mutta toisaalta olen niin laiska animenkatsoja, etten varmasti olisi niitä jaksanut edes katsoa. Aihe muuten käsiteltiin ihan kivasti ja eri näkökulmia huomioonottaen, pidin kovasti eri teemoista mitkä ponnahtivat eri animeista ilmi uudestaan ja uudestaan. Toisaalta itse olen niin aiheen keskiössä ja sitä paljon käsitellyt eri ympäristöissä, että en tiedä kuinka paljon täysin uusia juttuja olisi voinut tulla esille.

Hyvet loppupohdinnat myös henkilöille, jotka eivät ohjelmassa käyneet

Aika pian ohjelman jälkeen alkoivat Cosplay-kisat! Jihuu! Fukkahan oli sanonut, että ei nyt sentään häntä kisaan valita, mutta hähää niinhän siinä lopulta kävi. Karsinnoissa oli tosi erilaisia asuja ja esityksiä ja Hall-kisassa myös mukava kauttaus asuja. Valokuva-sarja on mielestäni ollut todella mukava lisä nykyisiin kisoihin. Sillä myös saadaan aiheeseen liittyvää ohjelmaa lisää siksi aikaa, kun ensimmäisen kisan tuomarit tuomaroivat edelleen. Ja aaaaa kaikis kyllä voitti immiset ja asut jotka ne ansaitsi, onneeee!! ;;3;;

Kisan jälkeen hiivimme aika pian takaisin yöpaikkaan, että seuraavan pivän järjestelyt eivät menisi hirveän myöhään ja, että saisimme siedettävät määrät unta.

Sunnuntaina aamu alkoi omalta osaltani lacefront-peruukin kiinnittämisellä ja tatuoinnin maalaamisella. Jacuzzi on onneksi muuten tosi rento, kun vaatteet on löysät ja kengät omat maiharit. Peruukkikin on kiinnityksen jälkeen maailman helpoin, kun se on niin lyhyt ja muotoon lakattu että se ei karkaile mihinkään.

Sunnuntaina jatkui oma iloitteluni taidekujalla häärimisellä. Tämän lisäksi jälleen kuvailtiin asuja... tai siis Kis kuvaili meitä ja monia muitakin! Olin muka assanrina, mutta lähinnä istuin ja selasin ihmisten twiittejä, haha... Omalla kohdallani voin sanoa että ny minulla on useampikin mainio kuva Jacuzzista käyttöön.

AHOSTAA NII PALJON t. jacuzzi. Kuvasi: Kis

Ohjelmana sunnuntaille oli "Eroottinen cosplay Japanissa". Fukka kirjoittikin aiheesta juttuja, joista olen samaa mieltä ja joista puhuimmekin keskenämme ohjelman jälkeen. Tämän lisäksi itseäni jäi näin yleisön kannalta ärsyttämään ne katsojat, jotka pitivät oleellisena kertoa omia lempi-jynkkysivustoja josta löytyy juuri tietynlaista cosplay-pornoa. Minua ei kiinnosta nörttien fav sivut, eikä se tuonut ohjelmaan mitään lisäsisältöä. Olisin voinut elää ilman näitä tietoja.

Pidin ohjelmassa kuitenkin esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten länsimaissa aihetta lähestytään ja miten meidän historiamme aiheen parissa tekee suhtautumisesta erilaista. Lopun feministinen katsaus aiheeseen "miten lähestyt cossaajia" oli vähän irrallinen, mutta näin cossaajan näkökulmasta ihan mieluisa.

Pienet eläimet himoitsevat ruokaani. Kuvasi: Fukka
Lopun päivää kuvattiin lisää, sekä istuin nurmikolla meditoimassa ja vahtimassa shoottaavien kavereiden tavaroita. Lopuksi kävimme vielä päättäjäisissä, vaikka avajaiset olivatkin jääneet perjantaina väliin. Mukava paketointi viikonlopulle ennen pitkää matkaa takaisin pohjoiseen, jossa menin maanantaina lähes suoraan junasta töihin.

Desucon oli itselleni hurjan kiva. Matkustushuolet oli hoidettu jo talvella kuntoon lippujen osalta, oli rahaa törstätä taidekujalle ja näki kaikkia kivoja tyyppejä. Conin järjestelyt meni hyvin ja paikalla oli upeita cosseja. Oma uusien cossien puuttuminen harmitti vähän, mutta harmitus hävisi aika nopeasti jo perjantaina, että se ei vaivanut itse conittamista!

Pian lisää uusista asuista ja kohta jo Animecon, hui!

- Woodi

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Robin ja Turriutumisen Taito

Hei hoi!

Muut kirjoittelevat jo tulevista suunnitelmista ja ties mistä coneista, mutta koska itse olen ollut kiireinen ja vain koteloitunut tekemään kouluhommia niin palaan ajassa taaksepäin ja kirjoitan Robinin asusta ja koko ryhmästä jotaki! Vihdoinkin siis turrihommia.

En myöskään enää jaksa odottaan Desun virallisia kisakuvia, joten menköön näin!! aaaa

Naisrosvo!Robin - Disneyn Robin Hood. Kuvasi: Kis

Disneyn Robin Hoodin Robinin cossaaminen, niinkuin koko ryhmä, lähti kokonaan esityksestä itse hahmojen tai asujen sijaan. En olisi ikinä elämässäni kuvitellut, että cossaisin Robinia, saatika tätä versiota, mutta tässä sitä ollaan. Koko idea tiivisyi myös ECG-kisaan hakemisessa käytettyyn portfolioon.

Kyllä, tämä oli yksi portfolion sivu. Ja kyllä, pääsimme sisään kisaan. Kyllä, pärjäsimme kisassa

Niin joo. Katsoimme elokuvan eräs yö yhdessä ja läpällä heitimme, että elokuvan "pukeudutaan valeasuihin ja nyysitään prinssiltä rahaa"-kohtaus voisi olla hauska toteuttaa jonkinlaisena cosplay-esityksenä. Seuraavana aamuna harkitsimme asiaa uudestaan ja jostain syystä totesimme, että "joo kyllä tähän nyt ryhdytään" Koko projektin ajan minua myös muistutettiin siitä, että olen syypää tähän koska minä valitsin yölliseksi elokuvaksi juuri Robin Hoodin.

Aloitimme kaikki tahoillamme ensin tekemään asuja, joten puhun asusta ensin ja sitten jotain ryhmäilystä ja esityksestä.

Viralliset kisassa käytetyt referenssit minulle ja Pikku Johnille
Vaateiden ja elokuvan värityshän heittää häränpyllyä jopa itse eri kohtausten välillä, mutta yritettiin pysyä jotenkuten samoilla linjoilla. Otettiin esimerkiksi kaikkien reffikuvat samasta lähteestä eli DVD:stä kuvakaappauksin, kun esimerkiksi youtube-videoiden ja valmiiksi otettujen kuvakaappausten välillä oli niin suuria eroja.

Lähdimme ensimmäisenä miettimään ja kehtitelemään yhdessä maskeerausta ja muutenkin koko... eläinhommaa. Portfoliossakin painotimme, että haluamme tehdä juuri nämä elokuvan versiot. Emme fursuitteja, emmekä ihmisöityjä versioita vaan juuri elokuvan versiot. Maskeeraus ja varsinkin kuonot näyttelisivät siis suurempaa roolia, kuin missään muussa asussa aiemmin.

Onneksi Fukka oli leikkinyt lateksilla jo aiemmin, joten emme ihan sokkona hypänneet altaan syvään päähän. Kuitenkin homma oli monella tapaa uutta ja sen takia aloitimmekin yhdessä kuonojen rakentelusta.

Meiän kaikkien kolmen lopulliset kipsinaamat

Yhdessä tekaisimme itsellemme kipsinaamat, elikkästä jokainen makasi vuoronperään lattialla, kun kaksi muuta vuorasi kasvoja kipriharsoon (ihon ja harson välissä tosin elmukelmua). Tämän kipsinaamion päälle pystyi sitten muovaamaan massasta (esim darwin-massa) sellaisen kuonon kuin oli tarpeen.

Omassa kuonossani oleellisinta oli pituus ja suippous, että saataisiin jokaisen kuonosta selvästi erinäköiset. Siinä sitten massaa vaan ja hiotaan sopivan siloiseksi.

No on toi kuonomaisempi kuin oma nenä

Muotoillun kuonon päälle läträttiin sitten lateksia sen verran, kun tuntui tarpeelliselta. Kuonon päässä sitä on noin 10 kerrosta ja postilla ohuimmillaan vain yksi, jotta saumasta tulisi mahdollisimman huomaamaton. Kun lateksi oli kuivunut, uuden nenun vain veti irti kuonon päältä.

Kuonon päässä olevat reiät olivat oleelliset koska ~hengitys~
Eka testi. Kuten oletettua, näyttää tosi typerältä
Lateksin värjääminen oli sitten toinen juttu, koska kuono ympärille tuleva muu iho tulisi myöhemmin maskeerata samalla tavalla. Rasvaliukoiset ihomaalit tarttuivat hyvin pohjaväriksi, mutta niillä ei saanut aikaan mitään kovin pientä tai tarkkaa jälkeä. Maalia pikemminkin hinkattiin lateksiin kiinni kuin maalatiin. Kaivoin kaapista vesiliukoiset kasvomaalit ja tein sillä myöhemmin myös muualle kasvoihin tullutta karvoitusta.

Itse tapahtuman aamuna maskeeraus onnistui ihan hyvin omalta osaltani. Se oli oikeastaan melkein hauskaa ja piti vähän pidätellä itseäni, etten nyt ihan jokaisesta karvasta alkaisi suurta picassoa maalaamaan. Tämä olikin ensimmäinen näin iso maskeeraus-projekti itselleni.

Maskeeraus noin?? vähän yli puolivälissä???

Lopullinen kera koko muun asun
Olin kohtuullisen tyytyväinen lopulliseen kuonoon ja maskeerauskeen. Suun yläpuolelle tullut sauma voisi olla parempi, mutta muuten kyllä oikein mielelläni esittelen tekelettäni muille varsinkin, kun muistaa mainita kyseessä olleen ensimmäinen tämän mittasuhteen maskeeraus-lateksi-sekoilu ikinä. Seuraavalla kerralla toivottavasti saan väristä vielä enemmän käyttämäni karvakankaan värisen ja koko komeus alkoi tosin vähän kärsimään päivän loppuvaiheilla kisan aikaan, mutta silleppä ei mitään mahtanut.

Robinin päässä oleva huivi on perus mallorca-puuvillaa, jossa ei ompelullisesti ollut mitään sen erikoisempaa. Huivia ei saa oikeasti auki neliöksi vaan se on niinsanottu huijaus-huivi. Huijaus-huivi näyttää enemmän animaatio-huivilta kuin jos olisin tehnyt sen yhdestä kokonaisesta palasta kangasta.

Huijaus-huivin palojen testausta ennen YMPYRÖITÄ

Ensin meinasin painaa leimasimella ympyrät kankaalle, mutta totesin olevani niin pilkunviilaaja ettei siitä tullut tarpeeksi siistiä jälkeä. Sabluunoita siis päädyin jälleen kerran leikkelemään ihan kunnolla.  En ikinä pääse sabluunoista, mutta ehkä en haluakkaan kun se alkaa vihdoin rullaamaan silleen kunnolla.

Ja taas sabluunoita

Minä ja Rorune päätimme tehdä hyvin erikoisen ratkaisun hahmojen peruukkien suhteen. Koska asut ovat hahmoilla valeasuja, niin päätimme tehdä peruukitkin jotain mahdollista kynyä valeasua mukaillen. Animaatiomaisen kökköisyyden aikaansaamiseksi päädyimme tekemään peruukkimme villalangasta. Rorune joutui tekemään kokonaisen peruukin, minä vain pari weftiä.

Yksinkertaisesti siis ompelin vain rivin tietynpituiseksi leikattuja villalangan pätkiä vinonauhaan. Tein kaksi tällaista vinonauhaa ja kiinnitin ne yhteen niin, että ne lepäävät pääni ympärillä ja roikkuvat huivin alta.

Such kyny + lopullinen huivi

Itse olin todella tyytyväinen tähän päätökseen, koska nyt hiukset oikeasti näyttävät kämäisiltä peruukeilta. Sitten, kun teen Robinin perusversion, niin siihen tulee sitten kunnollinen peruukki.

Korvakorut olivat viimeiseksi valmistunut osa asussa. Mietin ja kokeilin vähän kaikenlaisia ratkaisuja, koska peruspyöreät korvikset ovat muodoltaan niin helpot että en halunnut yhtään epätasaisuutta tai muuta kauneusvirhettä. Hankin styroxia ja leikkasin jumppamattoa ja sekoilin worblan kanssa... mistään ei tulut niin nättiä kuin halusin. Lopulta muistin kaapissani olevan vielä vuodesta 2012 Judalin asuun metritolkulla uponnutta bensaletkua. Sitä siis sopiva pätkä, sisään alumiinilankaa pitämään koko homman muodossa ja avot! Päädyin päälystämään rinkulat ihan vain mod podgella (noin... 5 kerrosta muistaakseni) ja maalaamaan käsin pienoismallimaalilla.

Korvakoruihin tuli kuminauhat, joista ne roikkuvat. Näihin taas kiinni magneetit, joille oli vastinparit huivin sisällä. Esityksessä minun oli tarkoitus (elokuvaa mukaillen) kaivaa korvakorut ja laittaa ne paikoilleen. Lopulta aikaa oli niin vähän, että tämä osio (kuten moni muukin) jätettiin kokonaan pois.

Karvekangas (feat perusversioon tuleva peruukki joka liian oranssi)
Robinin karvoitusta varten hankin karvakangasta Kiinasta, koska suomen valikoimat olivat melko rajalliset. Saapunut kangas oli ihanaista ja nättiä, vaikka sitä olikin juuri ja juuri riittävästi. Karvakankaasta taioin itselleni hanskat, housut ja hännän. Ja vaikka kangas oli kuinka ihanaa niin olihan sitä ihan hanurista ommella.

Hanskoissa piti miettiä jonkinlainen systeemi, koska en voisi elää koko päivää koko-karvaisilla tassuilla. Päädyin siihen, että teen kämmenpuolen lycrasta ja muun osan karvasta. Ja voi hyvä luoja voin sanoa, että hanskan omepelminen niin, että toinen kangas on lycraa ja toinen karvakangasta on kyllä kamalin asia mitä olen joutunut ompelemaan.

Tassu ennen mm. paturia ja viimeistelyä. Hyi.

Jollakin ihmeen kaupalla niitä tuli kuitenkin ihan hyvännäköinen ottaen huomioon, että se on karvainen käsi. Yök. Koska Robinin perusasussa hänen tunikassaan on lyhyet hihat päätin, että hihat yltävät ihan olkasaumaan asti. Mietin pitkään, miten saisin ne pysymään ylhäällä ilman selkä- ja eutumusosaa mihin ommella kiinni. Lopulta laitoin hanskojen väliin sekä etu, että takapuolelle kuminauhat.

Tuon karvan saksimista tuli... paljon... ja karvaa oli..... paljon...

Kuminauhat kyllä pitivät hanskat ylhäällä mutta noissa on jotain...

Housut olivat melko tuttua huttua. Laitoin reisien ympärille toppauksia, että tulisi vähän kettumaisempi fiilis. Säärien kohdalta kangas menee täysin ihonmyötäisesti, mutta koska kangas ei veny yhtään niin saumoista löytyy pienet piilovetoketjut. Onneksi karvakangas myös peittää allensa mahdollisesti vähän huterasti ommellun vetoketjun hahahahaa.... Selpauksen ompeleminen olisi ollut sulaa hulluutta, joten vyötärö toimii ihan kuminauha-systeemillä.

Häntä oli yksi mysteeri, koska en halunnut sen vain roikkuvan ja lerpattavan alaspäin. Häntä myös muuttaa muotoaan ja kokoaan elokuvassa (niinkuin... kaikki), joten olin vähän hakoteillä. Lopulta vain tein kaavan parilla kaarella olevalle hännälle ja leikkasin niin ison hännän kuin vain kangasta riitti (ja piti vielä katsoa että tiettyyn suuntaan, ettei karva kasva vahingossa väärään suuntaan)

Minulla oli kaikkia mysteerisiä suunnitelmia hännän tukirakenteiksi, mutta päädyin lopulta erityis-vahvaan rautalankaan, jonka laitoin vielä kaksinkerroin. Rautalangan päädyt sitten kiersin lantion ympärille ja siinä se sitten heilui. Häntä on kyllä asussa se vähiten hieno asia ja olisin kyllä toivonut, että minulla olisi ollut enemmän aikaa kehitellä siihen kaikenlaisia hienoja systeemejä. Nyt mentiin tällä eikä se nyt mitenkään hirveän kauhealta näyttänyt.

Iha vaa upee kuva tähän väliin. Kuvasi: Kis

Päällä oleva mekko oli myös yksi ihmeellinen seikkailu, kun niin harvoin jerseytä tulee näin paljon ommeltua ja varsinkaan mekon muodossa. Kangas siksi, että alunperin oli tarkoitus vetää sekin päälle vasta lavalla. Lopulta pukeminen jäi pois, mutta Zodiac-julistetta varten tein kaksi valtavaa taskua. Opin kuitenkin paljon uusia asioita. Päätin päivää ennen conia vielä, että häntä ja mekko eivät normaalisti toimi keskenään yhtään ja tein taiteellisen ratkaisun eli leikkasin suuren halkion mekon takaosaan.

Kengät tein showcovereina joidenkin perus-kenkien päälle elmukelmun avustuksella.

Harteilla oleva punainen keeppi on yksi lempiosani asusta. Siitä tuli jotenkin yksinkertaisuudessaan juuri niin sarjakuvamainen ja kirkas kuin pitkin. Ei ollut sinänsä mitään erikoista tekemisessä, hauskaa ja varmaa. Myöhemmin tajusin, että olisi ehkä pitänyt laittaa siihen magneetti-kiinnitys, niin päällelaitto lavalla ei olisi ollut niin epävarmaa ja 'toivottavasti nyt menee'-arvuuttelua. Lopulta nappi sujahti kyllä oikeaan paikkaan, mutta itse keeppi meni vähän kierteelle. Onneksi ei sen suurempaa katastrofia.

Keeppi yksinkertaisuudessaan. Kuvasi: Kis

Esitystä varten askartelin meille kaiken päälle vielä Zodiac- ja Robin Hood-julisteet.

Koska emme kuitenkaan halunneet tehdä mitään täysin identtistä 'näytellään sama kohtaus vain uudestaan'-esitystä, niin otimme koko hommassa hyvin paljon taiteellisia vapauksia. Lisäsimme omia juttuja, otimme monia juttuja pois, halusimme että ihmiset nauraisivat ainakin vähän.

Aluksi yksi ongelma oli kieli. Halusimme alunperin tehdä esityksen täysin suomeksi, mutta ECG-säännöt käskivät sen olevan englanniksi (koska international tuomaristo). Englanti taasen tuntui ihan pöhköltä vaihtoehdolta joten päädyimme lopulta niinkin radikaaliin vaihtoehtoon kuin käsittämätön siansaksa mongerus, jossa puhetta tulisi mutta jonka suurinpiirteinen sisältö tulisi esille eleistä, kontekstista ja äänenpainosta. Who needs words!

Taas yksi portfolion sivu. Ja kisa oli sopivin, vaikka kielirajoite olikin

Ääniraidan kasaaminen ylipäätään oli yksi kunnon työmaa, josta Fukka kirjoittanee blogiinsa vielä tarkemmin wink wonk.

Lavasteita hamstrattiin vähän sieltä täältä ja paljon jätettiin pois. Alkuperäisessä elokuvassa tilanne tapahtuu vedettävissä kuninkaallisissa kärryissä, mutta periaatteessa tapaus voisi käydä missä vain. Kunhan Prinssi Juhana himmailisi jossain, missä on hänen rahejaan ja sitten ne tullaan varastamaan. Lavalta piti kuitenkin päästä taas juoksemaan pois ja sehän onnistui.

Hirveästi vuorosanoja, tilanteita ja kohtauksia piti jättää pois lopullisesta kyhäelmästä, mutta itse olen hyvin tyytyväinen lopulliseen kokonaisuuteen. Oli kiva harjoitella, tehdä ja esiintyä!

Kuvaa harjoituksista. Huomatkaa myös Herra Hiss jalkojen välisä
Välimatkat toki aiheuttivat pientä säätöä harjoitusten osalta, kuten myös se että halusimme pitää koko homman salassa monilta ihmisiltä koska Källi. Onneksi Sibliustalolla pääsi vetämään esityksen useamman kerran läpi sekä perjantaina, että lauantaina, niin meininki itse kisassa oli sitten hyvä ja varma.

Voisin puhella esityksen jokaisesta yksityiskohdasta ja viitteestä ties kuinka pitkään, mutta ehkä tällä merkinnällä alkaa olla tarpeeksi pituutta. Kivaa oli, asuun olen kohtuullisen tyytyväinen, jihuu!!

Tämän jälkeen kömmin takaisin kotelooni tekemään kouluhommia. Hirveästi on suunniteltu kaikkea lisää nostalgia-pärinää ja keskeneräisten asujen oikeasti loppuunsaattamista, mutta ne siirtyvät nyt hetkeksi hamaan tulevasuuteen.

HYPNOTISEERAUSTA! Kuvasi: Mikael Peltomaa
Pärjäilkää!

- Woodi