UV-Hartsi! Jännäe!

Moi!

Nyt ollaan jännän äärellä. En tiedä mistä moinen idea iski, mutta päätin että haluan tutustua UV-hartsiin. Tutkailin asiaa netin kautta ja löysin Suomesta nettikaupan, joka myi kyseiseen hommaan sopivia värmeitä. Vaikka ulkomailta tulee tilattua kaikenlaista roinaa niin en vielä uskaltaisi alkaa hartsia tilaamaan, jos en tietäisi esim. mikä on luotettava merkki.

Työpiste!

Pahoittelen jo valmiiksi sitä, että osa kuvista on niin tolkuttoman huonoja. Minulla on käytössäni vain puhelimen kamera ja töissä on mennyt aina niin pitkään, etten ole saanut kuvia päivänvalossa kuin yhtenä päivänä tosi nopeasti. Jihuu.

UV-hartsi on tietyin tavoin helpompaa kuin perinteisen hartsin kanssa leikkiminen, mutta alkuun pääseminen vaati vähän enemmän pääomaa. Tilasin http://hopeasavi.fi/home.php?cat=276 sivulta purkillisen UV-hartsia, pari purkkia erilaista siihen sopivaa väriä ja monta erilaista muottia ihan vaan koska voin.

Ja ohjeetkin tuli suomeksi mukana!!! Pidän!!

Muotti on hyve

Tämän lisäksi jouduin tilaamaan UV-uunin, jota yleensä käytetään kynsitaiteessa UV-valossa kovettuvien lakkojen kovettamiseen. UV-uuni on oikein sopiva tähän hommaan kokonsa vuoksi sekä sen takia, että varsinkin näin talvella aurinkoa ei täällä pohjoisessa hirveästi näy.

LAAA!!

UV-uunin ohjauspaneeli

Tässä seuraavassa esittelyssä mähkin vähän millaista jälkeä UV-hartsilla saa aikaan, mitä hyviä ja huonoja puolia siinä ehkä on.

UV-hartsin idea on siis se, että se kovettuu vasta UV-valossa, eli ultaviolettivalossa. UV-hartsi on näin siitä kätevää, että siihen ei tarvitse sekoittaa kovetetta, vaan litkua voi velloa ja värjäillä niin kauan kuin haluaa ennen UV-valoon työntämistä. Tämän lisäksi UV-hartsi ei ole läheskään yhtä ärtsyä kuin polyuretaanihartsi, joka ärsyttää hengitysteitä ja pistelee silmissä, jos ilmastointi ei pelaa. Haiseekin törkeen pahalle. UV-hartsilla ei ole samoja ominaisuuksia paitsi, että se saattaa märkänä ärsyttä ihoa.

Muovikuppi, missä hartsi ja väri on sekoitettu, sekä itse muotti ja siihen valutettu mössö

TUOMIOPÄIVÄ

Oma taktiikkani oli kaataa hartsia snapsilasiin sopivan verran (ensin kaadoin vettä muottiin, sitten kaadoin veden kuppiin ja katsoin, miten paljon nestettä muottiin tarvitaan), sekoittaa tarvittaessa siihen väriä (mitä enemmän, sitä peittävämpi pigmentistä tuli) ja valuttaa se oikeaan muottiin. Muotti UV-uuniin, joka laitetaan ajastimella 3 minuutiksi päälle ja VOILA!! Hartsi-kivi on syntynyt!

Lopullinen kive! 

Ensimmäisten testien kohdalla käytin paljon punaista väriä, jolloin lopputulos oli tosi nätti ja mahdollisia kuplia ei edes näe pigmentin seasta ellei oikein tihrusta.

Kokeilin erilaisia määriä väriä, sekä testasin laittaa kahden hartsi-kerroksen väliin erilaisia pahvista/paperista leikattuja muotoja (paperiset oli mod podgella tosin sealattu). Tutojen ohjeiden mukaisesti laitoin yhden hyvän kerrokset hartsia muottiin, mutta en täysin täyteen. Ensimmäisen hartsi-kerroksen päälle sujautetaan muodot ja homma laitetaan uuniin. Kovettumisen jälkeen laitetaan vielä ohut kerros hartsia, niin muodot jäävät varmasti sinne väliin :) Aluksi kokeilin laittaa muotoja yhden kerran kovetetun hartsin päälle, mutta silloin ne liikuskelivat ja niiden alle jäi helpommin ilmakuplia. Pitää tuota skilliä vielä parannella.

"Kalat menossa uuniin" eli muotoja kahden hartsi-kerroksen välissä.

Useampi kokeilu vierekkäin, siellä lilluu

Kun itse hartsille tarkoitettua väriä oli testailtu tarpeeksi halusin kokeilla, saisiko perus akryylivärillä hartsiin sopivan värin. Polyesterhartsi on sen verran ärtsyä, että käsittääkseni se usein tuhoaa tavalliset maalit ja pigmentit? Itse totesin, että akryyli ei sekoitu UV-hartsiin yhtä hyvin kuin virallinen väriaine, mutta se saattaa vain johtua akryylivärin paksummasta koostumuksesta verrattuna UV-pigmenttiin. Lopputulos oli kuitenkin sen verran kiva, että jos ei oikeaa väriä oikeilla UV-hartsiväreillä saa aikaan niin ei iske paniikki.

Väri mitä itse käytin värjäilyyn

Pinkillä akryylivärillä värjättyjä kivejä 

Kaikkea testailua varjosti se, että osaan kivistä jäi ilmakuplia. Polyesterhartsissa yleensä tarpeeksi kun muottia koputtelee niin kuplat yleensä lopulta nousevat pintaan. UV-hartsi tuntui olevan sen verran paksua, että koputtelu ei oikein toiminut. Löysin kuitenkin netistä erilaisia ehdotuksia miten niistä pääsisi eroon ja päätin tesmailla. Sekä lisäsin yhden oman ideani...

Söpö mutta WHAT ARE THOOOOOOSE little air bubble shits!! 

Kuplien hävittämisessä olennaisessa osassa on lämpö ja näin ollen kokeilin seuraavia tekniikoita: tulitikku, kuumailmapuhallin ja SAUNA! Tuli jänniä tuloksia, koska myös sillä, missä vaiheessa hartsi lämmitetään, näytti olevan merkitystä.

Ylipäätään oli hyvä, jos sekoitusvaiheessa ei ihan vetele hartsia ympäri kuin taikinaa, vaan sekoittaa värin mukaan varovasti hammastikulla. Itsehän aluksi vetelin kertakäyttölusikalla koko hoidon ihan ympäri ja kuplainvaasio oli varma.

Tulitikulla yritin jo ensimmäisten yritysten kohdalla saada kuplat veks, mutta siinä oli vähän vaihtelevia tuloksia. Pitäisi ehkä hankkia pitkävartinen sytytin, jolloin se tikulla vekslaaminen jäisi vähemmälle? Välillä se tuntui toimivan, välillä ei yhtään ja välillä nokea joutui hartsiin ja jouduin sitten sitä kalastamaan kivistäni. Vedin siis tulitikulla muotissa olevan hartikerroksen yli ja kyllä se ylimmät kuplat sai poksahtamaan, että ei kyllä turhaa hommaa sekään ollut.

Tulitiku

Kuumailmapuhallin toi myös ristiriitaisia tuloksia. Kun lämmitin hartsin vasta muotissa, se toi osan kuplista ylös muttei kaikkia. Tämän lisäksi kuplat jäivät jostain syystä kiven pohjaan? Sen sijaan kun lämmitin hartsia kuumailmapuhaltimella jo sekoituskupissa niin se toimi jo tehokkaammin. En ole ihan varma mihin sekin perustui, mutta parempi lopputulos siitä tuli.

Kuumailmapuhallin muotissa lämmitettynä

Myös muovikuppi otti osumaa kuumailmapuhaltimesta

Lopuksi kokeilin laittaa yhden viimeisen satsin SAUNAAN sitä lämmittäessäni ja herrajumala katsokaa, millainen kauneus siitä kivestä tuli! Hartsi oli mennyt täysin kirkkaaksi kupissa ja kaadoin sen muottiin, jolloin sinne ilmestyi pari ilmakuplaa mutta ne pystyi onkimaan pois hammastikulla. Saattaa olla, että kun hartsi lämpeni pikkuhiljaa ja tasaisesti niin kuplatkin lähtivät, mutta onhan lopputulos sen verran muista eroava etten edes tiedä, mitä siellä saunassa tapahtui :D Uskoisin, että saman efektin saa aikaan esim uunissa.

HÄH???

miten???

Alla vielä vertailuja jossa ei-lämmitetty hartsi, kuumailmapuhallettu, tulitikulla lämmitetty ja 'saunottu' :D Hajoon vieläkin ehkä näille tuloksille liikaa, mutta ainakin tuli kokeiltua. Pitänee jatkaa tutkimuksia...

Tuloksia

Tuloksia eri valonsuunnalla

Lopuksi kokeilin vielä muottia, joka ei olisi läpinäkyvä. Kaikkiin aiempiin olin päässyt läträämään hartsia tilaamiini läpinäkyviin valmis-muotteihin ja pitihän sitä päästä umpinaiseenkin kokeilemaan. Olin tehnyt silli-muottiaineeseen muotin ja lämäytin sinne keltaisella akryylimaalilla värjätyn hartsin. Ei mennyt kovin hyvin.

KUKKUU

Päätin kokeilla, josko muotti toimisi UV-hartsille tarkoitetun väriaineen kanssa. Ehkä kyse oli vain huonosta väristä joka sekoitti koko hoidon? Ei ollut. Hartsi oli kovettunut vain päältä ja sisältä se oli ällöttävää pöperöä.

HARTSI-PUDDING

Kokeilin vielä lopuksi sellaisella hartsi-satsilla, jossa oli vain vähän väriainetta ja näin siitä näki hyvin läpi. Se vähän auttoi, mutta jäljestä tuli epätasainen ja muotin puoli jäi hiukan limaiseksi.

O...kei?

Eli UV-hartsia ei voi suositella, jos ei ole mahdollisuutta käyttää läpinäkyvää muottia. Käyhän se kyllä järkeen, että jos ne UV-säteet eivät pääse hartsin joka puolelle, niin eihän se kovetu. Ikävä huomata tämä ja rajoittaa kyllä aineen käyttämistä, mutta läpinäkyviä muokattavia muotteja odotellessa I guess! Onneksi valmismuottejakin on niin monenlaisia.

UV-hartsi on kyllä kätevää ainetta ja aion kyllä jatkossakin käyttää sitä mahdollisuuksien mukaan kivien ja vastaavien tekemiseen, varsinkin kun nyt värkit ja uunit on hankittu.


Tiivistettynä:

Plussat
+ Nopea
+ Melko helppo
+ Turvallisempi
+ Tulee nättiä

Miinukset
– Ei ei-läpinäkyviä muotteja :((((
– Kuplat piinaavat minua?
– Niin pienet ja hintavat purkit ;;__;; ei mitenkään halpaa leikkiä

Loppuun vielä kuva joistakin valmistuneista kivistä :)

Toivottavasti tästä oli hyötyä muillekkin kuin itselleni! Nyt pitäisi kai jatkaa Frostin cossia eikä leikkiä vain tällä, hubs.

- Woodi

Le Cosplay-Vuosi 2017

Moi moi!

Vuosi 2017 puksutti loppuun kuin juna ja hups, sinne meni monta kuukautta johon cosplay ei sisältynyt juurikaan millään tavalla. Edellisessä postauksessa taisin leveillä, että oi että kun ei ole enää koulua niin nyt voi mennä miten huvittaa ja tehdä paljon asuja loppuun. Noh, sainkin töitä toiselta paikkakunnalta, joten muutto ja ylipäätään koko elämäni suuri muutos veivät koko loppusyksyn mukanaan, hui kauhia.

Vaikka loppuvuosi meni nyt noin harakoille cosplayn osalta, oli vuosi noin muuten oikein muikea. Tein neljä täysin uutta asua ja yhden keräsin kaupan hyllyiltä (ja no... stailasin peruukin toki)

Naisrosvo-Robin, D VA, Akne, Sai & Goku. Muut kuvan selfieitä, paitsi Gokun kuva by Kis

Conien lukumäärä väheni jonkin verran, kun en jaksanut juosta kaikenmaailman kissanristiäisissä Oulussa, jolloin esimerkiksi Matsucon ja Kummacon jäivät välistä. Sen sijaan kävin parissa tapahtumassa, joista en ikinä jaksanut tehdä blogimerkintää. Yhteensä kävin kuudessa tapahtumassa, luojan kiitos.

Vuoden 217 ensimmäisenä tapahtumana oli tietenkin Desucon Frostbite, joka jälleen oli myös kisacon. Robin ja naisrosvot pääsivät siis turreilemaan. Tapahtumaa edelsi intensiivinen kuvunteko ja harjoittelu, vaikka höpö esitys olikin. Ja vaikka kisaan lähdettiin vaan sillä, että formaatti oli esitykselle sopiva, niin oli se mukava saada positiivinen vastaanotto ja toinen sija!

Vaihteeksi eri kuva! Kuvaaja: Tytti Levänen. Fukka edelleen söpö Juhana ja Rorune Pikku-John 

Samana iltana vielä pöllöilimme Saiyuki-ryhmänä kasuaaleissa vaatteissa, joten kaikki aika hyödyksi! Aika hyvin tämä kompensoi sitä, että sunnuntaina en laittanut päälle asua ollenkaan.

29 heinäkuuta Rovaniemellä järjestettiin Mushucon, missä menin taas käymään. En kirjoittanut ikinä tästä blogiin, koska suoraansanottuna tuon conin jälkeinen aika oli niin hiton kiireistä ja stressaavaa, että en yhtään ihmettele. 

Oshiete! Galko-chanin Ojou pääsi kierrätykseen, kun halusin jonkun helpon asun

Tämä toista kertaa järjestetty Mushucon oli kyllä edeltänyttä jo suuri loikka eteenpäin ja itselläni oli oikein mukava päivä! Toivottavasti tapahtuma järjestetään kolmannenkin kerran ja vielä upeampana!

Kesälle asettui jälleen Desucon, mihin en millään ilmeellä saanut aikaiseksi uusia pukuja ja näin ollen kierrätin Shugo Charan Amulet Heartia uuden aurinkolipan ja sydämen voimin, sekä Baccanon Jacuzzia. 

I wont hesistate, bitch! Kuvasi: Rorune

Sen sijaan Desuconiin valmistumaton Cruiser!D VA valmistui sopivasti Animeconiin, vaikka pääsinkin käyttämään asua vasta sunnuntaina. D VA onkin vuoden asuista ainoa, jolla ei ole nostalgia-arvoa vaan koko asukokonaisuus julkaistiinkin vasta toukokuussa, hih. D VA on myös ainoa asu, joka ei ollut osa mitään ryhmää, oho.

Jos Desuconiin en ehtinyt tehdä yhtäkään uutta asua, niin Traconiin tein kaksi! Kohtuullisen yksinkertaisia, mutta silti. Lauantaina ninjailtiin Naruto-ryhmänä ja sunnuntaina saimme vihdoin aikaiseksi Ranma-ryhmän ja siihen kuuluvan esityksen! Oli kivaa kisata jopa näin monessa esityksen sisältävässä kisassa ja jopa PÄRJÄTÄ molemmissa! Hiii!

CONFESSION- or not!!! Kumasi: Rea Rautamies

Näytti vähän, että Tracon jäisi vuoden viimeiseksi coniksi, mutta kävin minä sentään vielä yhdessä. Blogiinhan tästä ei ikinä mitään juttua tullut... Chibicon piti jälleen käydä kokemassa, koska aiemmin tapahtuma on ollut Oulun leveyspiirien parhaimmistoa. Nytkin tapahtuma oli oikein mukava, mitä nyt cosplay-kisa oli hämmentävää seurattavaa. Kierrätin tapahtumassa D VAa ja sain ihailua Overwatch-jonneilta.

Fukan Ahiru-chan koki sammmakko-invaasion!

Olen tässä vuodessa todella tyytyväinen siihen, että osasin cosplayssa keskittyä tiettyihin asioihin ja ottaa chillisti silloin, kun tarvii. En puristanut pakosta asujan valmiiksi vaan tein ne aika rauhallisella tahdilla. Keskityin tarpeeksi esityksiin ja asuihin, mutten laiminlyönyt omaa jaksamista tai muuta elämää. 

En myöskään juossut kaikenmaailman kissanristiäisissä ja pikkuconeissa, vaan vain niissä, mihin oikeasti jaksoin ja mihin huvitti mennä. En myöskään pakottanut asua päälleni esimerkiksi Frostin sunnuntaina tai a-conin lauantaina, vaan menin suosiolla siviileissä, kun olo oli sellainen.

Vähän harmittaa, kuinka monta aloitettua asua jäi kesken, mutta kyllä sitä ehtii. Tällä hetkellä työstän sekä Frostiin, että Umiconiin tulevaa asua ja muutenkin suunnittelen tulevan vuoden asuja. Melko löyhästi kuitenkin, koska ylipäätään tulevat conit ovat vielä epävarmoja.

Sauva tekeillä!

- Woodi

Hervotonta Ryhmäilyä - Tracon 2017

Hei!

Minun oli tarkoitus kirjoittaa Traconiin tulevista puvuista tänne blogiin, mutta homma jäi ihan vaan järkevien kuvien puutteeseen. Puhelimeni on tällä hetkellä ääriään myöten täynnä joten jokaista kuvaa pitää harkita tarkoin -> WIP-kuvia en ottanut kummastakaan asusta ööh yhtään!! Tyhjään tässä piakkoin puhelintani sen verran, että saisin conissa otettujen kuvien lisäksi ehkä jotain muitakin kuvia. Näin voin tehdä edes pienen "näin tämän tein ja tältä se nyt näyttää"-höpölöön molemmista projekteista.

Koska kaikki eivät seuraa minua twitterissä niin tässä vielä viikonlopun asukaksikko. Tämän vuoden jäljiltä nostalgia alkaa jo tursuta korvista ulos...

Vasemmalla Sai - Naruto. Oikealla Akane - Ranma

Molempiin asuihin syynä olivat enemmänkin ryhmälliset kuin mikään maailmaa suurin palo päästä cossaamaan juuri näitä hahmoja. Molemma sarjat olivat itselle iso juttu yli kymmenen vuotta sitten ja nyt pääsin niistä cossaamaan.

Asuista myöhemmin, siirrytään itse coniraporttiin! Olen tällä hetkellä freelancer/työtön combo, joten pystyin junailemaan menoni kerrankin miten itse huvittaa. Lähdin Rovaniemeltä jo aikaisin perjantai-aamuna, jolloin sain koko lopun päivää vain chillailla ja nauttia Tampereesta. Laitoin asut rauhassa kuntoon, kävin kissakahvilassa kavereiden kanssa ja kävin jopa peliperjantain ohjelmassa! Mitä?? Ohjelmassa jo con-perjantaina?

Todistusaineisto

Olisin halunnut mestoille jo aiemmin, mutta ehdin kuulemaan vain "Designin keinot pelien estetiikassa", mikä oli tosi höpö kokemus. Olisi ollut kiva nähdä joku järjestely, jossa panelistit olisivat voineet näyttää kuvia yms esitellä asioita ruudulta, kun nyt vain jouduttiin kuvailemaan asioita ja ehkä vähän piirrustamaan pienelle fläppitaululle. Tämän lisäksi meininki meni nopeasti "käsitellään vetäjän antama teema ja seuraavaksi toinen"-rakenteesta "kysykää mitä huvittaa" meininkiin, mikä kyllä toimi ihan hyvin sekin mutta hämmennyin vaan.

Lauantai-aamuni alkoi muita aikaisemmin kun asetuin vessaan istumaan ja valkaisemaan itseäni ihomaalein. Vaikka olen kalpea niin Sain designiin kuuluu aika vahvasti kalpeus muihin hahmoihin verrattuna. Ja koska posti, niin piilolinssini eivät ehtineet tulla... mutta onneksi Tampereen cybershop pelasti minut! Vahvuuksilla tosin linssejä ei löytynyt mutta olin sitten näöltäni vähän vajaa ninja.

Sai-twiitti, joka kertoo kaiken oleellisen asusta

Majapaikasta lähti oiva joukkue ninjoja ja lisää liittyi joukkioomme Tampere-talolla, kun #nostalgianarskat porukka kerääntyi hiljalleen. Niin iso ryhmä niin hyviä cossaajia niin vanhasta ja höpöstä sarjasta, hajotti hiukan.

Ennen kuvailua tai yhtään mitään muuta menimme kuitenkin Pukuvuotoon. Aiemmin oli nähnyt livenä vain Cosvisionin tapauksen, joten tämä oli kyllä jo parempi veto :D Jutut olivat viihdyttäviä ja minusta on kiva, kun skenestä ja siihen liittyvistä asioista voidaan puhua välillä läpällä ja suoraan näin ihan julkisestikkin.

Lauantain sateinen ilma oli vähän nihkeä, mutta urheasti otimme silti kuvia ulkona ja toivoimme että mikään asun osa ei mene pahasti pilalle. Meitä oli oikein oiva joukkue ninjoja kuvaamassa, mikä on aina sekä positiivinen että negatiivinen asia kun on hirvee lössi porukkaa ja pitää miettiä miten asetutaan kuviin ja ketkä, ja sitten millaisia pienemmän köörin kuvia otetaan. Säätö oli havaittavissa, mutta onneksi oli myös mukavaa ja ihania ihmisiä.

Ninja-sandaalien kokoontuminen. Kuvasi: Kis

Minut onneksi vapautettiin cosplaykisojen lippujonosta, koska olin paleltumisvaarassa maha paljaana, mutta sen sijaan pääsin jonottamaan itse kisaan. Siinä sitten jonoteltiin parvelle ja lopulta yksi meidän poppoosta kävi kysymässä, että mikä maksaa. Hupsista ovet oli unohdettu avata! Siinä sitten jo kisan alettua hiivittiin sisään, otti kyllä harvinaisen paljon päähän, koska itse missasin ensimmäiset kolme esitystä kokonaan kun etsi pimeässä omaa paikkaa. Lopun aikaa kisasta parven ovia ei sitten osattu taas sulkea ollenkaan, vaan ne jäivät auki ja kaikki mökä kuului sisään. Jes.

Tämän lisäksi tekniikka itse kisassa oli jotain ihan käsittämätöntä. Valot sekoili, kuten myös taustanauhat ja ties mitkä. Varsinkin WCS-videon aikana häiritsi kun yleisössä oli valot kun video pyöri, jolloin siitä ei saanut niin hyvästi selvää, plus puolet porukasta päätti että kun on valoisaa niin on hyvä väli lähtä livohkaan.

Tosi hyvä valiaikashow tää "Pois salista jonottavat ihmiset"

Alun ovi-ärtymys ikävä kyllä haittasi varsinkin WCS-esitysten seuraamista, mutta muistikuvani näin pari viikkoa myöhemmin on että hirmuisen nättiä asua ja miellytäviä esitysideoita. NCC oli tasoltaan mielestänio vähän epätasaisempi, mutta olin hirmuisen tyytyväinen esiityjien määrästä! Jihuu.

Lauantain lopuksi lähdimme tarkastamaan "Cosplayetiketin ABC"-ohjelman, ihan vaan koska esittelyteksti kiinnosti ja hämmensi porukkaamme. Aiottiinko luennolla puhua etiketistä, etiikasta, eettisyydestä, cosplayn perusteista, vai näistä kaikesta? (nimessä etiketti, kuvauksessa etiikka) Menimme ottamaan selvää. Itse homma alkoi hyvin, kun toinen luennoitsija ei edes ollut paikalla. Luennon rakenne oli ihan höpö, koska siinä käsiteltiin periaatteessa joitakin perusteita, ja sitten mielipidekysymyksiä. "Jonkinsortin transuihminen" oli kuitenkin näin setan kouluttajan korviin liikaa ja päätin, että nyt tämä muija lähtee. Onneksi loputkin meidän porukasta oli samaa mieltä ja hiivimme tiehemme. Ei ollut ihan meille suunnattu, ja sanoisin että tuon typerän plöräytyksen takia se ei olisi kenellekkään.

Sunnuntai alkoi melko aikaisin kisahommeleiden takia, koska tuomarointi ja muut lavahommelit alkoivat melko aikaisin ja majoituspaikka piti saada asialliseen kuntoon ennen lähtöä. Itse taistelin puoli tuntia piilolinssit silmissä ja totesin, että joo mennään sitten ilman, kun eivät ne asettuneet ja tuntuneet hyvältä ei sitten millään. Olin sitten sinisilmäinen Akane.

Hei olen Kasari-Anime

Tampere-talolla laitettiin sitten lavaryönää valmiiksi odotellessa tuomarointia ja harjoituksia. Se olikin sitten vähän epämääräistä säätöä, että milloin päästään lavalle ja millon kuvaan yms. Lopulta päästiin kaikkialle, mutta (jälleen kerran) alkuperäisestä eroavassa järjestyksessä. Homma oli kuitenkin bueno ja paketissa semi nopeasti ja meidän porukka toimi oikein saumattomasti kaikessa. Kukaan ei tuntunut jännittävän liikaa.

Ennen kisoja ehdimme hiukan hilipaista conin puolella, kuvattiin vähän ja mentiin käymään pienellä jengillä Muumimuseossa, koska tilaisuus piti käyttää hyväksi. Ja voi veljet voin kyllä kehua, että oli törkeän nätti museo ja hienosti rakennettu. Pitää mennä käymään uudestaan paremmalla ajalla! Oman hauskuuden toivat paikalla olevat japanilaiset turistit, jotka tunnistivat hahmot ja halusivat ottaa yhteiskuvia. Niin höpöä!

Kisa alkoi ja takahuoneessa oli ihan hyvä meininki, seurattiin kisoja ruudulta ja samalla vähän lämmiteltiin. Usein lavalle menee niin adrenaliini-höyryissä, että sieltä ei oikeasti muista enää yhtään mitään mutta nyt minulla jäi melko hyvät muistikuvat. Osittain johtui siitä, että pää huusi sireenejä, kun en kuullut nauhalla olevaa musiikkia ja asioiden ajoittaminen ei toiminutkaan kuin harjoituksissa, mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin. Huh!

Raivo-Akane!! Ilmassa!!!! Oon ehk turhan ylpee tästä. Kuvasi: Nyymix

Video löytyy myös alta. Ikävä kyllä copyright-höpöjen takia taustalla soi joku geneerinen edm-jumputus, mutta toivottavasti video alkuperäisillä äänillä tulee jossain välissä nähtäville. Oma esityksemme alkaa noin kohdassa 32:10, mutta katsokaa ihmeessä muutkin!

Oon vaan niin tyytyväinen, että meidän esitys oli ennen Tarmotovereiden esitystä, koska sen pääsi sitten näkemään ihan livenä (vaikkakin näin vain blurria kiitos piilolinssittömyyden nyyh)!!!! Niin hienoa asunvaihtoa aaaa

Mikä onkin, että en yhtään ollut yllättynyt siitä, kuka voitti!! Se oli upeeta! Sen sijaan olin taas hämmentynyt, että meidän huumoripläjäys pärjäsi niin hyvin!! Jihuu! En nyt ollut niin järkyttynyt, kuin talven Robin Hoodissa, mutta silti iloisesti yllättynyt!!

Esityskisan voittajat! Hiuuu. Kuvasi: Timo Virtanen

Kisan jälkeen haettiin palaute ja yritettiin vielä epätoivoisesti nähdä porukkaa ja sosialisoida. Juoksin ympäri Tampere-taloa, mutta lopulta piti mennä vaihtamaan vaatteet, jonka jälkeen juoksin ympäri Tampere-taloa vähän lisää!

Ilta venyi itselläni aika myöhään, kun lähdin vasta kymmeneltä lähtevällä junalla takaisin Rovaniemelle. Eipähän tarvinnut kiirehtiä pois conista vaan piti yrittää pikemminkin keksiä tekemistä.

Tracon oli tosi hauska, kun oli molempina päivinä niin isot ryhmät! Teki ihan erilaisen con-kokemuksen, kun ryhmäili kaikkien kivojen ihmisten kanssa. Itsehän olen kunnon ryhmä- ja paricossi addikti, mutta ehkä nyt taas voin cossailla itsekseni vaihteeksi.

Seuraavaksi pyrin tekemään loppuun keskeneräisiä asuja!

- Woodi

"D VA halaa kaikkia!" - Animecon 2017

Hey daddy-o!

Animecon17-päivitys on tämä! Itselleni tapahtuma oli siitä höpö, että kymmenen vuotta sitten Animeconissa cossasin ensimmäistä kertaa, eli kyseessä oli vuosipäivä. Tässä suossa ollaan edelleen, toivottavasti proppini oli edes vähän parempi kuin silloin.

Harmitus tosin oli suuri, kun Animecon siirtyi viime vuoden Jyväskylän paviljongilta takaisin Kuopion musiikkikeskukseen. Musiikkikeskukseen liittyy ihan hurjasti muistoja, mutta onhan se aika säälittävä paikka pitää con paviljongin kaltaiseen avaraan ja monipuoliseen tilaan nähden. Muutenkin voi miettiä, oliko coni järjestelyidensä ja ohjelmansa puolesta hintansa väärti, hmm. Mutta näin pohjoisessa asuvalle Kuopio on onneksi edes lähellä suhteessa moneen muuhun kaupunkiin, joten plussaa aina siitä.

Laitan tän ekaksi kuvaksi koska laatumeemi. Kuvan otti muuten Rorune

Oma Animecon-viikonloppuni alkoi oikeastaan höpösti jo keskiviikkona siinä mielessä, että sain jonkun todella höpön pöpön ja olin monta päivää kipeänä. Hirveä väsymys ja ylävatsan kipu, mutta mitään ei tapahdu. Noh, kipu onneksi helpotti perjantaihin mennessä ja mukaan lähti vain tunkkainen huono olo ja yksi asu ihan vaan, että voin hyvällä omalla tunnolla vain chillata toisen päivän, jos huonolta näyttää.

Lauantaina heräsin jo siihen tunteeseen, että olen tervehtynyt. Sitten meni pakka nurin ja lopulta olin taas sängyn pohjalla makaamassa ja totesin, että eiiiii tästä tule yhtään mitään. Tilanteen jälkeen ei olisi meikkaamisesta, piilarinlaitosta ja peruukin laittamisesta tullut yhtään mitään ja lähdin ihan siviileissä liikenteeseen chillisti.

Cossaan emua, tää on kyl mun lempihahmo (+'en voi parhaiten' ilme)

Avitin sitten kuitenkin kaikkia kavereita ja itseasiassa istuin ison osan päivästä ohjelmissa.

En tiedä miten Musiikkikeskuksen remontin olisi pitänyt vaikuttaa, mutta mesta oli ihan yhtä tukala ja ahdas kuin aina aikaisemmin. Itselläni onneksi cossin puute helpotti ja olin hyvissä lämpötilalukemissa koko päivän, mutta kaikilla muilla tuntui olevan tukalaa. Itseasiassa minulle tuli pienessä hamosessani kylmä, kun istuin ilmastoidussa luentosalissa.

Tein myös cameon Kingdom Heart-luennolla, kun siellä näytettiin tää kuva. Voi leikkiä 'etsi kuvasta woodi'-peliä. Kuvasi: Fukka

Lähes heti alkuun menimme Odin Sphere: Sankaritarustoja ja oopperaa-luennolle. Itse en ole peliä pelannut, mutta olen sen teemoista kiinnostunut ja kerta siellä ei mitään jäätäviä spoilereita käsiteltisiin, niin hiippailin paikalle iha mielenkiinnosta. Näin pelin pelaamattomana meinasi välillä mennä vähän asiat sekaisin ja luennolla keskityttiin ehkä liikaa joihin tiettyjen myyttien ja juttujen yksityiskohtiin ja niiden aukiselittämiseen. Aika loppui ikävä kyllä kesken, mutta 45 minuuttia onkin ihan käsittämättömän lyhyt aika luennoida kokonaisen teoksen tematiikasta ja lähteistä.

Siirryin luennolta suoraan toiselle luennolle "Okami: Aurinko nousee". Luulin ensin, että kyseessä olisikin ullatus-paneeli, mutta kyseessä olikin monesta luennoitsijasta koostuva kokoelma. Tämä olokin oikeastaan hyvä juttu, koska peli on niin pirun laaja ja kaikilla siihen tehdyillä valinnoilla ja hahmoilla on yleensä jokin pohja mytologiassa, kansantaruissa tai historiassa. Käsiteltävää siis oli pitkäksi aikaa ja yksi ihminen olisi varmaan väsähtänyt ensin tietoa etsiessään ja sitten luennoidessaan. Tykkäsin luennosta kuitenkin ja tuli hirveä hinku pelata peli uudestaan, vaikka sitten sinä uutena HD-versiona. Tykkäsin luennoitsijoiden tarkasta käsittelystä ja tavasta edetä alueelta toiselle epämääräisen haahuilun sijaan.

Luentojen välissä kävin välillä taidekujalla ja myyntipöydillä, mutta totesin että niissä on niin kova tunku ettei sitten seuraavana päivänä hirveästi kannattaisi mennä. Ainiin, poikkesimme myös pannukakku-kahvilaan, jossa uskalsin syödä ruokaa sitten aamiaisen ja toivoin, että se pysyisi alhaalla. Pysyi.

Tää oli tosi höpöö mutta hyvää

Tapahtumassa oli muutenkin hyvin paljon erityisesti nuorta väkeä, mikä on ymmärrettävää kun Desucon on muuttunut täysi-ikäisille tarkoitetuksi ja Animecon on näin ainoa kesäinen kunnon vanhanliiton tapahtuma, johon varmaan tulee tosi monet tutut ja kaverit.

Pian edellisestä luennosta alkoi jo Return of The Fandom, minkä lopussa todettiinkin että ei siellä oikein fandomeja käsitelty vaan sarjoja ja franchiseja niiden uudelleentulemisen kautta. Luento oli tosin oikein kiinnostava harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ja siellä käsiteltiin tosiaan erilaisia sarjoja (tv- ja elokuvasarjoja) jotka ovat saaneet uusia osia tai remakeja. Sitten pohdittiin mikä on tehnyt sen hyvin tai huonosti ja annettiin pisteitä eri aihealueiden kautta. Olisin kyllä kaivannut lueteltuja pisteitä vielä ylös jokaisen sarjan diaan.

Istuin niin paljon ohjelmis et näitä kuvia on paljo niist...

Lauantai-iltaan mahtui vielä animemusiikkikonsertti, johon menin vähän varauksella koska lista ei itseäni mitenkään syvemmin sykähdyttänyt. Tuttuja biisejä, pari oikeasti itselleni tärkeää, ja loput sitten semmosta gbhjtgtjahtghnojoo että ei kai se huono voi olla mutta hrmm. Lopulta soittajat itse olivat käsittmättömän taitavia, mutta herra esittelijä oli ärsyttävä ja tuntui, että koko konsertti oli rakennettu häntä varten ja hänen mieltymyksilleen sen sijaan, että olisi mietitty minkäänlaista kokonaisuutta tai rytmiä. Olisi voitu edes pitää se nostalgia-teema tässä, mutta mukana oli vähän höpöjä valintoja ja esipuheet oli vaan "uuh tää on niiiiin hyvä hyvää animua" mikä oli vähän.... e hh h h h. Olisin itse kaivannut jotakin musiikkiin itsessään liittyvää pohjustusta, tai sitten että ei oltaisi höpötelty yhtään mitään! Tämän lisäksi taustalla pyörivät videot on aina vähän... hm. Esimerkiksi itselleni Hopeanuoli ei ole mitenkään nostalginen, joten niin ruman animaation katsominen vesittää koko musiikkikokemuksen ihan täysin. Plus, spoilaannuin useammastakin sarjasta, voih :,D

Eli joo, konsertti oli vähän disappointment. Musiikillisesti upeaa ja soittajat teki hyvää työtä, mutta kaikki muu oli niin epämääräisesti rakennettu että petyin. Sadness.

Ilta kului nopeasti ja otin rauhassa, jotta oisin voimissain sunnuntaina. Meiän majapaikassa nukkuminen vaan oli vähän haastavaa lämpötilan ja äärettömän epämukavan patjan ansiosta, mutta kyllä siitäkin aina selviää plus ite nukun vaikka tikun nokassa.

Sunnuntaina päätin syödä aamupalan vasta sen jälkeen, kun asu on laitettu päälle, joten jos asiat menisi päin seiniä niin asu olisi jo päällä. Hähää, olen nero. Onneksi lopulta mitään ei käynyt vaan olo oli hyvä ja kaikki meni hienosti.

Asuna sain päälle vihdoinkin D VAn. Peruukin kanssa olin vähän tuskissani aamun, koska ponnari on niin painava ja koko hökötyksen pitäisi pysyä kunnolla päässä lähinnä lace frontista ihoon liimattuna. Aamupäivän kuljin vähän etukenossa, koska pelkäsin peruukin koko ajan valuvan tai vaan napsahtavan päänahastani irti. Onneksi grimasin superiholiima on superia ja peruukki oikeasti pysyi päässäni koko päivän liikahtamatta... ja hiusraja oikeasti näytti ihan hyvältä.

Selfu sunnuntailta. Oli ihanaa

Muuten asu oli ihan käsittämättömän mukava päällä, kunhan peruukin painoon tottui. Olo oli tosi nätti ja sain niin paljon kehujakin, nyyh ;;__;; Enkä pelkästään, että ihana hahmo ja ootpa nätti vaan myös, että asu on tosi huolellatehdyn näköinen ja kyseltiin, mistä mikäkin osa on tehty ja miten ne on kiinnitetty (peruukki). Olin ihan intona koko päivän, kun ihmiset oli niin ihania ja olo oli niin hyvä. Osittain tähän saattaa vaikuttaa myös mentaliteetti "hyvää kannattaa odottaa", kun ensin asun pitäminen siirtyi pois Desusta ja sitten Animeconin lauantailta ja VIIMEIN sen sai päälle, niin olo oli tosi hyvä. Ah uh ihanaa.

Kävin aamusta istumassa hetken Riuchi Manga - Lavaesiintyminen tilaisuudessa, mutta koska en ollut edellisenä päivänä nähnyt herran esiintymistä niin oli vaikea pysyä mukana, että mistä on kyse. Ajatukset muutenkin harhaili ihan muualla ja halusin vain päästä juoksemaan D VAna ympäri mestoja. Lähdin lopulta paikalta, kun kutsu kävi ottamaan meemi-kuvia pihalle...

Pian kuitenkin alkoi jo cosplay-kilpailu, joka oli tosiaan höpösti laitettu sunnuntaille. Sinänsä se toimi ihan hyvin, onhan esimerkiksi Desuissa kisat yleensä nykyään usein pelkästään lauantaina. Toimi ainakin itselleni ihan hyvin, mutta oma viikonloppuni nyt oli muutenkin vähän epätavallinen.

Nostalgiakisassa huomasi, että suurinosa omasta ikäryhmästä on disneyn musikaalien kasvattamia, koska lähes kaikki esitykset olivat musikaaleja tai ainakin laulun lipsyncciä. En tiedä oliko tämä tietoinen valinta, koska nostalgia (en usko), vai vain sellainen että vanhoihin juttuihin ei oikein keksi kuin jotakin laulamista. Who knows! Täst huolimatta kisa oli ihan miellyttävää seurattavaa ja ai että varsinkin ensimmäiseksi ja toiseksi tulleet olivat niin kovin hyviä vaikka kummankaan sarja ei ole erityisen tuttu sarjan perusideaa lukuunottamatta.

Vanha kunnon pukukilpailu oli myös miellyttävää katsottavaa, varsinkin kun ihan perus pukukilpailujen puuttumisesta on viimeaikoina puhuttu ja nyt näki, että sekä aloittelijoihin, että kokeneempien sarjaan oli porukkaa ja asut tyylikkäitä. Pidin myös siitä, miten poseeraamisen aikana kerrottiin oleellisia asioita kisaajasta ja asusta (eikä mitään 'hänellä on kissa'), jolloin kisaan saatiin mukavaa eloa.

Väliin kevennyskuva siitä, miten pistoolia voi käyttää estämään auringonpistos

Ja pakko vielä mainita tähän liittyen, että muutenkin juonnossa rakastin sitä, että Rimppu oikeasti osaa ohjata kisaajia. Varsinkin vähemmän kisanneilla on usein ongelmana, ettei oikein tiedetä milloin lavalla on oltu tarpeeksi kauan ja siinä vaiheessa juontajan on hyvä olla sanomassa "kiitos", jolloin kisaaja saa tietää että nyt riittää hänen on siirryttävä sivuun. Kaikki juontajat kun eivät tätä osaa ja sitä on ollut joinakin vuosina ihan tuskaa katsoa.

Risuja tulee tosin tekniikalle, jossa sekoiltiin sekö valojen kanssa, että taustavideoiden kanssa. Pikkulinnut kertoivat, että osassa esityksiä videota ei saatu toimimaan ja yleisöstä näki, että välillä hiiri seikkaili tummalla ruudulla vinhasti. Ja ne valot! Osalla kisaajista on toki saattanut olla hassuja valopyyntöjä, mutta valomies ei osannut päättää lähteekö kisaaja lavalta valoissa vai ei ja tuleeko juontaja valoissa vai ei jajaja aaagh meinasi kuppi mennä nurin, kun niitä valoja seurasi. Pls get a hold of yourself.

Kisassa oli myös ikävää, että se meni kahden muun kiinnostavan ohjelman kanssa päällekkäin :( "21 vuotta Personaa" olisi kiinnostanut itseäni, koska olen pitänyt Persona-aiheisen luennon muutama vuosi takaperin itse ja muutenkin se on sarjana sellainen Mun Sarja. Tämän lisäksi "Transhahmoja animessa ja mangassa" olisi ollut myös oma juttuni ja hyvää jatkoa Desuconin ohjelmalle, jossa käsiteltiin seksuaalivähemmistöjä. Mutta kaikkea ei voi saada ja harmitus jäi, möh.

Pyssykuvia takapihalla. Kuvasi: Rorune

Kisan jälkeen meinasin mennä katsomaan "Everything wrong with Yuri!! on Ice", mutta totesin, että en jaksaisi kuunnella ohjelmaa aiheesta kahta tuntia ja, että kaverit menivät sinne ja voisivat ainakin referoida luennon lyhyesti minulle. Itse lähdimme Rorunen kanssa kuvaamaan minun asua ulos Musiikkikekuksen takapihalle, missä sitten vierähtikin hetki.

D VAna poseeraaminen oli oikeastaan tosi kivaa ja Rorune oli intona, että sain asukokonaisuuden teeman mukaisesti vetää vähän ylilyötyjä poseerauksia ja pin up-tyyliä kuviin. Toisaalta en ole pitkään aikaan kuvannut tällaita hahmoa, jossa pitää näin reippaasti poseerata päästä varpaisiin asti ihan kympillä.

Lopussa päivää kävimme vielä katsastamassa Riuchi Mangan esityksen, kun kerta hänen ohjelmassaan aiemmin en oikein pysynyt mukana. Ja voi!!! Voih!!!!! Niin hyve!!! Niin nättiä ja niin fiilistelyä ja ai että hyvä kun muistin räpytellä välissä, kun tätä lavashow-valo-mikälie esitystä seurasi. En tiedä mitä muuta tästä oikein sanoisi, kuin että vautsi vau. Osaisipa/saisipa tuollaisia jutuja joskus johonkin cosplay-esitykseen laitettua, hmmm aina voi unelmoidaaaa...

Kuva esityksestä mutta eihän tuosta nyt saa mitään irti orz

Esityksen jälkeen säädettiin hiukan porukalla, osa kävi autolla ja osa hengasi nostalgiseen tapaan hetken nurmikolla kuin minä 16wee kymmenen vuotta sitten. Lopulta lähdimme syömään keskustaan, minä edelleen asussa koska se oli oikeasti niin mukava. Loppuilta meni mukavasti kotia ajellessa pikkuteitä, pohjoispohjanmaan lakeuksia ihaillen ja kesäyöstä nauttien.

Animeconista jäi oikein hyvä fiilis. Oli paljon itseä kiinnostavaa ohjelmaa, mutta puolesta jäi vähän meh fiilis. Musiikkikeksus oli ahdas ja sokkeloinen kuten aina, joten en tiedä kuinka paljon tapahtuman miellyttävyydestä voi oikeasti laskea tapahtuman itsensä luomaksi. Oman cossin onnistuminen ja kommentit tekivät tapahatumasta myös ihana ja enhän mä muutenkaan ole saanut uutta asua pitää päällä sitten Frostbiten. Nyyh. En kuitenkaan ole varma, olenko palaamassa Animeconiin jos se vielä Musiikkikeskuksella järjestetään. Varsinkaan, jos lippu on yhtä suolainen kuin se nyt oli. Mutta nythän coniskene tuntuu olevan kummallisessa murroksessa, joten eipä sitä tiedä mihin sitä päätyy ja milloin. Jäänee nähtäväksi!

Loppuun viel yksi perinnekuva meiän perheest <3 Tää on yks tietty tienpätkä missä aina pitää pysähtyy. Kuvasi: Fukka

Kivaa siis oli. Seuraava oikeasti varma tapahtuma on Tracon, mutta katsotaan miten maailma asettuu makaamaan tässä kun elämää eletään!

- Woodi

Overwatchia Overwatchin tilalle

Hei!

Selityspostaus kevään/kesän meiningeistä tulee tässä!

Kevät oli itselleni kokonaisuudessaan yhtä hirvitystä. Pyöritin järjestöä, olin lapselikkana/töissä, järjestin tapahtumia, kouluttauduin, koulutin ja ainiin VALMISTUIN! Koulut on nyt siis käyty enkä kaipaa takaisin ainakaan hetkeen (opiskelijaetuja kyllä kaipaan mutta minkäs teet). Saa nähdä mihin elämä tämän jälkeen vie tai on viemättä ¯\_(ツ)_/¯

Tämän pyörityksen takia bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Jossain vaiheessa kevättä aloitin kuitenkin stressinpurkamiseen soveltuen uutta asua koska why the heck not. Suuri haave oli saada kyseinen asu Desuun, mutta eihän siitä mitään tullut kun pää alkoi toukokuussa hajoilla.

Koska Overwatch hallinnoi elämääni tällä hetkellä aika reippaasti, ovat haavepukuni sen mukaiset. Hyvä asia cosplayn kannalta on se, että pelistä saa oikeasti tosi hyviä ja eri kulmista reffikuvia!! Kerrankin. Ensimmäinen aloittamani puku oli Genji Shimadan nomad-niminen asukokonaisuus/skini.

Genji Shimada (nomad) - Overwatch

Asu valikoitui useammasta syystä. Halusin päästä tekemään nättejä ja jännejä panssareita, for-real fancyjä sukkanauhaliivejä ja tyyliltään koko asu vaan on niin jännä. Hahmona en osaa pelata Genjiä kuin hätätilassa (oon lähinnä support-pelaaja), mutta hahmon lore ja suhde muihin hahmoihin ovat hyvin bueno.

Aloitin aikaavievimmästä osasta eli erilaisten panssarien väkertämisestä. Koska panssarit ovat hyvinkin ihonmyötäiset niin niiden "kaavat" tein vuoraamalla esim jalan ensin elmukelmuun ja sitten maalarinteippiin. Maalarinteippiin pystyi sitten piirtämään panssarien rajat ja muodot ja lopuksi ne leikattiin irti jalan ympäriltä. Toki myöhemmin softista leikatessa ja mallatessa kuvioita pitää vähän vielä säätää ja leikata, mutta pääasiallisen koon ja mittasuhteet saa aikaan tällä.

Jalkepanssarien epämääräisiä kaavoja

 Softis + worbla + gesso on yhdistelmänä itselleni tutuin ja siitä saa sellaisen lopputuloksen, mistä itse asuissani pidän, joten sillä mentiin. Tällä hetkellä hiomisvaiheessa ovat jalka-, käsi- ja rintapanssarit.

Oikein muuta en asuun ole ehtinyt tehdä erinäisten osien ostamisen lisäksi. Suuri haave olisi saada asu valmiiksi Traconiin, koska muuten sen esiintyminen viivästyy johonkin ensivuoteen tai johonkin suddenly-con tapahtumaan? ＼（－－）／

Gessopiste (yksi niistä)

Koska totesin noin kolme viikkoa ennen Desuconia, että juu en saa Genjiä valmiiksi, niin päätin että voisin koittaa saada jotain muuta. Toukokuussa pelissä oli uusi tapahtuma, jolloin useampi hahmo sai uusia asukokonaisuuksia.

Yleensä pelin asut ovat sen verran monimutkaisia, että ainakaan minä omalla työtahdillani/muilla menoillani en ehtisi millään tekemään niitä muutamassa viikossa. Yksi hahmo sai kuitenkin ihan siedettävän yksinkertaisen asun, nimittäin mecha-alustaan ajava D VA sai Cruiser-nimisen asukokonaisuuden joka, noh, on varsinkin verraten yksinkertainen asu.

D VA (Cruiser) - Overwatch

Isoimman ja aikaavievimmän osan asussa teki paidassa oleva printti, jota ei tietenkään löytynyt mistään juuri tietyn kokoisena, saati värisenä. Mohjakangastakin piti vähän etsiä ja vaalentaa, että sain sopivan. Se oli painamishommia sitten taas! Kuviossa rasittavinta oli toki sen ykityiskohtaisuus ja pienet kohdat ja kulmat, joita sitten saksilla leikeltiin käsi krampille asti. Painaminen tapahtui tuttuun tapaami kontaktimuovilla, jota on täällä blogissa esiintynyt... aiemminkin... joten en rasita ihmisiä isolla määrällä erilaisia painovaiheita!

Ompelullisesti paita vähän jännätti, kun en ole samanlaista aikaisemmin tehnyt, mutta lopulta se onnistui harvinaisen hyvin! Tein sen hiukan eri mallisena kuin alkuperäisesti hahmolla, mutta ei sitä meinaa huomata. Höhöö L(・o・)」

Todiste siitä, että kyllä kuviot on painettu ja melkee kuolin

Lopulta paidan kuvioissa meni niin kauan, että en saanut asua edes Desuconiin (⊙︿⊙✿) Tapahtuman jälkeen kuitenkin jatkoin asun loppuun, että saisin sen Animeconiin.

Hahmolla jalassa olevat housut on ostettu valmiiksi, kuten myös siihen kuuluva vyö. Totesin, että en ole kovin intohimoisesti tekemässä farkkuja tällä hetkellä, niin ostetut saa kelvata. Saihan niitäkin aikansa etsiä, että olisivat oikean väriset, tiukat ja vyötäröltään tarpeeksi korkeat. Kengät piti tilata internetistä, joten voin sanoa ettei tämä asu kovin halpa ainakaan ollut...

Lisää reffiä suoraan itse pelistä - huomaa ponnari

Minulta sattui ihmeen kaupalla löytymään kaapista valmis ruskea lace front-peruukki. Peruukki oli kuitenkin turhan pliisun värinen joten värjäsin sen kaksi kertaa vähän punaisemmaksi. Lopulta siitä tuli ihan siedettävä. Peruukki oli muutenkin vähän murheenkryyni kun kiekuralla oleva otsatukka ei meinannut onnistua ja pysyä muodossaan, vaikka muokkasin sen kaksi kertaa (pesin välissä). Pitää vielä vetää se pesun läpi ja koettaa jälleen kerran seuraavaa käyttökertaa varten, koska minähän en peruukkijuttujen kanssa luovuta! Kyllä se kuitu lopulta taipuu tahtooni!!

Niin epämääräinen kuva ponnarin tekemisestä ja kuitujen ohjailusta

Päähän ja kaulaan tulevat rusetilla olevat huivit ovat vähän hassut, kun ne on periaatteessa tehty huivin mallisesta palasta kangasta, mutta menevät kiinni nepparilla. Tämän päälle tulee sitten pala kangasta jolloin homma näyttää niinkuin se olisi solmulla mutta oikeasti se ei ole millään solmulla. Tykkään näistä feikki-ruseteista.

Korvikset tein gessotuista ja hiotuista puurenkaista, joihin sitten kiinnitin korvisnapit ja korvan ympäri menevät lenkit, koska ne ovat hiukka raskaat. Rannerenkaat ovat softista, jonka päällä on gessottua ja hiottua worblaa. Rannekorut ovat kaksiosaiset ja ne menevät kiinni mageneeteilla. Molemmat maalasin ensi kunnolla keltaisella maalilla ja sitten parilla ohuemmalla kerroksella kultaista maalia.

Päässä olevat kuulokkeet on tehty hankaistuista stylox-palloista, minkä mallia sitten polttelin piirtopolttimella uuteen muotoon ja päällystin uudella ihmeellisellä meshed worblalla. Kokemus oli kuin paluu wonderflexiin, hyvin jännäe.

Jep otin kuvan tästä stylox-vaiheesta mutta en muusta HAH

Kun aikaa kuitenkin jäi totesin, että miksipäs en tekisi myös asuun kuuluvaa asetta. Jokaisella pelin skinillä/asukokonaisuudella on erilainen ase. Toki jos hahmolla on pyssy niin se on vain erilainen pyssy tai miekka on erilainen miekka. Aseen tekemiseen ei tosin paljon aikaa jäänyt. Viimeinen viikko töissä veti mehut täysin pihalle ja sen jälkeen mökkeiltiin jolloin pyssyn tekoon jäi upeat kolme-neljä päivää.

Cruiser-skiniin kuuluvan aseen reffi. Onneksi kuvia saa pelissä otettua monesta suunnasta

Yleensä pidän worblan käytöstä propeissani, koska se tekee niistä kestäviä ja gessolla päällystetty ja myöhemmin hiottu pinta vaan on ah uh karkkia. Kun aikaa kerta oli niin vähän, päätin kuitenkin että kokeillaan vaihteeksi jotain muuta: Kokeillaan työskennellä vain ja ainoastaan erilaisilla foameilla!! EVA-foamia ja craft foamia (softista) siis kehiin ja pyssyä kasaan kunnon leikkaa-liimaa taktiikalla.

Pohja ja pari hassua palaa softista

Tein EVA-foamista pohjan (kolminkertaisena), jonka päälle sitten tein yksityiskohdat pääasiassa softisksesta. Kokeilin aina paperilla, millaisen palan seuraavaksi tarvitsisin ja sitten leikkasin. Kuumaliimaa kului ja pistooli pikkuhiljaa kasaantui.

Pelkkä foamin käyttö kuitenkin kuumotti ja kuumottaa edelleen itseäni. Kaikki tehdyt virheet ovat siinä sitten eikä niille ole hirveästi mitään tehtävissä. Ja saumat tietysti, mutta päätin antaa itselleni sen anteeksi tässä tapauksessa, kun kyseessä on kokeiluna, lyhyellä aikataululla ja pienellä budjetilla tehdystä propista.

Osat liimattu - matkalla seuraavaan vaiheeseen

Päätin kokeilla foam-hirvitykseen rubber comp-nimistä spray-muovia. Unelmoin sileästä ja kovasta muovipinnasta, mutta lopulta sain pehmeän ja akneisen pinnan, jonka päälle vain itkin. Yritin pelastaa tilannetta päällystämällä koko komeuden wanhalla kunnon mod podgella, mikä onneksi vähän tilannetta auttoi ja teki pyssystä edes hiukan sileän, kovahkon ja vähemmän alttiin tuhoutumiselle.

Maalauksessa käytin tuttuja akryylimaaleja ja leikin kunnon poppamiestä, kun minulla oli ziljoona pientä snapsi-lasia täynnä erisävyisiä maaleja pitkin pöytää ja aina piti valikoida että mitähän tuohon väliin tulee. Olisin ollut fiksu niin olisin ehkä maalannut osat ennen kiinnitystä, koska nyt piti varoa juuri hetki sitten maalattuja pintoja. Onneksi itselläni on melko vakaa käsi, joten sotkuja ei tullut mitenkään liian paljon. Vähän sudin myös varjostuksia joihinkin saumakohtiin, joka myös peitti aseen rakennehöpöyttä ja liimakohtia. Lopuksi hioin pensselin jättämät jäljet pois oikein hennolla hiekkapaperilla, jolloin myös rubber compin akenpinta vähän siloutui.

Nopat tein periaatteen mukaan pelkästä softiksesta. Polttopiirrin auttoi myös tässä, kun pystyin polttamaan pienet kolot silmäluvuiksi. Päällystin nopat mod podgella ja maalasin. Pistooliin kiinnitin pienen pätkän alumiinilankaa kaarelle, johon nopat pystyi kiinnittämään narulla.

Hänen nimensä on Kolmen Päivän Pyssy

Olen lopulliseen pistooliin tyytyväinen siihen nähden, missä aikataulussa ja millä materiaaleilla se on tehty. Tuskin silkalla pelkällä foamilla enää työskentelen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Asulla ei myöskään ole tarkoitus esimerkiksi kisata, joten se ajaa kyllä tehtävänsä mukavana pienenä proppina jonka kanssa poseerata.

Käytin D VAa Animeconissa, jossa asusta myös otettiin kuvia. Teen Animecon-päivityksen tässä piakkoin siis johon sisällytän sitten myös lopullisen asun kuvan meikkeineen kaikkineen.

GG!

- Woodi

ENERGISTÄ ahostusta - Desucon 2017

Hellou!

(disclaimer: otsiko liittyy asuihin, ei fiilikseeni viikonlopusta... paitsi ehkä tuo energisyys!!)

Tämä Desucon päivitys tulee nyt melko myöhässä. En ole edes päivittänyt blogia sitten Frostbiten, mutta siitä lisää sitten seuraavassa päivityksessä. Matka kohti desu-päivitystä! Kun aikaa on tässä mennyt niin muistot eivät tosin ole freeseimmät...

Koska Desuun kulkeminen on joka vuosi ollut niin säätöä, päätin myös tänä vuonna hypätä lentokoneeseen ja kurvailla ilmojen halki Helsinkiin työpäivän jälkeen. Jos joku kaipaa muistutusta, niin asun Rovaniemellä, joten välimatkani ovat vähän tavanomaista conikävijää pidemmät.

Tuntuu pidemmltäkin lomareissulta tämä

Desuconiin oli tarkoitus tehdä uusi asu, kaksikin, mutta siitäkin sitten lisää seuraavassa päivityksessä. Mukaan lähtivät twitterissä äänestykset voittaneet Shugo Charan Amulet Heart ja Baccanon Jacuzzi. Kevyttä ja helppoa asua siis mukana onneksi.

Perjantaina en ehtinyt tekemään oikein mitään. Lahteen saapumisen jälkeen käytiin kierros Sibeliustalolla, minä upeana itsenäni, ja vähän kuvailtiin ainakin Fukkaa. Muuten vain moikattiin muutamaa ihmistä ja jatkettiin matkaa hakemaan ruokaa ja nukkumaan.

Lauantai-aamu alkoi viiden jälkeen monien muiden lisäksi palohälytyksellä. Kuulin kummaa piippausta ja sitten kuulin toisessa huoneessa olevien mutisevan "...palohälytys". Siinä vaiheessa meinasin tukehduttaa itseni tyynyyn, mutta raahasimme itsemme ulos. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään koko-talo-ilmiliekeissä-tilanne ja kaikki oli lopulta käsittääkseni melko kunnossa ja pääsimme sisälle. Ja onneksi oli kesä!!

Aizawan (anniilaugh) pastelli-haaremi: Kis, mä & Fukka. Kuvasi: Kyuu Eturautti

Amulet Heart on useamman vuoden vanha asu, joka kyllä näkyy muunmuassa asun istuvuudessa ja ompelujäljessä. Siinä on monia asioita, joihin olen todella tyytyväinen (munet, vekit), ja sitten taas niitä mihin en todellakaan. Asussa en jaksanut uusiksi tehdä kuin aurinkolipan, mutta sekin sai oman fiilikseni jo korkealle asun suhteen. Uuden, OIKEAN vaaleanpunaisen aurinkolipan olen varmaan ostanut jo vuosi sitten. Uusi sydän syntyi läpinäkyvästä muovisesta sydän-koristeesta, jonka sisäpuolen maalarin glitterillä ja pinkillä maalilla, jolloin movin pinta kiiltää mukavasti. Sitten softista sydämen takaosaan, lisää sofista ja liimaa niin sydän on kiinni aurinkolipassa. Olen hyvin tyytyväinen tähän.

Selfieeeee ja uusi aurinkolippa ja so much glitter sydän

Olimme liikenteessä aikaisin joten aamupäivästä aikaa tuntui olevan kuin roskaa! Kuvailtiin asuja ja itse vietin huomattavan paljon aikaa taidekujaa ja sen valikoimaa tutkien. Olin myös Kissin mukana photoshoot-assarina. Pääsin muunmuassa pitelemään valoja ja heijastinkalvoja Sibeliustalon pimeimmissä nurkissa, jännittävää!!

Pimiää Photoshoottia ja Fukkan melkein loistava asu

Ensimmäinen oikea ohjelma missä kävin, oli "seksuaalivähemmistöt ja representaatio animessa: mahdoton yhtälö?". Aihetta käsiteltiin muutaman tietyn animen kautta, mitkä sitten saivatkin oikein syvällisen käsittelyn. Itselläni spoilaantui useampikin sarja, mutta toisaalta olen niin laiska animenkatsoja, etten varmasti olisi niitä jaksanut edes katsoa. Aihe muuten käsiteltiin ihan kivasti ja eri näkökulmia huomioonottaen, pidin kovasti eri teemoista mitkä ponnahtivat eri animeista ilmi uudestaan ja uudestaan. Toisaalta itse olen niin aiheen keskiössä ja sitä paljon käsitellyt eri ympäristöissä, että en tiedä kuinka paljon täysin uusia juttuja olisi voinut tulla esille.

Hyvet loppupohdinnat myös henkilöille, jotka eivät ohjelmassa käyneet

Aika pian ohjelman jälkeen alkoivat Cosplay-kisat! Jihuu! Fukkahan oli sanonut, että ei nyt sentään häntä kisaan valita, mutta hähää niinhän siinä lopulta kävi. Karsinnoissa oli tosi erilaisia asuja ja esityksiä ja Hall-kisassa myös mukava kauttaus asuja. Valokuva-sarja on mielestäni ollut todella mukava lisä nykyisiin kisoihin. Sillä myös saadaan aiheeseen liittyvää ohjelmaa lisää siksi aikaa, kun ensimmäisen kisan tuomarit tuomaroivat edelleen. Ja aaaaa kaikis kyllä voitti immiset ja asut jotka ne ansaitsi, onneeee!! ;;3;;

Kisan jälkeen hiivimme aika pian takaisin yöpaikkaan, että seuraavan pivän järjestelyt eivät menisi hirveän myöhään ja, että saisimme siedettävät määrät unta.

Sunnuntaina aamu alkoi omalta osaltani lacefront-peruukin kiinnittämisellä ja tatuoinnin maalaamisella. Jacuzzi on onneksi muuten tosi rento, kun vaatteet on löysät ja kengät omat maiharit. Peruukkikin on kiinnityksen jälkeen maailman helpoin, kun se on niin lyhyt ja muotoon lakattu että se ei karkaile mihinkään.

Sunnuntaina jatkui oma iloitteluni taidekujalla häärimisellä. Tämän lisäksi jälleen kuvailtiin asuja... tai siis Kis kuvaili meitä ja monia muitakin! Olin muka assanrina, mutta lähinnä istuin ja selasin ihmisten twiittejä, haha... Omalla kohdallani voin sanoa että ny minulla on useampikin mainio kuva Jacuzzista käyttöön.

AHOSTAA NII PALJON t. jacuzzi. Kuvasi: Kis

Ohjelmana sunnuntaille oli "Eroottinen cosplay Japanissa". Fukka kirjoittikin aiheesta juttuja, joista olen samaa mieltä ja joista puhuimmekin keskenämme ohjelman jälkeen. Tämän lisäksi itseäni jäi näin yleisön kannalta ärsyttämään ne katsojat, jotka pitivät oleellisena kertoa omia lempi-jynkkysivustoja josta löytyy juuri tietynlaista cosplay-pornoa. Minua ei kiinnosta nörttien fav sivut, eikä se tuonut ohjelmaan mitään lisäsisältöä. Olisin voinut elää ilman näitä tietoja.

Pidin ohjelmassa kuitenkin esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten länsimaissa aihetta lähestytään ja miten meidän historiamme aiheen parissa tekee suhtautumisesta erilaista. Lopun feministinen katsaus aiheeseen "miten lähestyt cossaajia" oli vähän irrallinen, mutta näin cossaajan näkökulmasta ihan mieluisa.

Pienet eläimet himoitsevat ruokaani. Kuvasi: Fukka

Lopun päivää kuvattiin lisää, sekä istuin nurmikolla meditoimassa ja vahtimassa shoottaavien kavereiden tavaroita. Lopuksi kävimme vielä päättäjäisissä, vaikka avajaiset olivatkin jääneet perjantaina väliin. Mukava paketointi viikonlopulle ennen pitkää matkaa takaisin pohjoiseen, jossa menin maanantaina lähes suoraan junasta töihin.

Desucon oli itselleni hurjan kiva. Matkustushuolet oli hoidettu jo talvella kuntoon lippujen osalta, oli rahaa törstätä taidekujalle ja näki kaikkia kivoja tyyppejä. Conin järjestelyt meni hyvin ja paikalla oli upeita cosseja. Oma uusien cossien puuttuminen harmitti vähän, mutta harmitus hävisi aika nopeasti jo perjantaina, että se ei vaivanut itse conittamista!

Pian lisää uusista asuista ja kohta jo Animecon, hui!

- Woodi