perjantai 17. maaliskuuta 2017

Robin ja Turriutumisen Taito

Hei hoi!

Muut kirjoittelevat jo tulevista suunnitelmista ja ties mistä coneista, mutta koska itse olen ollut kiireinen ja vain koteloitunut tekemään kouluhommia niin palaan ajassa taaksepäin ja kirjoitan Robinin asusta ja koko ryhmästä jotaki! Vihdoinkin siis turrihommia.

En myöskään enää jaksa odottaan Desun virallisia kisakuvia, joten menköön näin!! aaaa

Naisrosvo!Robin - Disneyn Robin Hood. Kuvasi: Kis

Disneyn Robin Hoodin Robinin cossaaminen, niinkuin koko ryhmä, lähti kokonaan esityksestä itse hahmojen tai asujen sijaan. En olisi ikinä elämässäni kuvitellut, että cossaisin Robinia, saatika tätä versiota, mutta tässä sitä ollaan. Koko idea tiivisyi myös ECG-kisaan hakemisessa käytettyyn portfolioon.

Kyllä, tämä oli yksi portfolion sivu. Ja kyllä, pääsimme sisään kisaan. Kyllä, pärjäsimme kisassa

Niin joo. Katsoimme elokuvan eräs yö yhdessä ja läpällä heitimme, että elokuvan "pukeudutaan valeasuihin ja nyysitään prinssiltä rahaa"-kohtaus voisi olla hauska toteuttaa jonkinlaisena cosplay-esityksenä. Seuraavana aamuna harkitsimme asiaa uudestaan ja jostain syystä totesimme, että "joo kyllä tähän nyt ryhdytään" Koko projektin ajan minua myös muistutettiin siitä, että olen syypää tähän koska minä valitsin yölliseksi elokuvaksi juuri Robin Hoodin.

Aloitimme kaikki tahoillamme ensin tekemään asuja, joten puhun asusta ensin ja sitten jotain ryhmäilystä ja esityksestä.

Viralliset kisassa käytetyt referenssit minulle ja Pikku Johnille
Vaateiden ja elokuvan värityshän heittää häränpyllyä jopa itse eri kohtausten välillä, mutta yritettiin pysyä jotenkuten samoilla linjoilla. Otettiin esimerkiksi kaikkien reffikuvat samasta lähteestä eli DVD:stä kuvakaappauksin, kun esimerkiksi youtube-videoiden ja valmiiksi otettujen kuvakaappausten välillä oli niin suuria eroja.

Lähdimme ensimmäisenä miettimään ja kehtitelemään yhdessä maskeerausta ja muutenkin koko... eläinhommaa. Portfoliossakin painotimme, että haluamme tehdä juuri nämä elokuvan versiot. Emme fursuitteja, emmekä ihmisöityjä versioita vaan juuri elokuvan versiot. Maskeeraus ja varsinkin kuonot näyttelisivät siis suurempaa roolia, kuin missään muussa asussa aiemmin.

Onneksi Fukka oli leikkinyt lateksilla jo aiemmin, joten emme ihan sokkona hypänneet altaan syvään päähän. Kuitenkin homma oli monella tapaa uutta ja sen takia aloitimmekin yhdessä kuonojen rakentelusta.

Meiän kaikkien kolmen lopulliset kipsinaamat

Yhdessä tekaisimme itsellemme kipsinaamat, elikkästä jokainen makasi vuoronperään lattialla, kun kaksi muuta vuorasi kasvoja kipriharsoon (ihon ja harson välissä tosin elmukelmua). Tämän kipsinaamion päälle pystyi sitten muovaamaan massasta (esim darwin-massa) sellaisen kuonon kuin oli tarpeen.

Omassa kuonossani oleellisinta oli pituus ja suippous, että saataisiin jokaisen kuonosta selvästi erinäköiset. Siinä sitten massaa vaan ja hiotaan sopivan siloiseksi.

No on toi kuonomaisempi kuin oma nenä

Muotoillun kuonon päälle läträttiin sitten lateksia sen verran, kun tuntui tarpeelliselta. Kuonon päässä sitä on noin 10 kerrosta ja postilla ohuimmillaan vain yksi, jotta saumasta tulisi mahdollisimman huomaamaton. Kun lateksi oli kuivunut, uuden nenun vain veti irti kuonon päältä.

Kuonon päässä olevat reiät olivat oleelliset koska ~hengitys~
Eka testi. Kuten oletettua, näyttää tosi typerältä
Lateksin värjääminen oli sitten toinen juttu, koska kuono ympärille tuleva muu iho tulisi myöhemmin maskeerata samalla tavalla. Rasvaliukoiset ihomaalit tarttuivat hyvin pohjaväriksi, mutta niillä ei saanut aikaan mitään kovin pientä tai tarkkaa jälkeä. Maalia pikemminkin hinkattiin lateksiin kiinni kuin maalatiin. Kaivoin kaapista vesiliukoiset kasvomaalit ja tein sillä myöhemmin myös muualle kasvoihin tullutta karvoitusta.

Itse tapahtuman aamuna maskeeraus onnistui ihan hyvin omalta osaltani. Se oli oikeastaan melkein hauskaa ja piti vähän pidätellä itseäni, etten nyt ihan jokaisesta karvasta alkaisi suurta picassoa maalaamaan. Tämä olikin ensimmäinen näin iso maskeeraus-projekti itselleni.

Maskeeraus noin?? vähän yli puolivälissä???

Lopullinen kera koko muun asun
Olin kohtuullisen tyytyväinen lopulliseen kuonoon ja maskeerauskeen. Suun yläpuolelle tullut sauma voisi olla parempi, mutta muuten kyllä oikein mielelläni esittelen tekelettäni muille varsinkin, kun muistaa mainita kyseessä olleen ensimmäinen tämän mittasuhteen maskeeraus-lateksi-sekoilu ikinä. Seuraavalla kerralla toivottavasti saan väristä vielä enemmän käyttämäni karvakankaan värisen ja koko komeus alkoi tosin vähän kärsimään päivän loppuvaiheilla kisan aikaan, mutta silleppä ei mitään mahtanut.

Robinin päässä oleva huivi on perus mallorca-puuvillaa, jossa ei ompelullisesti ollut mitään sen erikoisempaa. Huivia ei saa oikeasti auki neliöksi vaan se on niinsanottu huijaus-huivi. Huijaus-huivi näyttää enemmän animaatio-huivilta kuin jos olisin tehnyt sen yhdestä kokonaisesta palasta kangasta.

Huijaus-huivin palojen testausta ennen YMPYRÖITÄ

Ensin meinasin painaa leimasimella ympyrät kankaalle, mutta totesin olevani niin pilkunviilaaja ettei siitä tullut tarpeeksi siistiä jälkeä. Sabluunoita siis päädyin jälleen kerran leikkelemään ihan kunnolla.  En ikinä pääse sabluunoista, mutta ehkä en haluakkaan kun se alkaa vihdoin rullaamaan silleen kunnolla.

Ja taas sabluunoita

Minä ja Rorune päätimme tehdä hyvin erikoisen ratkaisun hahmojen peruukkien suhteen. Koska asut ovat hahmoilla valeasuja, niin päätimme tehdä peruukitkin jotain mahdollista kynyä valeasua mukaillen. Animaatiomaisen kökköisyyden aikaansaamiseksi päädyimme tekemään peruukkimme villalangasta. Rorune joutui tekemään kokonaisen peruukin, minä vain pari weftiä.

Yksinkertaisesti siis ompelin vain rivin tietynpituiseksi leikattuja villalangan pätkiä vinonauhaan. Tein kaksi tällaista vinonauhaa ja kiinnitin ne yhteen niin, että ne lepäävät pääni ympärillä ja roikkuvat huivin alta.

Such kyny + lopullinen huivi

Itse olin todella tyytyväinen tähän päätökseen, koska nyt hiukset oikeasti näyttävät kämäisiltä peruukeilta. Sitten, kun teen Robinin perusversion, niin siihen tulee sitten kunnollinen peruukki.

Korvakorut olivat viimeiseksi valmistunut osa asussa. Mietin ja kokeilin vähän kaikenlaisia ratkaisuja, koska peruspyöreät korvikset ovat muodoltaan niin helpot että en halunnut yhtään epätasaisuutta tai muuta kauneusvirhettä. Hankin styroxia ja leikkasin jumppamattoa ja sekoilin worblan kanssa... mistään ei tulut niin nättiä kuin halusin. Lopulta muistin kaapissani olevan vielä vuodesta 2012 Judalin asuun metritolkulla uponnutta bensaletkua. Sitä siis sopiva pätkä, sisään alumiinilankaa pitämään koko homman muodossa ja avot! Päädyin päälystämään rinkulat ihan vain mod podgella (noin... 5 kerrosta muistaakseni) ja maalaamaan käsin pienoismallimaalilla.

Korvakoruihin tuli kuminauhat, joista ne roikkuvat. Näihin taas kiinni magneetit, joille oli vastinparit huivin sisällä. Esityksessä minun oli tarkoitus (elokuvaa mukaillen) kaivaa korvakorut ja laittaa ne paikoilleen. Lopulta aikaa oli niin vähän, että tämä osio (kuten moni muukin) jätettiin kokonaan pois.

Karvekangas (feat perusversioon tuleva peruukki joka liian oranssi)
Robinin karvoitusta varten hankin karvakangasta Kiinasta, koska suomen valikoimat olivat melko rajalliset. Saapunut kangas oli ihanaista ja nättiä, vaikka sitä olikin juuri ja juuri riittävästi. Karvakankaasta taioin itselleni hanskat, housut ja hännän. Ja vaikka kangas oli kuinka ihanaa niin olihan sitä ihan hanurista ommella.

Hanskoissa piti miettiä jonkinlainen systeemi, koska en voisi elää koko päivää koko-karvaisilla tassuilla. Päädyin siihen, että teen kämmenpuolen lycrasta ja muun osan karvasta. Ja voi hyvä luoja voin sanoa, että hanskan omepelminen niin, että toinen kangas on lycraa ja toinen karvakangasta on kyllä kamalin asia mitä olen joutunut ompelemaan.

Tassu ennen mm. paturia ja viimeistelyä. Hyi.

Jollakin ihmeen kaupalla niitä tuli kuitenkin ihan hyvännäköinen ottaen huomioon, että se on karvainen käsi. Yök. Koska Robinin perusasussa hänen tunikassaan on lyhyet hihat päätin, että hihat yltävät ihan olkasaumaan asti. Mietin pitkään, miten saisin ne pysymään ylhäällä ilman selkä- ja eutumusosaa mihin ommella kiinni. Lopulta laitoin hanskojen väliin sekä etu, että takapuolelle kuminauhat.

Tuon karvan saksimista tuli... paljon... ja karvaa oli..... paljon...

Kuminauhat kyllä pitivät hanskat ylhäällä mutta noissa on jotain...

Housut olivat melko tuttua huttua. Laitoin reisien ympärille toppauksia, että tulisi vähän kettumaisempi fiilis. Säärien kohdalta kangas menee täysin ihonmyötäisesti, mutta koska kangas ei veny yhtään niin saumoista löytyy pienet piilovetoketjut. Onneksi karvakangas myös peittää allensa mahdollisesti vähän huterasti ommellun vetoketjun hahahahaa.... Selpauksen ompeleminen olisi ollut sulaa hulluutta, joten vyötärö toimii ihan kuminauha-systeemillä.

Häntä oli yksi mysteeri, koska en halunnut sen vain roikkuvan ja lerpattavan alaspäin. Häntä myös muuttaa muotoaan ja kokoaan elokuvassa (niinkuin... kaikki), joten olin vähän hakoteillä. Lopulta vain tein kaavan parilla kaarella olevalle hännälle ja leikkasin niin ison hännän kuin vain kangasta riitti (ja piti vielä katsoa että tiettyyn suuntaan, ettei karva kasva vahingossa väärään suuntaan)

Minulla oli kaikkia mysteerisiä suunnitelmia hännän tukirakenteiksi, mutta päädyin lopulta erityis-vahvaan rautalankaan, jonka laitoin vielä kaksinkerroin. Rautalangan päädyt sitten kiersin lantion ympärille ja siinä se sitten heilui. Häntä on kyllä asussa se vähiten hieno asia ja olisin kyllä toivonut, että minulla olisi ollut enemmän aikaa kehitellä siihen kaikenlaisia hienoja systeemejä. Nyt mentiin tällä eikä se nyt mitenkään hirveän kauhealta näyttänyt.

Iha vaa upee kuva tähän väliin. Kuvasi: Kis

Päällä oleva mekko oli myös yksi ihmeellinen seikkailu, kun niin harvoin jerseytä tulee näin paljon ommeltua ja varsinkaan mekon muodossa. Kangas siksi, että alunperin oli tarkoitus vetää sekin päälle vasta lavalla. Lopulta pukeminen jäi pois, mutta Zodiac-julistetta varten tein kaksi valtavaa taskua. Opin kuitenkin paljon uusia asioita. Päätin päivää ennen conia vielä, että häntä ja mekko eivät normaalisti toimi keskenään yhtään ja tein taiteellisen ratkaisun eli leikkasin suuren halkion mekon takaosaan.

Kengät tein showcovereina joidenkin perus-kenkien päälle elmukelmun avustuksella.

Harteilla oleva punainen keeppi on yksi lempiosani asusta. Siitä tuli jotenkin yksinkertaisuudessaan juuri niin sarjakuvamainen ja kirkas kuin pitkin. Ei ollut sinänsä mitään erikoista tekemisessä, hauskaa ja varmaa. Myöhemmin tajusin, että olisi ehkä pitänyt laittaa siihen magneetti-kiinnitys, niin päällelaitto lavalla ei olisi ollut niin epävarmaa ja 'toivottavasti nyt menee'-arvuuttelua. Lopulta nappi sujahti kyllä oikeaan paikkaan, mutta itse keeppi meni vähän kierteelle. Onneksi ei sen suurempaa katastrofia.

Keeppi yksinkertaisuudessaan. Kuvasi: Kis

Esitystä varten askartelin meille kaiken päälle vielä Zodiac- ja Robin Hood-julisteet.

Koska emme kuitenkaan halunneet tehdä mitään täysin identtistä 'näytellään sama kohtaus vain uudestaan'-esitystä, niin otimme koko hommassa hyvin paljon taiteellisia vapauksia. Lisäsimme omia juttuja, otimme monia juttuja pois, halusimme että ihmiset nauraisivat ainakin vähän.

Aluksi yksi ongelma oli kieli. Halusimme alunperin tehdä esityksen täysin suomeksi, mutta ECG-säännöt käskivät sen olevan englanniksi (koska international tuomaristo). Englanti taasen tuntui ihan pöhköltä vaihtoehdolta joten päädyimme lopulta niinkin radikaaliin vaihtoehtoon kuin käsittämätön siansaksa mongerus, jossa puhetta tulisi mutta jonka suurinpiirteinen sisältö tulisi esille eleistä, kontekstista ja äänenpainosta. Who needs words!

Taas yksi portfolion sivu. Ja kisa oli sopivin, vaikka kielirajoite olikin

Ääniraidan kasaaminen ylipäätään oli yksi kunnon työmaa, josta Fukka kirjoittanee blogiinsa vielä tarkemmin wink wonk.

Lavasteita hamstrattiin vähän sieltä täältä ja paljon jätettiin pois. Alkuperäisessä elokuvassa tilanne tapahtuu vedettävissä kuninkaallisissa kärryissä, mutta periaatteessa tapaus voisi käydä missä vain. Kunhan Prinssi Juhana himmailisi jossain, missä on hänen rahejaan ja sitten ne tullaan varastamaan. Lavalta piti kuitenkin päästä taas juoksemaan pois ja sehän onnistui.

Hirveästi vuorosanoja, tilanteita ja kohtauksia piti jättää pois lopullisesta kyhäelmästä, mutta itse olen hyvin tyytyväinen lopulliseen kokonaisuuteen. Oli kiva harjoitella, tehdä ja esiintyä!

Kuvaa harjoituksista. Huomatkaa myös Herra Hiss jalkojen välisä
Välimatkat toki aiheuttivat pientä säätöä harjoitusten osalta, kuten myös se että halusimme pitää koko homman salassa monilta ihmisiltä koska Källi. Onneksi Sibliustalolla pääsi vetämään esityksen useamman kerran läpi sekä perjantaina, että lauantaina, niin meininki itse kisassa oli sitten hyvä ja varma.

Voisin puhella esityksen jokaisesta yksityiskohdasta ja viitteestä ties kuinka pitkään, mutta ehkä tällä merkinnällä alkaa olla tarpeeksi pituutta. Kivaa oli, asuun olen kohtuullisen tyytyväinen, jihuu!!

Tämän jälkeen kömmin takaisin kotelooni tekemään kouluhommia. Hirveästi on suunniteltu kaikkea lisää nostalgia-pärinää ja keskeneräisten asujen oikeasti loppuunsaattamista, mutta ne siirtyvät nyt hetkeksi hamaan tulevasuuteen.

HYPNOTISEERAUSTA! Kuvasi: Mikael Peltomaa
Pärjäilkää!

- Woodi

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Desucon Frostbite 2017 - AAAAEEEEIIIOOUUU

Kukkuluuruu!

Hirveet conipärinät edelleen päällä, mutta blogia pitäisi tässä yrittää päivittää. Huhhuh!

Desucon frostbite pidettiin tosiaan 27-29 tammikuuta eli viime viikonloppuna. Lähdöstä olin aika täpinöissäni, koska kavereita ja ihmisiä ja asuja ja taidekuja ja UUH kaikkea kivaa oli tiedossa. Onneksi en pettynyt. (´∀`) 

Oma matkani alkoi jo to-pe välisenä yönä, kun valvoin kuudelta aamulla lähtevään junaan asti. Asua tehdessä ei onneksi tullut mikään tulipalokiire vaan tein extra-viimeistelyjä yötä myöten. Valvoin, että nukkuisin sitten junassa. Ja niinhän minä nukuin kuin tajuton aina Lahteen asti.

Pakollinen matkakuva Lahteen saapumisesta
Lahdessa asetuin ensimmäisenä yöpaikkaan ja ihastelin yösijan saunaa ja neljää suihkua siihen asti, että porukka kasaantui. Lopulta saimme itsemme myös käymään Sibelius-talolla, missä sitten pieruverkkareissa muunmuassa kasattiin seuraavan päivän esitykseen tulevat lavasteet ja vedettiin lavatreenit. Käytin asua osittain päällä harjoituksen aikana, mutta muuten olin ihan itsenäni.

Harjoitusten jälkeen asetuttiin istumaan ja seuraamaan kaverin luentoa japaniharrastajien slangista. Paikalla oli ihanan paljon porukkaa ja asia oli kuin gradu-semma, mutta humoristisella mausteella. Eli oikein hyvä omaan makuuni.

HMM todella mielenkiintoista
Lauantai valkeni kohtuullisen myöhään siihen nähden, että oli niin paljon maskeerausta. Tämä siitä syystä, että kisat olivat niin myöhään päivästä, että ei olisi ollut mitään järkeä olla asut päällä 12 tuntia ja antaa lateksin alkaa repsottaa. Kuonoa siis naamaan survottiin liimojen, lateksien ja maalien avulla oikein urakalla. Aina oppii jotain uutta (゜▽゜;)  

Meinasin myös saada slaagin, kun huomasin kesken meikkaamisen, että toinen piilolinssi oli vain hävinnyt silmästäni. Kovan etsinnän jälkeen Kis luojan kiitos paikansi pakoon yrittäneen linssin ja ensiavun jälkeen se löysi tiensä takaisin silmääni. Oli kai mennyt väärinpäin aluksi, kun niin helposti oli hypännyt pois. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

"Naisrosvoja" Kuvasi: Nyymix
Asuina meillä siis oli Robin Hood-ryhmä, jossa itse olin ennustajaksi naamioitunut Robin Hood. Asusta tulee myöhemmin ulinaa ja läpinää. Osallistuimme myös Suomen ECG-karsinkaan, jos sitä ei joku ole vielä saanut tietää. Rorune oli pukeutunut pyyleväksi Pikku-Johniksi ja Fukka söpöksi Prinssi Juhanaksi.

Paikalle saapuminen oli kuitenkin hyvin hyvin HYVIN jännittävää, koska meidän porukka ei yhtään osannut arvioida miten conikansa ottaa meidät vastaan. Asut oli täysi läppä ja olimme pitkään miettineet, että joko näytämme tosi siisteiltä tai aivan hirveiltä. Vastaanotto ylitti kuitenkin kaikki omat odotukset, kun kaikki juttelemaan ja kuvia ottamaan tulleet ihmiset olivat niin innoissaan. Ihanaa! Ihanaa! Kaikki se vaiva ja pölvästiys oli sen arvoista jo tuossa vaiheessa (varsinki ku se olin minä joka oli syypää tähän ideaan hahahasdfhfafh) ヽ(;▽;)ノ

Kauaa ei ehditty ihmisten ilmoilla pyöriä, kun piti siirtyä takahuoneeseen odottamaan asioita tapahtuvaksi. Bäkkärillä oli taas oikein mukavaa, näki kaikkia tyyppejä ja jutteli muille kisaajille.

Tuomarointi oli miellyttävä kokemus. Mielellään kertoi puvusta ja itseäni ei yhtään haittaa, että tuomarit tulevat tosi lähelle tuijottamaan, vaikka tietääkin itse että asu ei ole mitenkään täydellinen joka kohdasta. Sain kunnolla myös keskusteltua sen sijaan, että vain puhuisi hiljaa istuville tuomareille. Oli mukavaa kanssakäymistä sekä meidän porukan, että tuomareiden kanssa.

Takahuoneesta twiittailua. Follow for more emu content wink wonk
Kuvauksen ja lavatreenien jälkeen jossain välissä hiivin käymään Taidekujalla, johon olin kaipaillut koko pirun päivän. Ikävä kyllä nytkin käyntini oli hyvin nopea ja voi surkeus kun niin moni kaipailemani pritti oli ehtinyt loppua kesken jo aiemmin päivällä. Robinin puku ei muutenkaan ole ideaali ihmisjoukossa kulkemiseen, hännällä tai ilman, joten hiivin pakoon hyvin nopeasti (;´Д`)

Sitten tuli kisa. Itse olin melko rennolla meiningillä, en tiedä johtuiko pienestä alinesteytyksestä vai mistä. En jaksanut stressata ja mietin vaan, että toivottavasti porukka tykkää meidän esityksestä yhtä paljon kuin mitä käytävällä kuvaajat oli tuntunut pitävät itse asuista. Ja voi veljet!! Vaikka sitä itse keskittyi ihan kympillä omaan tekemiseen niin kyllä siinä sivussa huomasi, että kyllä vaan! Porukka tuntuu pitävän! Naurua kuului niissä kohdissa kun piti, vaikka itse hikoili lateksikuonoa irti lavalla. Lopussa minä ja Rorune vain juostiin ja juostiin ja koska salissa ei päässyt kunnolla ympäri juoksimme ulos asti samalla kun porukka taputti hulluna. Nyyh yyh tuntui hyvältä niin hyvältä dem feels man augh (´°̥̥̥̥̥̥̥̥ω°̥̥̥̥̥̥̥̥`)

Itse video esityksestä tässä (huomatkaa, että minun ja Rorunen viime vuotisen esityksen pätkä näkyi koko kisaa edeltäneessä esittely/intro-videossa jihuu jihuu):



Oman esityksen jälkeen sai asettua alas rahasäkkien ja hännän kanssa ja katsella muiden esityksiä. Toimin myös stunttina, koska loistokkaasti otin kiinni lavalta vahingossa yleisöön lentäneestä luuranko-hirvityksestä. Se oli semmoinen mukava reaktio-kyvyn testaaminen, eikä oikeastaan minua haitannut L(o)

ECG:ssä oli mukana niin nättejä pukuja ja tosi erilaisia esityksiäkin! Ja perinteinen lavajuoksu-kisa oli oikeasti miellyttävää katsottavaa, kun mukana oli niin hirveän taidokkaasti tehtyjä pukuja että meinasi ihan sydän pakahtua.

Palkintojenjako oli yksi hämmentävistä asioista ikinä ja kun oma nimeni "Emma" todettiin ECG-karsintojen toisella sijalla niin meinasi kyllä joku piuha katketa päässä. Oltiin tehty asut ja esitys niin poskettomalla asenteella, ihan for the lulz, että oikeasti sijoittumista ei oltu edes harkittu. Ilmaisinkin hämmennykseni aika kovaan ääneen eturivissä, mutta voi pojat hämmennyksestä huolimatta se tuntui tosi hyvältä!! Ja hei, minulle ensimmäinen karsinta-kisan sijoittuminen, eli ei paha! AAaaaaa

Inoissamme sitten lavalla häärättiin ja poseerattiin ja jännitettiin muita sijoittuneita ja ä ä ä ä ä oli kivaa!! ;;3;;
Fiilikset kisan jälkeen. Kuva Fukkalta
Takahuoneessa yritettiin sitten kerätä itsemme samalla kun tapahtui muunmuassa haastattelu ja tuomareiden palaute. Palautetta oli kiva saada, varsinkin kun sieltä tuli oikeasti asiaa ja pääsi taas keskustelemaan asujen ja esitysten tekemisestä ihmisten kanssa. Tuntui hyvältäää

Olisi ollut kiva jäädä vielä häärimään asuissa conipaikalle, mutta seuraava asu huuteli hotellilla. Kerättiin kimpsut ja kampsut hirveää vauhtia kasaan, koska luvassa oli vielä toinenkin asu samalla päivälle!! Mitä ihmettä??

Kahden tunnin intensiivisen vauvaöljyllä läträämisen, suihkussa ihon hinkkaamisen, syömisen ja uudelleen meikkaamisen jälkeen löysimme itsemme jälleen Sibelius-talolta. Kyseessä oli kuumaakin kuumempi Saiyuki-ryhmän kuvailusessiot Sibben rajallisessa ympäristössä, johon onneksi saimme lyhyellä varoitusajalla Kissin kuvaamaan. Ihanaa! *・゜゚・*\(^O^)/*・゜゚・*

Mukana menossa olivat siis minä Gokuna, Rorune Hakkaina, Kizzy Gojyona ja Anniilaugh Sanzona!

Kuvaukset kestivät kohtuullisen pitkälle yöhön monestakin syystä ja olo oli sen mukaista. Vähän väsytti, mutta onneksi asu oli mukava ja seura mitä parhainta. Yritin valikoida niistä liian väsyneistä kuvista yhtä hyvää tähän blogiin ja valinta on liian vaikea joten päädyin vain... johonkin. Niitä oikeasti hyviä kuvia tulee sitten joskus!

Hyvä meno paras meno fabhffgffrfhjgh Kuvasi: Kis
Nukkumaan mentiin con-mittapuulla semi myöhään, mutta itsellähän tämä ei haitannut koska normeilin koko sunnuntain.

Iho oli lauantain ja tuimaakin tuimemman iholiiman ja lateksin jäljiltä sen verran hellänä, että vain hentoisen kerroksen puuteria laitoin aamulla naamaani. Muuten vedin päälle mukavan, mutta tyylikkään makkarankuori-mekon ja himmailin omana itsenäni koko päivän. Se oli äärimmäisen vapauttavaa.
Kis otti minusta myös tyylikkään kuvan, mitä voin käyttää kaikissa virallisissa jutuissa haha

Puvun puutos ei haitannut, koska nyt pystyin rauhassa keskittymään muunmuassa taidekujalla hyörimiseen ja muiden cossien ihasteluun. Esimerkiksi maailman söpöimmät halloween spray-teemaiset Genji ja Zenyatta Overwatchista aiheuttivat minussa niin suuria doki dokeja, ettei mitään rajaa ( •́દ•̩̥̀ )

Sunnuntaina ei oikeastaan tapahtunut mitään muuta cosplayhyn liittyvää, koska pääpaino oli niin lauantaissa. Nähtiin kavereita, nautittiin con-fiiliksistä. Ohjelmissa piti käydä mutta asioita tapahtui ja sitten ne vain niinku jäi, hups.

Sentään käytiin päättäjäisissä! Koko tapahtuman koostevideo oli oikein loistavaa katsottavaa jälleen, erityisesti siinä oleet mainokset saivat itseni ihan tikahtumaan. Linkki videoon täälläpä näin.

Sunnuntai-squad. Oli siellä muilla sentään asuja päällä! Kuvasi: Kyuu Eturautti

Illalla mentiin syömään, panikoitiin junaan ehtimistä, ehdittiin junaan ja nukuttiin Rovaniemelle asti. Nyt conin jälkeen on ollut kaikesta taas ihan törkeen hyvä fiilis ja haluan vain tehdä kaikki maailman asut, mutta pitää pidätellä itseäni ainakin maaliskuuhun, koska joku pirun valmistuminen hah mitä se on? Voisiko kaikki muut velvollisuudet vain heittää johonkin romukoppaan ja tehdä vaan asuja?

Frostissa oli siis hullun kivaa ja en malta odottaa, että jaksan kirjoitella Robinin asusta ja meidän esityksestä vielä lisää koska siellä on ihan hulvatonta materiaalia! (/^▽^)/

Kiitos kaikille ihanille ihmisille!

- Woodi

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 - Vähän ja Kivvaa

Hei vaan!

Vielä on hetki aikaa ennen kuin vuosi vaihtuu ja siirrymme vuoteen 2017. Viimeiset tunnit on siis hyvä käyttää hyödyllisesti cosplay-blogin vuosikatsausta kirjoittaen! (◡✿) 

Vuonna 2016, kuten edellisenäkin vuonna, asusaldo jäi taas neljään. En enää jaksa surkutella asiaa, koska onhan tässä tullut tehtyä kaikkea muutakin paljon ja olen kaikkiin asuihin melko tyytyväinen. Katsotaan jos ensi vuonna saisin tehtyä jonkun TOSI fiilssi-unelma-rakkaus-asun!

Kollaasi. Yksi vaikea asu ja loput sellaisia e h h 
Uusija asuja vuonna 2016 olivat siis
Fiona Belli (Haunting Ground)
Ojou (Oshiete! Galko-chan)
Rei (Persona Q)
Jacuzzi Splot (Baccano!).
Nyt vasta huomasin, että hyvin vekkihamepainotteista oli tämä vuosi, hahaa!

Fiona oli asuista se oikeasti erityistä vaivannäköä vaativa asu, joka ainoana pääsikin kisalavalle. Muissakin oli täysin uusia juttuja, mutta mihinkään en käyttänyt niin paljon aikaa/vaivaa kuin Fionaan ja olivat muutenkin sellaisia "no nyt on aikaa ja hinku tehdä jotain teen vaikka tuon". Jacuzzi varsinkin on kasattu puoleksi kirpputorivaatteista, kerrankin.

Pelottava Rorune Frostissa ja joku väsyny blondi

Tapahtumia olikin tänä vuonna ihan törkeästi, osittain Oulussa lisääntyneiden tapahtumien vuoksi. Mistä näitä oikein tunkee? Voisiko pari vaikka fuusioitua ja luoda yhden isomman ja laadukkaamman? Mutta sitäpä ei taida tapahtumatekijät itse päättää vaan kävijät...

Tapahtumat:
Desucon Frostbite 2016 (Lahti)
Cosvision 2016 (Hämeenlinna)
Desucon 2016 (Lahti)
Kummacon 2016 (Oulu)
Animecon 2016 (Jyväskylä)
Chibicon 2016 (Oulu)
Anime Seminaari 2016 (Oulu)
Mushucon 2016 (Rovaniemi)
Tracon 2016 (Tampere)
Kitacon 2016 (Kemi)

Tapahtumia kerääntyi siis yhteensä kymmenen mikä??? on??? liikaa??? Vähän turhankin paljon, kun koko vuodelta suurinosa blogimerkinnöistäkin on tapahtumakuvauksia. Ei mitenkään olisi pystynyt jos puolet noista ei olisi ollut joko Oulussa, Kemissä tai Rovaniemellä.

Jäätelön syömistä Hämeenlinnassa........

Jokaista tapahtumaa en jaksa käydä tässä läpi. Mainitsen vain pari erityistä!

Desucon Frostbitessä 2016 osallistuimme Rorunen kanssa ECG-karsintaan ja sain taas vähän uutta paloa tähän harrastukseen. Oli ihan törkeän kivaa ja pidän Fionan asusta kaikista sen virheistä huolimatta hyvin paljon. Olenkin kierrättänyt asua aika ahkerasti ja viikonloppu oli kaikesta stressistä ja kaappi-ongemista huolimatta oikein muikea!

Cosvisionissa oli kivaa, koska tapahtuma keskittyi niin vahvasti itse The Harrastukseen. Myös moni asia oli uutta (kuten matka, majoitus ja seurakin oli uudessa järjestyksessä), mikä toi vähän tuoretta fiilistä kaikkeen.

Traconissa oli huippu porukka ja Kasa ja wanhat kunnon Persona-cossit!! Oli kivaa koko viikonlopun, söin hyvin, olen edelleen fiilareissa taidekuja-ostoksistani!!! Jihuu! ( ´ ▽ ` )ノ

Tracon lössi yhyy sydän ihan pakahtuu kun katson tätä ;;w;; <3 Kuvasi: Helene Lindfors
Monissa pohjoisen tapahtumissa tuli joko pidettyä ohjelmaa, tuomaroitua tai molempia! Tumaroin yhteensä kolmessa kisassa ja pidin kaksi ohjelmaa.

Koska tapahtumia on noin paljon niin kierrätin ihan törkeän paljon vanhoja asuja. Kierrätyksen lisäksi olen uusinut, korjannut tai täydentänyt useita asuja. Samassa ajassa olisi varmasti saanut aikaan yhden jos toisenkin täysin uuden, mutta joskus vain haluaa korjata omia vanhoja mokia. (´∀`) 

Korjasin/täydensin muunmuassa seuraavia asuja: Sophie (Liikkuva Linna), Leyla (Bride's Story), Vald (Crimson Spell) ja Junpei (Persona 3). Valoin esimerkiksi hartsia ja tein miekan. Jännittävää!

MIAKKA! Kuvasi: Kis

Kuvaamiset jäivät tälle vuodelle melko vähälle, varmaan osittain sen takia että tapahtumia oli sen verran tiiviisti...  kuvaajien ja hyvien kameroiden pututeellisuus on myös vaivannut välillä.

Tällä hetkellä ensi vuoden asut ovat melkolailla epävarmalla pohjalla. Pitäisi(/haluaisin) valmistua, löytää töitä, pyörittää järjestötoimintaa, piirtää hurjasti ja pelata paljon Overwatchia. En tiedä miten tämä kaikki asettuu yhteen ja, että mikä osa-alue elämässä ottaa ensimmäisenä lämää.  \(--)/

Oikeasti varmaa on vain Desucon Frostbiteen 2016 suunniteltu kasuaali Saiyuki-ryhmä, johon kaikki periaatteessa löytyy valmiiksi kaapista jos en jaksa alkaa hifistelemään. Jos jaksan, niin käyn kaupoissa etsimässä vielä mätsäävämpiä osia. Itse olisin Lyhyehköhä Ihmisenä Goku, eli tuo brunette tappi.


Suunnitteilla jotkin tällaiset kasuaalit Saiyukit tai vastaavat uuh aah Minekura

Muita asuja on mietitty ja pohdittu ja osia hankittu, mutta who knows!

En yleensä lupaile itselleni mitään, enkä lupaa nytkään. Asioilla on tapana järjestyä, olen tyytyväinen about kaikkeen mitä teen ja olen tehnyt, joten samalla meiningillä mennään!

Toivotaan kuitenkin loistavaa, ahkeraa ja taitavaa cosplay-vuotta 2017 minulle ja kaikille muillekkin! *・゜゚・*\(^O^)/*・゜゚・*

- woodi

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Menevä Kitacon 2016

Hei vaan!

Syksy on mennyt hirveässä opiskelu- ja vapaaehtoistyöputkessa, enkä ole ehtinyt kuin katsella cossattavien hahmojen listaa välillä. Ja ehkä suunnitella jotain twitterissä. Hehehe

Monen vuoden perinteeksi tullut Kemin Kitacon oli kuitenkin tulossa taas tänä vuonna syksyä piristämään, eikä sitä voinut jättää väliin. Päätin aiemmin kesällä, että haluan olla tekemässä tapahtumaa jotenkin ja näin ilmoittauduin pitämään ohjelmaa Rorunen kanssa. Myöhemmin sain sähköpostia siitä, että voisimmeko minä ja Fukka tulla taas cosplay-kisan tuomareiksi. Näin siis lähdin Kemiin sekä tuomaroimaan, että pitämään luentoa. へ(゜∇、°)へ

Koska mistään uudesta asusta ei voinut edes uneksia, oli taas edessä päätös jonkun vanhan asun laittamisesta. Pyörittelin noin viittä eri asua mielessäni pitkään, kunnes lopulta päädyin Likkuvan Linnan Sophieen. Asu on siisti eikä tarvinnut korjailuja, se on nätti ja monet tapahtumapaikalla ehkä tunnistaisivat sen ja.... oikeasti eniten vaikutti se, että mekko päällä pystyi istumaan autossa!

Aamulla oli PIMMEE hyi 

Launantai alkoi aikaisin meikkaamisella ja itseni keräämisellä. Sain kyydin Ouluun vanhemmilta (jotka kommentoivat, että minulla on päällä amish-vaatteet), josta lähdimme matkaan eteenpäin ConiAutolla. Fukka ei ollut saanut uutta asua valmiiksi, joten minulla odotti miäs autossa Haurun muodossa. Onni onnettomuudessa, pystyimme pariskuntailemaan koko päivän. ( ˘ ³˘)

Yksi pakollinen kuva itse conimestasta. Myyntipöytä-sali on hän, yläkerrassa oli taidekuja ja sali ohjelmalle

Kemissä oli kylmä ja tuulista, niinkuin aina. Perille saavuttuamme ilmoittauduimme paikallaoleviksi info-pisteelle ja siirryimme Fukan kanssa pian kuvauspisteelle tuomarointi-hommat mielessä. Paikalla oli meneillään pieni epävakaus, emmekä oikein saaneet selville mitä ja missä ja milloin. Lopulta päätimme vain, että joo no tuomaroidaan sitten vaan ja vaikka tässä, ja asetuimme huoneeseen. Tila ei kyllä ollut kovin ideaali, koska samassa kohdassa ilmoittauduttiin kisaan ja näin ollen minkäänlaista tuomarointi-rauhaa oli varsinkin aluksi vaikea saada.

Onneksi olen sen verran sivistynyt (nörtti-puolella), että tunnistin lähes kaikki hahmot ja sarjat, koska emme saaneet oikein mitään reffikuvia hahmoista. Lopulta kaivoin tiettyjä hahmoja varten oman puhelimen kuvien katsomista varten.

Noin muuten tuomarointi meni oikein mukavasti. Mukana oli paljon jännittäjiä, mutta suurinosa sai kerrottua asustaan meille mitä halusimmekin tietää. Ja oli oikeasti kiva jutella ihmisten kanssa heidän asuistaan!

Selfie vähän valoisammassa. Töttöröö tuomarointi-hommia
Tuomarointiin meni päivästä aika hyvä pala ja kun se oli tehty, ehdittiin nopeasti kiertää conipaikkaa ja asettua saliin alkavaa kisaa odottamaan. Kitaconin kisoissa ikävä asia on se, että taustalla soi aina tasapaksu jumputus ja se luo helposti vähän unettavan tunnelman. Mutta lähes kaikki saivat poseerattua tarpeeksi kauan ja kaikki meni hyvin, jee jee!

Ennen voittajien julkistamista oli pieni väliaika-show, mikä rakentui UKemi live-bändistä, joka soitti pelimusiikkia. Itse aina vähän epäilevästi suhtaudun tällaisiin juttuihin, koska niissä tunnutaan keskittyvän usein esimerkiksi pelkkiin nintendo-peleihin. Kyllähän sieltä mariotakin tuli, mutta oi että iski fiilistä itseeni kun soitettiin myös Silent Hillin teema-biisi (vaikken ole pelejä ikinä pelannut niin se on silti nostalginen) ja JA JA Crash Bandicoot 3:Warpedin teema-biisi. Oli kaunista, kiitos ヽ(;▽;)ノ

Voittajien julistaminen meni ainakin omalta osaltani esimerkiksi viime vuotta paremmin ja oi että olin tyytyväinen meidän kärki-kolmikkoon! Hyvä Kemi! Kaikkien kisaajien kuvat löytyvät Anikin kuva-arkistosta ( ´∀`)  

Kissaajat! Jee! Kuva on Kemin Lasten Kulttuurikeskus Sarjiksen facebookista

Kisan jälkeen jäimme antamaan palautetta sitä kaipaaville kisaajille. Blogillani tuskin nyt saa mitään kovin suurta yleisöä kiinni, mutta ihmiset kiltit antakaa tilaa palautteen antamiselle. Yritimme antaa palautetta joillekkin kisaajille, mutta ympärillä pyöri niin paljon ulkopuolisia tai kisaajien kavereita, että meni helposti pasmat sekaisin (ihan vaan jo siitä, että joku puhuu päällesi koko ajan...). Plus, älkää koskeko toisten asuihin ilman lupaa tai antako ulkopuolisina sitä palautetta, kun sitä on meiltä pyydetty. Kannattaa myös harkita, missä välissä tulee pyytämään valokuvaa ja kenestä. Kiitos.

Kun kello läheni neljää menimme takaisin saliin ja kokosimme itsemme ja alkavan ohjelmamme esittelykelpoisiksi. Pidimme siis luennon "Cosplayn Perusteet - Northern-edition!", jossa nimensä mukaisesti käsittelimme Rorunen kanssa cosplayn perusteita. Aikaa oli hurjat 45 minuuttia, joten ehdimme oikeasti käydä vain nopeasti vähän kaikkea cosplayhyn liittyen. Haastavaa, mutta hyvin se tuntui onnistuvan ja saatiin suurinpiirtein kaikki sanottua. Yleisöä ei ihan kamalasti ollut, mutta ehkä joku edes sai siitä jotain irti!

I Came Out to Have a Good Time and I’m Honestly Feeling So Attacked Right Now

Ohjelman päättymisen jälkeen aloimme keräämään itseämme, koska pitäisi vielä ajaa takaisin Ouluun katsomaan kissejä! Sanoimme moikat Kitaconille ja Kemille jälleen kerran ja lähdimme matkaan.

Kitaconissa on aikaisempina vuosina ollut vähän ikävä puolena se, että meinaa loppua tekeminen ja paikat, missä kuvata. Päätin siis jo viime vuonna, että asialle pitää tehdä jotain ja nyt olinkin sitten about koko päivän jossain hommissa ja jos en, niin ei ehtinyt tulla tylsää. Järjestelyt nyt ovat pienen tapahtuman luokkaa, mutta pääasiassa jäi hyvä fiilis kaikesta.

Sen lisäksi on miellyttävää olla osana rakentamassa pieniä tapahtumia täällä pohjoisessa! Ei voi sanoa, että mitään ei olisi yritetty.

Kiitos Kitasta! Nyt voisin yrittää kerätä itseäni sen verran, että saisin aloitettua ja jatkettua eri asuja. Jihuu! ╮(─▽─)╭

- Woodi

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tracon eli Pärinäcon

Hei vaan!

Tässä perinteistä tapahtumaraporttii Traconista, joka tapahtui 3-4.9.2016 Tampereen vanhassa kunnon Tampere-talossa. Viikonloppu oli täynnä fiilssejä! (/^▽^)/

Tampereelle saavuin perjantai-iltana noin kymmeneltä illalla, kun päivällä oli ollut koulua ja pääsin lähtemään vasta kolmen aikaan. Ihana äiti toi minulle kengät ja sateenvarjon Oulun asemalle junan vaihtamisen yhteydessä, jotta viikonloppu ei menisi ihan plörinäksi. Ja Oulusta Tampereelle pätkässä pääsin lastenvaunuun ja näin ollen jalkatilaa oli ihan reippaasti.

Onneksi lapset ei haittaa mua niin lastenvaunu on ihan jees paikka (=JALKATILA)

Tampereella kipitin hotellille pari kilometriä ja saavuin kunnon cosplay-luolaan. Nips naps ja hurr hurr ja väki asettui nukkumaan sinne tänne. (∪。∪)。。。zzz

Lauantai alkoi meidän porukalla aikaisin Fukkan ja Rorunen kisahommien takia, mutta itse myös halusin paikalle ajoissa, koska CONI!!

En jaksanut alkaa stressaamaan Traconin asuja, joten parantelin vain kahta vanhaa ja menin niillä. Kangaskasa tuli käymään Suomessa juuri sopivasti Traconiin päästäkseen ja näin päätimme laittautua lauantaina Persona 3-asuihin. Minä Junpeiksi ja Kasa Keniksi.
Kasa Keninä ja mie Junpeina <3

Junpeita varten halusin pelastaa pelastettavissa olevan ja tein uusiksi lippalakin, kaulakorun ja vyön. Siitä sai just sopivaa pikkupuuhaa conia edeltävälle viikolle ja ehkä kyseiset osat kompensoivat hirveää ensimmästä vuoritettua takkiani. Toisaalta taputan vanhaa minääni olalle ja kiitän toimivien taskujen tekemisestä.

Tampere-talolla autoimme jonkin aikaa Fukkan ja Rorunen kisakrääsän kanssa, josta syöksyimme sitten sisälle tutkimaan ohjelmaa ja raidaamaan taidekujaa. "Cosplayn tabut" olisi minua ja kaveria kiinnostanut, mutta kuvauksen viimeinen lause sai otsat sen verran kurttuun molemmilla että emme viitsineet vaivautua.

Ohjelman sijaan menimme taidekujalle ja sieluni huusi hoosiannaa kaiken sen kauneuden edessä. Tracon on siitä jännä, että sinne ihmiset panostaa todella paljon ja esim kaikkien omakustanteiden uudet osat yleensä printataan sinne. Ja väki tekee koko kesän tarroja, printtejä ja zinejä. Mukaan tarttui siis oima annos sarjakuvaa, tarroja, printtejä ja jopa haalarimerkkejä. Omat Overwatch-hihkumiseni ei auttanut asiaa kun joka toisella pöydällä tuntui aiheeseen liittyviä töitä olevan. Voisin sanoa, että itseeni iski pienoinen taidekuja-humala. へ(゜∇、°)へ

Tämän lisäksi, kuten Traconissa usein, tapahtumassa oli hirmuisesti tuttuja. Monesti ihmiset, vaikka eivät muuten coneissa hirveästi kävisikään, niin tulevat sitten Traconiin. Sosiaalisuus-humala saattoi iskeä myös. へ(゜∇、°)へ

Kävimme välillä lataamassa akkuja ja täydentämässä vatsaa ihanassa Turva-satamassa, joka löytyi Tampere-talon 3-kerroksesta. Tämä oli ihan huippu ja suosittelen, että tämä jatkuu!! Muihinkin tapahtumiin voisi Turva-sataman laittaa jookosta kookosta???

Ihana Turva-satama, Harri, Sohvi, Kasa ja Apinat
Käytiin kans Maid-Cafessa ja otettiin tietty IC-kuva meidän meidon kanssa; Keniä ei kinosta ja Junpei on ihan innoissaan

Myös ulkona olleet ruokakojut olivat tavalliseen tapaansa Tosi Jees, vaikka itse tyydyinkin syömään omia eväitä (ja muiden jämiä haha). Siirryimme tästä Kasan kanssa jonottamaan cosplay-kisan lippuja, kun jono alkoi uhkaavasti kasvamaan puiston halki. Onneksi hyvä ilma ja seura tekivät jonottamisesta harvinaisen tuskatonta.

Kisat alkoivat myöhään, mikä ei toisaalta itseäni haitannut, mutta kavereita kisaamassa kylläkin. Itse olin yllättynyt, kun kisa oikeasti aloitettiin prikuulleen tasan viideltä, kun yleensä kisojen aloitus tuppaa myöhästymään ainakin jonkin aikaa. Veikkaan, että streamilla oli jotain tekemistä asian kanssa.

Traconin yleisön tuntien hiljaahan porukka ei osannut olla ja väki pälpätti reippaasti menemään aina juonnon ajan ja esiintyjienkin esitykseen asti. Joka vuosi se jaksaa minua ihmetyttään, että miksi se on juuri se Traconin yleisö joka ei osaa käyttytyä. _ರೃ  

WCSssä tapahtunut osallistujakato nyt söi vähän kisoja ikävästi, mutta ainakin saimme nauttia neljän esityksen verran. Plus heti perään NCC-kisaajat, joiden kohdalla taso meni vuoristorataa. Kokonaisuudessaan kisoista jäi kuitenkin hyvät muistot näin vähän myöhemmin muisteltuna.

Noi kaks taas siellä!! Ihanilla siivillä tällä kertaa

Kisan jälkeen jäimme odottamaan lavalla hetki sitten heilunutta kaksikkoa tuomaripalautteesta, josta siirryimme takaisin hotellille, syömään, saunomaan (!!) ja (luojan tähden) ottamaan piilolinssit pois silmistä.

Rakastan rafloja missä maito tulee kunnon TUOPISSA 10+++ Kuvasi: Fukka
Sunnuntai alkoi kankeasti, mutta Junpeista poiketen kyseiselle päivälle valikoitunut ja kohta ylikäytetty Vald on maskeeraukseltaan jo hepompi ihan vaan useamman harjoituskerran takia. Bishounen-meikki naamaan ja baanalle. (◡✿) 

Ikävä kyllä Tampere-talolle pääsimme vähän jälkeen kymmenen, mutta ehdin ainakin hetkeksi kuuntelemaan yhtä ainokaista viikonlopun ohjelmaa eli Sateenkaareva Alamaailma: Inklusiivisuus Undertalessa. Onnekseni luentosali ei ollut täynnä ha mahduin paikalle hyvin. Itse luento oli aika hyvä kattaus, vaikka olisin kaivannut enemmän suoria kuvia pelistä itsestään esimerkiksi juuri tietyistä tilanteista tai hahmoista puhuttaessa. Tykkäsin kuitenkin hirmuisesti siitä, että luennolla oli otettu huomioon muitakin inklusiivisuuden muotoja kuin sateenkaarevuus! Kuitenkin kokonaisuus jätti ehkä piirun verran kylmäksi, mutta sekin saattanee johtua siitä että tulin paikalle myöhässä ja näin en saanut hommaan kunnon aloitusta (ja missasin kahden hahmon pätkät kokonaan n y y h)

Luennon jälkeen yritin epätoivoisesti päättä mitä tekisin, joten päädyin vuorotellens euraamaan yhtien lentopallopoikien sekoilua, juoksemaan muuten vaan ympäri taloa ja selaamaan taidekujaa Vielä Kerran (no kävin mä tilaustyön tilaamassa)

Lentopalloseikoilijoita!
Jossain vaiheessa kaikkea sosialisointia tapahtui myös sunnuntain kisat, mitkä sisälsivät esityskisan, parikisan ja design-kilpailun. Kisat tekivät minut iloiseksi jo pelkästään sen takia, että Undertale-musiikki toimi juonnon ym taustalla ja sain kuunnella lempibiisiäni luupilla  ╮(─▽─)╭ (Another Medium, miksi olet niin menevä ja upea?)

Esityskisa oli Traconin tapaan tasoltaan melko korkea, vaikka mukana oli pari hämmentävää tapausta. Magi-esitys sai omat vanhat Magi-fiilssit jälleen pintaan ja tanssi-esitykset olivat selvästi tehneet paluun. Parikisassa mieleeni jäivät vahvasti iso MEKKO ja upea Chibi Moon peruukki, yhyy.

Kisan jälkeen kerrankin itselläni oli vielä hyvin aikaa säätää kaikkea mahdollista paikan päällä. Käytiin katsomassa edelliseltä vuodelta tuttua Dance Medleytä, jossa kaikki on vaan niin ihunia ja kauniita. Kipaisin taidekujalla hakemassa tiaustyöni, mistä myös syntyi miellyttävää rupattelua (plus porukka oli käynyt kyselemässä kyseisen työn hintaa hue hue se on nyt minun (*ω)ノ  )

Tämän lisäksi sain kuvautettua itseäni hiukan Kis:n toimesta ja nyt jo parissa paikassa mukana raahautunut miekka pääsi kuviin, hurrå!!! Yritän nyt valita ainaki jonkun kuvan tähän mutku ne kaikki on niin hienoja.......

Uuh. Kuvasi: Kis
Oulun jengi lähti jo matkalleen kun minä kerrankin otin lunkisti, hyvästelin ihmisiä, vaihdoin rauhassa vaatteet, söin ja vietin aikaa Tampereella asuvan ystävän kanssa junan lähtöön asti. Menin kerrankin vain Ouluun asti, joten matkakin oli lyhyt! Vautsi vau! Ja maanantaina ei ollut koulua TAI töitä, joten olin vapaa vain parantamaan conidarraa. Mitä luksusta.

Tracon oli hirmuisen kiva! Katsotaampa, mitä sitä tulevaisuudessa keksisi.(ΦωΦ)

- Woodi

perjantai 2. syyskuuta 2016

Mysteerinen Mushucon

Terve taas! Ette pääse minusta eroon!

Palattuani Rovaniemelle noin pari viikkoa sitten tuli kaupassa vastaan ilmoitustaulu ja ilmoitustaululla mystinen A4-kokoa oleva paperi. Hetkinen... luinko nyt oikein? Onko Rovaniemellä.... CONI??!! ( ・◇・) 

Juliste 

Olin hämmentynyt, mutta onneksi otin julisteesta kuvan jonka avulla löysin muunmuassa tapahtuman instagramiin ja facebookkiin. Tosiaan tapahtuma tulisi olemaan Rovaniemen ensimmäinen con ja näin myös Suomen pohjoisin con, joten olin siinä mielessä melko hypeissäni. Plus ensimmäinen tapahtuma, joka tapahtuu kaupungissa jossa juuri sillä hetkellä asun! Wau!

Innostuin ja pienen pohtimisen jälkeen päätin, että kun kyseessä on eka Rovaniemen con ja pohjoisin con, niin totta kai haluaisin olla osana tapahtuman tekemisessä vaikka sitten ohjelman tekemisessä. Tapahtumalle haettiinkin paneelin pitäjää ja laitoin viestiä, että täältä tuuttaa cosplayn perusteet-luentoa jos vaan pääsen pitämään. Ja että kaveri haluaisi tulla myymään taiteellisia tuotoksiaan paikalle jos pöytiä on vielä jäljellä.

Vastaukseen meni aikaa, mutta lopulta sen saimme. Tekaisin luennon/paneelin/höpölöpön perjantain aikana ja saavuimme paikalle lauantaina juurikin kahdeksitoista. Kyyti onneksi saatiin kaverilta, koska Rovaniemen sää oli mitä vetisin ja tuulisin juuri sinä päivän. Tapahtumapaikkana toimi eräs paikallinen nuorisokeskus Monde, jonka salissa olivat sekä myyntipöydät että kaikki varteenotettava ohjelma.

Ohjelman määrän kanssa ei oltu ainakaan yritetty haukata liian isoa palaa
Vali ilman takkia ku tuli kuuma uuh aah

Kaveri myi tosiaan muunmuassa kortteja ja tilaustöitä, itse toin pöydän kulmaan pari vanhaa peruukkia ja sainkin kome viidestä myytyä.

Tapahtuma oli hyvin pieni ja soma ja pidin siitä, kuinka innoissaan nuoret järjestäjät olivat sitä tekemässä. Onneksi oli tekemistä sekä peruukkeja myydessä, että luentoa pitäessä, koska muuten olisin vain haahuillut ympäriinsä ja tuntenut itseni liian vanhaksi. Nyt kun sai olla mukana tekemässä itse tapahtumaa edes jollain tasolla, niin oli paljon miellyttävämpää. ( ´ ▽ ` )ノ

Pöytä. Pöytä oli kiva

Pöydän takana kaupittelin peruukkeja ahkerasti ja juteltiin kaverilta juttuja ostavien nuorten kanssa esimerkiksi juurikin piirtämisestä. Samalla pääsimme seuraamaan Cosplay-kilpailua, joka oli soma ja pieni. Väliaikashow'ksi ei oltu selvästikkään suunniteltu mitän tiettyä vaan yleisöstä kysyttiin ehdotuksia ja esiintyjiä. Onneksi eräs hyvän lauluäänen omaava henkilö meni ja lauloi tässä välissä seuraajille vähän karaokea eli ei sekään mikään katastrofi ollut. Vähän jäi epäselväksi esimerkiksi tuomareiden roolit, mutta siitä syytän sitä että kuuntelimme esittelyt salin perällä mihin kaikki tuli vähän puurona.

Ohjelman seuraamista salin perältä

Kisan jälkeen (tai siitä noin 30 minuuttia myöhemmin) alkoi oma ohjelmani. Alunperin Cosplayn ABC oli muuttunut asioiden jälkeen nimensä muotoon Cosplay kultaisissa kehyksissän. Aikaa oli noin puoli tuntia ja yritin survoa mahdollisimman paljon yleensä cosplay-asujen tekemisestä tähän lyhyeen aikaan. Kiirehän siinä tuli, mutta toivottavasti siitä jotain sai irti. Itselläni ainakin oli kivaa, kun jännittikin vain just silleen sopivasti mutta ei todellakaan liikaa. Vähän niinkuin olisi lukiolaisille pitänyt taidehistorian kurssia, mutta cosplayn perusteista, eli Perus Settiä.  ( ´∀`)

Sain ainakin mainostettua blogia höhöh wink wonk tervetuloa

Oman ohjelman jälkeen vielä jäätiin joksikin aikaa, kun kaveri piirteli viimeisiä tilaustöitä ja muutenkin vain seurattiin conin etenemistä kuten Cosplaydeittiä. Toisaalta olimme sen verran kiireisiä, että tuota not-my-cup-of-tea ohjelmaa tarvinnut seurata ihan silmä kovana.

Lähdimme noin niihin aikoihin, kun tuoleja alettiin siirtämään salissa syrjään biletyksen tieltä, koska desu-ernu-musaan tanssiminen cosplay-asu päällä ei ole oikein se oma juttu ja muutenkin olimme aika done. Kamppeet läjään ja nokka kohti kotia!

Mushuconista jäi käteen montakin aika kivaa asiaa: Sain rahaa myymistäni peruukeista. Sain yhden kokemuksen lisää luennon pitämisestä ja ihmisten edessä esiitymisestä. Näin Suomen pohjoisimman conin ihan livenä ja olin jopa osallisena tekemässä sitä. Innostin kaverin myymään tuotoksiaan ja hän saikin tästä hyvät rahat ja innon lähteä seuraaviinkin coneihin myymään. Tapasin paikallisia nuoria ja innokkaita conittajia. Vaikka mitä! Ei ollenkaan turha reissu ollut tämä ja osallistun kyllä mielelläni seuraavankin Mushuconin tekemiseen jollain tavalla.

Mä ja Jasu kauniina odottamassa kyytiä takas rantsulle. "Ei unta ennen Rantsuuuuu"
Seuraavaksi (eli huomenna!!) on Tracon!! Vau. Istun juuri junassa matkalla Tampereelle. Mitään uutta asuahan en jaksanut tehdä, mutta muokasin yhtä vanhaa vähemmän hirveäksi. Lauantaina kierrätän Junpei Ioria Persona3-pelistä, koska Kasa on Suomessa ja halutaan pareilla!!!! Asuun tein uusiksi muunmuassa vyön, hatun ja kaulakorun. Ja pitipä tuo kauluspaitakin ostaa uusiksi, kun vanha on Jossain™ ╮(─▽─)╭

Junpei Iori - Persona 3 tai nämä kuvat on oikeastaan PersonaQ:sta!! 

Sunnuntaina taas kierrätän TAAS Valia, koska en selvästikkään saa tarpeekseni kuumana prinssinä esiintymisestä ja eipä minulla ole muutakaan asuja olemassa  Ja miekka on kiva. Jos en jaksa niin sitten laitan siviilit, eipä sekään niin kamalaa olisi. Tällä hetkellä Traconissa kuitenkin odotan kaikkein eniten IHMISIÄ. Koska sinne on tulossa kaikkia ihania ihmisiä vaikka mistä ja vaikka ketä. Yhyy! En kestä tätä pärinää!!  ヽ(;▽;)ノ

Miekankuljetusjärjestely
Traconissa nähdään! Tulkaa moikkaan

- Woodi