sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Satojen Sabluunojen Suo

Jou!

Minua patistettiin päivittämään, joten päivitetään sitten! A-conin riehumisista saatu cosplay-krapula on vihdoin laantunut ja viimein uskaltaa edes miettiä mitään tulevaisuuden asuihin liittyvääkään, saati sitten niitä A-conissa pidettyjä asuja. Leyla ja Leyli aka kaksoset sisältävät paljon kaikenlaista jännää ja jutustelen tässä merkinnässä siitä, että mitä tuli tehtyä ( ´ ▽ ` )ノ

Hattu on paras. Ja Selfie (ja melkein kolme vuotta vanhat meemit)
Kuukausi näiden pukujen tekemiseen oli kyllä äärettömän liian vähän aikaa. Molemmat meistä kävivät sen lisäksi töissä ja olimme aivan eri puolilla Suomea. Siispä jaoimme tekemistä niin, että osista saataisiin identtiset. Lopulta hommista tuli hyvin paljon sitä, että Kangaskasa oli kirjailumestari ja minä painamismestari. Kerron Kasan tekemistä osista niin paljon, kuin pystyn/tiedän (/koen tarpeelliseksi kiäh kiäh kiäh noei sentään)

WIP-kuvia tekemisestä on harmittavan vähän   (。ヘ°)   Ne mitä satuin ottamaan laitoin blogiini jo ennen A-conia ja sen jälkeen kuvia ei otettu hullun kiireen takia ollenkaan (plus itselläni on edelleen kamera-ongelmia) Saatte siis kuvia valmiista asusta (vain yhdestä, koska toinen on Kasalla) ja sitten raivoan siihen, miten ärsyttävä sitä kohtaa oli tehdä. Kuvien valotus ja värit elävät jotain ihan omaa elämäänsä, mutta niistä pitäisi saada ihan hyvän idean siitä, mistä on kyse.

Nyt asiaan eli Desuconin jälkeiseen elämään. Minun puuhaillessani korujen kanssa Kasa hoiteli alusmekot 100% täysinomaa yksin. Hän osti kankaat, kaavoitti, ompeli ja kirjoi. Kirjailu olikin hyvä, koska se asettui hänen päiväjärjestykseensä paremmin kuin omaani.

HIHAAAAaarg
On niin nätti pitsi ja niin nätti nouseva pääntie.
Miksi aloitimme tekemään asua kaikista niistä osista, jotka tulivat muiden osien alle? En tiedä, olemme vähän pölhöjä. Plus taisimme molemmat pelätä tuon päälle tulevan mekon aloittamista. No minä tein kuitenkin ne piilossa olevat korvikset, jotka saivat vielä väriä pintaansa sekä punaiset kivet 'reikiinsä' Suuret soljet kokivat saman kohtelun. Itse olin äärettömän tyytyväinen siihen, että kaikista hopeisista osista saatiin lopulta maalattua samalla hopealla (perjantai-iltana lattiamajoituksessa hubs)

Korvikset jotka pujotetaan korvanlehden ympäri (koska kasalla ei ole reikiä)

Vielä minä näihin patinaa vähän pensselillä sudin menemään

Helmikaulakorut, joihin tilasimme ihan simona helmiä ja ne eivät siltikään riittäneet
Hattujen kuului olla aluksi minun hommani, mutta lopulta se ei sitten ollutkaan. Sain toista hattua tehtyä tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten tapasimme ja jaoimme hommia ja hattujen tekeminen siirtyi Kasalle. Ihan hyvä, koska kaikki häne tekemänsä hatuissa näyttää niin paljon paremmalta kuin omat kötöstykseni. Oma ompelukoneen ei myöskään saa aikaan kovin leveää siksakkia, mutta Kasan kone saa, joten aikaakin säästyi. Kirjailuahan niihin hattuihin tuli ihan sairaasti ja voin vain kuvitella kuinka kipeänä kädet sen jälkeen ovat.

Look at all dat embroidery
Look at it
Good
Suurinosa hattujen kirjailuista on tehty alle viidessä päivässä. Yea, että semmoista! Ja koska hatut olivat Kasalla niin hän sai tehtäväkseen myös tehdä siihen kiinnitettävät otakoristeet. Kuulemma oli kamalaa säätöä kuumaliiman ja purkautuvien lankojen osalta! Ostimme tosiaan asuun muistaakseni 18 metriä tuommoista mukavaa narua lähinnä juurikin noita otsakoristeita varten. En ole täysin varma, että jäikö sitä yhtään jäljelle? No mutta kuitenkin, sitä oli paljon. Alkuperäisessä sarjakuvassa otsakoristeet saa irti hatuista, mutta me ompelimme ne käsin kiinni käytännöllisyyden nimeen. Harmiksemme iso läjä juuri sopivia kulkusia jäi matkalle eikä heistä varmasti tulla enää ikinä kuulemaan mitään. Jouduimme hätätapauksessa ostamaan askartelukaupan alelaarista vääränlaisia kulkusia, mutta ajoivatpahan asiansa. Vähän kyllä harmittaa, kun turhaa rahaa ja vaivaa siihenkin meni. 

Mysteerisiä salmiakkikuvioita ebayn perukoilta

Näin se lopulta asettui
Sen kerran kun pääsimme tapaamaan, oli meillä tarkoitus päästä mekkojen painamisessa jo hyvin pitkälle. Itse en kuitenkaan ollut siihen mennessä edes ehtinyt ommella koko mekkoa, joten siihenkin meni ylimääräistä aikaa. Ompelimme myös yhdessä kaulukset (joka meni itselläni reippaasti vinoon koska en ollut huolellinen) ja kun lopulta pääsimme itse painamiseen niin ei ollut aikaa enää hirveästi jäljellä. Kuvioiden koon arvoiminen, kuvioiden  piirtäminen ja sabluunojen tekeminen veivät niin paljon aikaa, että ehdimme painaa yhdessä vain jokusen kuvion. Minä sain harteilleni molemman mekon kuvioiden painamisen ja siinä se aika sitten rattoisasti menikin (oli mulla muutakin hommaa mutta se vähän sitten jäi)

Helmameininkiä
Mekkoihin tuli tehtyä yhteensä noin 340 eri sabluunaa, joiden koko ja monimukaisuus vaihtelivat ja jotka kaikki piti leikata erikseen. Luku on "noin" muodossa, koska en muista tasantarkkaan esimerkiksi kuinka monta erillistä palasta helman ympäri kiertäviin kuvoihin tuli. Näiden lisäksi pienimmät kuviot on maalattu käsin, kuten myös housujen lahkeissa olevat kuviot. Oma käteni on vähintään kohtuullisen vakaa, joten vapaalla kädellä piirretyt kuviotkin näyttävät hyvin jepalta (olen myös porukassamme yleensä se joka pääsee piirtämään muille tulevat tatuoinnit) 

Derp-kaulus nyyh olen huono
  

Kaulukseni vinoudesta johtuen jotkin kuviot asettuivat mekossani eri tavalla kuin Kasan versiossa. Näin käy joskus! Onneksi se on minun mekkoni joka vammaa, eikä Kasan. 
Olen tehnyt aiemminkin sabluunoita (mm. Parvatiin) joten niiden tekeminen oli jo ennestään tuttua. Ei tietenkään ihan näin suurissa määrin, mutta onpahan kuitenkin. Itse nautin painamisesta, eikä tästäkään nyt mitään hirveitä traumoja painamista kohtaan jäänyt. Se päivässä leikattavien sabluunoiden määrä saisi olla kyllä vähäisempi, koska saksilla leikkaamistakaan kädet eivät kestä ihan loputtomiin (Onneksi äiti suostui leikkaamaan jokusen rimpsun noita kukkia) Asuihin meni lähes kaksi täyttä rullaa kontaktimuovia. Aikamoinen menekki.

Hihat jee! Olen niin iloinen että ehdin tehdä käsin nuo valkoisen jutun ympärille tulleet kuviot
Kukkakaverit oli niin söpöi
Viimeisinä hetkinä käsin maalattuja asioita nuo "lokit" ovat
Painamisen takia oma shoecovereiden tekeminen jäi siihen, että varttia ennen lähtöä surautin jonkinsortin kangaslirpakkeet yhteen ja otin mukaan, että voisi majoituksessa sitten liimata ne kiinni. Rorune tarjoutui shoecover-mestariksi ja näin sain oikeanlaiset kengät jalkaani, kiitos ;_; Myös kulkusia töynnä roikkuvan pienen kaulakorun tekeminen jakautui useammalle ihmiselle, kun vähän kaikki tekivät sitä vuorotellen. 

Peruukkeja varten tilasimme neljä peruukkia: kaksi hyvää ja kaksi vähän sekundampaa. Kasa oli vastuussa peruukeista koska hei jos joku osaa tehdä peruukkeja niin hän. Ajan säästämiseksi hän päätyi menetelmään kaksi peruukkia päällekkäin sen sijaan, että itse weftejä olisi alettu irrottamaan ja ompelemaan. Taktiikka toimi hyvin, kuidut menivät sopuisasti sekaisin ja koko hoito näytti hyvältä. Lettien tekeminen pitkälle yöhön näytti näin sivusta katsottuna kyllä aikamoiselta urakalta (;´Д`)


Eli joo, tämmöistä se oli! Ihan kauhea kuukauden rykäisy (varsinkin kun nuo painaukset tuli tehtyä alle viikossa), mutta olen kyllä aika tyytyväinen lopputulokseen. Päästin lavalle ja sijoituttiinkin! Shoottia varten on tarkoitus parannella asuja vielä vähän sieltä täältä. 


Traconiin on tulossa ainakin yksi uusi asu. Jee jee jee!

- Woodi

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Animecon 2014: Never Again

Aarg

Aaaarg

Animecon on ohi. Mitä sen jälkeen on? Edelleen jatkuva kesä-flunssa ja 500 sivua dashia. No onko muuta? Mahdollisesti.

Päivityksen tekeminen jäi tauolle, kun jäin odottelemaan vielä erinäisiä valokuvia anikin puolelta. Ja onneksi odotin, koska valokuvat ovat hulvattomia. Järkevämpiä kuvia plus hiukan asiaa asuista itsestään luvassa myöhemmin. Mutta siis, itse asiaan eli con-raporttiin.

Is this Dashcon?? No this is Animecon. kuvasi: Kangaskasa?
Nukkuiko woodi tätäkään conireissua edeltävänä yönä yhtään? DING DING DING oikea vastaus on, että ei! Rovaniemeltä keskiviikkona Oulun hujakoille kotiuduttuani jatkoin koko viikon jatkunutta loppurutistusta. Ei sitä tekemistä pitänyt olla näin paljon, olin ihan varma. Asiaa ei auttanut kamala kesä-flunssa, jonka takia jouduin ottamaan sairaslomaa töistä. Toisaalta jees, voi tehdä kotona pukua. Toisaalta ei jees, makaat puolikuolleena sängyssä ja yskit keuhkosi pihalle. 

Perjantaina sain armonaikaa noin puolillepäivin, jolloin minua tultiin hakemaan ja ajoimme Kuopioon. Matka tuntui jäätävän lyhyeltä siihen verrattuna, että edelliset conireissut on tehty Turkuun ja Lahteen. Neljä tuntia autossa? Pff! Lastenleikkiä! (saatoin myös nukkua 90% matkasta)

Erinäisistä syistä päädyimme, kaikista vastustelemisistani huolimatta, lattiamajoitukseen. Minä vihaan lattiamajoituksia, mutta silti taisin nukkua ja ottaa koko tilanteen parhaiten ryhmästämme. Järjestelyissä oli jotain kummaa säätöä, ja jouduimme mitään kysymättä luokan sijasta saliin. Oh joy. Itse sain koko hoidon ilmaiseksi, koska olin pitämässä ohjelmaa.

RIP lattiamajoitus never again
Meillä oli perjantaina esityskisan lavaharjoitukset ja teimme illalla Kangaskasan kanssa asujamme loppuun niin myöhään, että totesimme "no ei huomiseksi niin paljon tekemistä nyt jäänyt" (spoiler: kyllä sitä jäi)

LAUANTAI:

Lauantai oli möllipäivä. Kierrätimme vanhoja K-ON! mekkoja, koska nyt saimme ryhmäämme viimeinkin Mion mukaan! HURAA! Asia, mihin olemme pyrkineet vuodesta 2012 kun ensimmäisen Keijjo-ryhmän kokosimme. Iskin aamulla ruskeat piilolinssit silmiini ja voi sitä tuskaa. Vähän aikaa yritin kestää ja hokea "aina se vähän kirpasee kohta helpottaa" mutta ei. Eikä se pelkästään kirpaissut, vaan oikeasti jomotti tosi syvää kipua. Mmmitä?

Ehkä ihan vähän liioiteltu mutta ei paljoa
No, menin sitten ilman piilareita. En ollut niin moe kuin olisin voinut, mutta terveys ennen kaikkea. Vuorokauden valvomisen kestän, silmävauriota en.  (。ヘ°)  

Kurautimme Musiikkikeskukselle ja hujautimme itsemme jonottamaan lippuja erinäisiin tilaisuuksiin, tärkeimpänä näistä Kaoru Morin nimikirjoitustilaisuuteen. Jono lirusi taas missä sattuu ja vieläpä siinä ällöttävän matalassa tilassa. Tilanne oli hyvin hektinen ja ahdistava, mutta ei onneksi kestänyt kovin pitkään ja saimme liput kaikkiin haluttuihin asioihin, whee!

Musiikkikeskus oli lähes samanlainen pätsi kuin muistinkin. Rakennuksessa suunnistamisessa ei minulla ole ikinä ollut vaikeuksia ja tälläkin kertaa sain onnekseni selvät ohjeet ("ovesta sisään ja sitten vaan menet portaita alas ja alas ja alas") Taidekujalle, joka oli mystisen salaisessa sala-salissa. Ooh.

Avajaisista kävin katomassa osan, kuten myös parempaa cosplay, luennosta jolta myöhästyimme ihan vaan Desu-pöydän pallomeren takia. Ei sieltä olisi niin millään halunnut lähteä.

Paras paikka. Kuvasi: mysteerinen desu-henkilö??
Luento paremmasta cosplaysta cossaajan ehdoilla oli (siitä asti mitä itse seurasin) kohtuullisen agressiivista ja hyökkäävää, vaikka kuvaus ym. saivat ymmärtämään, että se olisi ollut ehdotuksia ja mukavaa juttelua. Ihan kuin mooseksen kymmentä käskyä olisi saarnattu.

Luennon jälkeen omassa ohjelmassamme oli niin shoottailua kuin sunnuntain lavaproppien shoppailua keskustan marketista. Ulkona varjossa K-ON! asuissa ei lauantaina ollut erityisemmin kuuma ja Musiikkikeskuksen ympäristöstä löytyi paljon hyviä paikkoja ottaa kuvia. Viihdytimme myös ihmisiä istumalla koko porukalla Desun pallomeressä.

Ulkopuoliset yllytti meitä riehumaan! kuvasi: Tapio Matikainen
Jengiämme on aina jaksanut hämmentää se, että vaikka Animeconin cosplay-kisoihin ja muihin suuressa salissa tapahtuviin ohjelmiin jaetaan lippuja, niin silti ihmisillä on pakottava tarve jonottaa saliin. Animeconin pitäisi kuuluttaa ja muutenkin infota ihmisiä, että hei jos sulla on lippu niin miksi idiootti jonotat? Myös epämääräisten jonojen hajoittaminen alkutekijöissään auttaisi asiaa. Itse seisomme vieressä ja ihmettelemme, kun väki jonottaa ja tönii menemään, vaikka sisään pääsee 100% varmasti, kun on lippu.

Kääpägaalassa oli hyvää potentiaalia, mutta toteutus alkoi heti ensimmäisen kisaajan jälkeen kyllästyttää aikamoisesti. Noh, uutta on aina ihan kiva kokeilla? Itse pukukisa oli perinteistä lavajuoksua. Eniten häiritsi kyllä juonto, joka jatkui ja jatkui ja jaaaatkui eikä missään välissä voinut olla edes viiden sekunnin hiljaisuutta kisaajan poseeraamiselle, kun koko ajan piti löpöttää.

Kaoru Morin nimikirjoitus-tilaisuus alkoi lähes heti kisan jälkeen  (´∀`●)  Päädyimme jonon hännille ja käytävällä oli ihan sairaan kuuma odottaa. Odotus kuitenkin palkittiin ja saimme nimmarit! Oikea nimeni (Emma) sai aikaan myös hykertelyä ja joitakin kommentteja, joita en japania taitamattomana osannut tulkita. Jotain hyvää olettaisin? He myös tunnistivat meidän K-ON! ryhmämme ryhmän Mugin tullessa hakemaan nimikirjoitusta. Mugin kulmakarvat on niin tunnistettavat.

Söpöliinit laittaa toistensa hiuksia. Kuvasi: Fukka?
Illasta porukkamme vähän hajaantui. Itse lähdin syömään sekä lähtemään lattiamajoitukseen aikaisin, koska… no… sunnuntain asut eivät edelleenkään olleet täysin valmiita.

Ikinä ei ole kyllä näin viimetinkaan mennyt minkään asun tekeminen, että sitä saisi vielä lauantai-sunnuntai yönäkin tehdä. Suuret kiitokset menevät orjaryhmälle, joka meitä asujen viimeistelyssä auttoi. Ryhmään kuuluivat siis Rorune, Sohvi, Elviira ja Kide. He pääsivät tekemään kaikkea pikkupuuhaa, jota asuissa kyllä riitti. Kiitos heille! Ketään ei pakotettu hommiin ja he saivat lähteä nukkumaan sitten, kun halusivat. Emme harjoittaneet vapaudenriistoa!

Jollain ihmeen kaupalla saimme kaikki suunnitellut osat asusta oikeasti tehtyä valmiiksi へ(゜∇、°)へ Kasan kanssa menimme nukkumaan kello neljältä yöllä sen jälkeen, kun jätimme viimeiset painaukset kuivumaan lattiamajoituksen ruokasaliin. Herätys oli kello puoli seitsemän aamulla, joten unta tuli ruhtinaalliset kaksi ja puoli tuntia. (∪。∪)。。。zzz

Ei Enää Ikinä


SUNNUNTAI

Aamulla kokeilin taas samaisia ruskeita piilolinssejä silmiini, mutta edelleen ne tuntuivat niin äärettömän pahoilta, että oli pakko ottaa pois. Möh. Aamu aiheutti kaikille suuria epätoivon hetkiä ja kaikki tunsivat itsensä rumiksi ja kauheiksi ja ulisivat tuskissaan. Itse olin aika neutraalisti, koska olen kokenut usein tämän "laitan asun päälle ja tuntuu hirveältä ja näytän kamalalta" olon, joka yleensä helpottaa päivän mittaa ┐( ̄ー ̄)┌

Näytetään aika väsyneiltä. Kuvasi: Emilia Lahtinen
Väsymys ei itsessäni oikeastaan näkynyt päivän aikana hirveästi muuta kuin viittä minuttia ennen oman luentoni alkamista. Huomasin unohtaneeni simälasit lattiamajoitukseen. Soitin hätäpuhelun Rorunelle ja aloin hysteerisenä itkemään, vaikka mitään hätää ei ollut. Onneksi osaan jopa paniikissa itkiessäni itkeä tahdonvoimalla niin nätisti, että meikkejä ei juuri tarvinnut korjata(;へ:)

Nyt löpisen luennostani!! Skipatkaa jos ei kiinnosta!
En tiedä johtuiko tämä juurikin tästä itku-yhyy kohtauksesta vai mistä, mutta itse pitämälläni luennolla olin harvinaisen rauhallinen ja rento. Hermoilin tosin ääneni puolesta ja pari kertaa luennon lopulla se alkoikin hajoilemaan (kiitos flunssa!) eikä oikein kantanut enää niin hyvin kuin olisin toivonut. Mikin käyttäminen olisi ehkä ollut ihan järkevää. Ilokseni sain huomata, että luento oli täyteen ahdettu ja ihanat ihmiset istuivat jopa lattialla kuullakseen, mistä puhuin. Uguu ;__; Syytän unenpuutetta ja luennon aikana noussutta lämpötilaa siitä, että horisin pari kertaa vähän väärää tietoa, mutta mitään vakavaa ei tapahtunut. En myöskään muista jokaista peliä täysin sana sanalta läpi, joten olen pahoillani vielä uber-hyper faneille, joita tietämykseni ei säväyttänyt. Peleihin perehtyessä tulee myös helposti sokeaksi asioille, jotka tuntuvat itselle itsestäänselvyyksiltä, mutta joita olisi varmasti pitänyt avata. Rakastin kuitenkin puhua aiheesta ja arvostin myös ihmisiä, jotka tulivat juttelemaan luennon jälkeen. Yhyy, kiitos. Haluan pitää lisää luentoja.

Naamani on tässä äärimmäisen pelottava, mutta se on todiste paikalla olostani. Kuvasi: Tapio Matikainen
Jos joku muuten ihmettelee, että miksi ohjelmalehtisessä luki että luento kestää kymmenestä kahteentoista ja tällä jäi esitys puoli tuntia liian lyhyeksi, niin aikani oli 90 minuuttia. Sai valita haluaako pitää 45 vai 90 minuuttia pitkän luennon ja otin tuon pidemmän. 120 minuutin luennoista ei ollut puhetta ja vartti noista molemmista on tarkoitettu luennon lopettamiseen ja seuraavan ohjelman valmisteluun. Hämmensi minuakin. Muuten järjestely Animeconin puolelta oli hyvää ja ytimekästä ja tiesin mitä tehdä ja milloin.

Ohjelmani jälkeen kävimme pienellä kierroksella bäkkärillä, jossa vastaan tuli kukas muukaan kuin itse Kaoru Mori. Aih ja voih~ Se oli niin kaunis hetki, etten pysty edes kuvailemaan sitä. Aiemmin hän oli kuulema hipelöinyt asujamme (minun pitäessä luentoa) ja kehui kovasti ja otti kuvia. Ja myöhemmin myös piirsi meidät. Iih. Törmäsimme Moriin pari muutakin kertaa bäkkärillä ja green roomissa ja hän oli aina yhtä upea ihminen *・゜゚・*\(^O^)/*・゜゚・*

aarg  (twitter)
AARG (twitter)
Jäin samaiseen luentosaliin kuuntelemaan Kangaskasan luentoa siitä, onko anime totta. Toimin myös viuhkan heiluttajana hänelle, koska salin lämpötila nousi asut huomioonottaen todella korkealle. Luento itsessään oli hulvaton ja haluan nähdä sille jatkoa!

Sunnuntain aikataulu oli kokonaisuudessaan hyvin tiivis, koska kahdella ryhmäläisellämme oli luennot ja neljä meistä osallistui esityskilpailuun. Kävimme tuomaroinnissa ja Kasa ja minä syömässä, koska meillä oli ruokaliput green roomin antimiin. Ruoka oli aika mitäänsanomatonta ja sitä söi lähinnä siksi, että lopuksi päivää riittäisi energiaa.

Bäkkärissä hengailu oli päivän sana, koska siellä oli viileämpää ja ilma raikkaampaa kuin muualla. Emme saaneet ketään kuvaamaan asujamme (oli meillä ihan pari pientä hetkeä jolloin olis ehtiny), mutta olimmekin aika naatteja että sitten joskus myöhemmin erikseen. Bäkkärillä oli myös mukava jutella muiden kisaajien kanssa.

Ketään meistä ei tainnut jännittää ihan tuhottomasti ennen kisaa, koska menimme aika rennolla meiningillä. Itselläni ainakin oli hauskaa lavalla (siis hei pääsi syömään) ja esitys itsessään meni eteenpäin hyvin paljon omalla painollaan.

Siis RUOKAA!! kuvasi: Tapio Matikainen
Koska olimme kolmansina esiintymässä, pääsimme katsomaan ison osan muista esityksistä. Oli mukava huomata, kuin hienoja ja erilaisia esityksiä tällä kertaa lavalla näki! Olin hyvin tyytyväinen.

Pakko vielä mainita viimeisenä olleet venäläiset, jotka olivat hyvin suloisia bäkkärillä. Vaatii pokkaa tehdä yuri tai yaoi sarjasta cospay-esitys! Mietin myös, olisivatko he saaneet esittää kyseistä esitystä kotimaassaan, koska se olisi mahdollisesti ollut "homopropagandaa"? En tiedä, en ole perehtynyt siihen kuinka vahvasti nämä lait vaikuttavat Venäjän con-kulttuuriin.

Kisan jälkeen jaoimme esityksestämme ylijäänyttä ruokaa bäkkärillä nälkäisille kisaajille ja odottelimme päättäjäisten alkamista.

Siis mitä. Kuvasi: Kangaskasa
Tiedän, että päättäjäisissä on kiva viivytellä erinäisten kisojen tulosten kanssa, mutta ei niitä nyt ihan noin kauan olisi tarvinnut. Ei siinä, että niitä pitäisi heti esimmäisenä huutaa, mutta ihmisillä saattaa olla erinäisiä kulkuvälineitä lähdössä kotiin tai eivät vain halua istua tuhottoman kuumassa salissa yhtään ylimääräistä. Olen tosin hyvin iloinen siitä, että That Guy With The Glasses tulee ensi vuonna kunniavieraaksi (´∀`)  Veljeni halunee tulla taas ensi vuonna mukaan A-coniin tämän johdosta.

Ja JES! Me sijoituimme! Kolmanneksi! Sijoittujia oli hyvin vaikea arvioida etukäteen jo aiemmin mainitsemieni erilaisuuksien takia, mutta kyllä voin sanoa olevani iloinen. Toinen esityskilpailuni ja siinäkin tuli sijoitus. Ehkä en ole ihan mahdoton tapaus lavalla (◕ヮ◕)ノ*:・゚

Kolmanneksi, ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneet. Kuvasi: Tapio Matikainen
Päättäjäisten jälkeen hiissasimme itsemme pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja pesemään ihomaalia pois. Lähdimme syömään ja ajoimme takaisin Ouluun samaa tietä pitkin kuin useampi vuosi sitten, jolloin matkalle sattui upea sumu. Nyt ei ollut yhtä upeaa sumua, mutta herpa derpa kuvia otimme silti.

Animecon oli ehkä con-historiani yksi hektisimmistä coneista. Toisaalta oli ihan hurjan kivaa ja jännää ja kaikkea tosi upeaa tapahtui, mutta toisaalta Ei Enää Ikinä tällaista kiitos ja hei (´°̥̥̥̥̥̥̥̥ω°̥̥̥̥̥̥̥̥`)

Ngha

- Woodi