Animecon 2014: Never Again

Aarg

Aaaarg

Animecon on ohi. Mitä sen jälkeen on? Edelleen jatkuva kesä-flunssa ja 500 sivua dashia. No onko muuta? Mahdollisesti.

Päivityksen tekeminen jäi tauolle, kun jäin odottelemaan vielä erinäisiä valokuvia anikin puolelta. Ja onneksi odotin, koska valokuvat ovat hulvattomia. Järkevämpiä kuvia plus hiukan asiaa asuista itsestään luvassa myöhemmin. Mutta siis, itse asiaan eli con-raporttiin.

Is this Dashcon?? No this is Animecon. kuvasi: Kangaskasa?

Nukkuiko woodi tätäkään conireissua edeltävänä yönä yhtään? DING DING DING oikea vastaus on, että ei! Rovaniemeltä keskiviikkona Oulun hujakoille kotiuduttuani jatkoin koko viikon jatkunutta loppurutistusta. Ei sitä tekemistä pitänyt olla näin paljon, olin ihan varma. Asiaa ei auttanut kamala kesä-flunssa, jonka takia jouduin ottamaan sairaslomaa töistä. Toisaalta jees, voi tehdä kotona pukua. Toisaalta ei jees, makaat puolikuolleena sängyssä ja yskit keuhkosi pihalle. ༼ ༎ຶ ෴ ༎ຶ༽

Perjantaina sain armonaikaa noin puolillepäivin, jolloin minua tultiin hakemaan ja ajoimme Kuopioon. Matka tuntui jäätävän lyhyeltä siihen verrattuna, että edelliset conireissut on tehty Turkuun ja Lahteen. Neljä tuntia autossa? Pff! Lastenleikkiä! (saatoin myös nukkua 90% matkasta)

Erinäisistä syistä päädyimme, kaikista vastustelemisistani huolimatta, lattiamajoitukseen. Minä vihaan lattiamajoituksia, mutta silti taisin nukkua ja ottaa koko tilanteen parhaiten ryhmästämme. Järjestelyissä oli jotain kummaa säätöä, ja jouduimme mitään kysymättä luokan sijasta saliin. Oh joy. Itse sain koko hoidon ilmaiseksi, koska olin pitämässä ohjelmaa.

RIP lattiamajoitus never again

Meillä oli perjantaina esityskisan lavaharjoitukset ja teimme illalla Kangaskasan kanssa asujamme loppuun niin myöhään, että totesimme "no ei huomiseksi niin paljon tekemistä nyt jäänyt" (spoiler: kyllä sitä jäi)

LAUANTAI:

Lauantai oli möllipäivä. Kierrätimme vanhoja K-ON! mekkoja, koska nyt saimme ryhmäämme viimeinkin Mion mukaan! HURAA! Asia, mihin olemme pyrkineet vuodesta 2012 kun ensimmäisen Keijjo-ryhmän kokosimme. Iskin aamulla ruskeat piilolinssit silmiini ja voi sitä tuskaa. Vähän aikaa yritin kestää ja hokea "aina se vähän kirpasee kohta helpottaa" mutta ei. Eikä se pelkästään kirpaissut, vaan oikeasti jomotti tosi syvää kipua. Mmmitä?

Ehkä ihan vähän liioiteltu mutta ei paljoa

No, menin sitten ilman piilareita. En ollut niin moe kuin olisin voinut, mutta terveys ennen kaikkea. Vuorokauden valvomisen kestän, silmävauriota en.  (。ヘ°)  

Kurautimme Musiikkikeskukselle ja hujautimme itsemme jonottamaan lippuja erinäisiin tilaisuuksiin, tärkeimpänä näistä Kaoru Morin nimikirjoitustilaisuuteen. Jono lirusi taas missä sattuu ja vieläpä siinä ällöttävän matalassa tilassa. Tilanne oli hyvin hektinen ja ahdistava, mutta ei onneksi kestänyt kovin pitkään ja saimme liput kaikkiin haluttuihin asioihin, whee!

Musiikkikeskus oli lähes samanlainen pätsi kuin muistinkin. Rakennuksessa suunnistamisessa ei minulla ole ikinä ollut vaikeuksia ja tälläkin kertaa sain onnekseni selvät ohjeet ("ovesta sisään ja sitten vaan menet portaita alas ja alas ja alas") Taidekujalle, joka oli mystisen salaisessa sala-salissa. Ooh.

Avajaisista kävin katomassa osan, kuten myös parempaa cosplay, luennosta jolta myöhästyimme ihan vaan Desu-pöydän pallomeren takia. Ei sieltä olisi niin millään halunnut lähteä.

Paras paikka. Kuvasi: mysteerinen desu-henkilö??

Luento paremmasta cosplaysta cossaajan ehdoilla oli (siitä asti mitä itse seurasin) kohtuullisen agressiivista ja hyökkäävää, vaikka kuvaus ym. saivat ymmärtämään, että se olisi ollut ehdotuksia ja mukavaa juttelua. Ihan kuin mooseksen kymmentä käskyä olisi saarnattu.

Luennon jälkeen omassa ohjelmassamme oli niin shoottailua kuin sunnuntain lavaproppien shoppailua keskustan marketista. Ulkona varjossa K-ON! asuissa ei lauantaina ollut erityisemmin kuuma ja Musiikkikeskuksen ympäristöstä löytyi paljon hyviä paikkoja ottaa kuvia. Viihdytimme myös ihmisiä istumalla koko porukalla Desun pallomeressä.

Ulkopuoliset yllytti meitä riehumaan! kuvasi: Tapio Matikainen

Jengiämme on aina jaksanut hämmentää se, että vaikka Animeconin cosplay-kisoihin ja muihin suuressa salissa tapahtuviin ohjelmiin jaetaan lippuja, niin silti ihmisillä on pakottava tarve jonottaa saliin. Animeconin pitäisi kuuluttaa ja muutenkin infota ihmisiä, että hei jos sulla on lippu niin miksi idiootti jonotat? Myös epämääräisten jonojen hajoittaminen alkutekijöissään auttaisi asiaa. Itse seisomme vieressä ja ihmettelemme, kun väki jonottaa ja tönii menemään, vaikka sisään pääsee 100% varmasti, kun on lippu.

Kääpägaalassa oli hyvää potentiaalia, mutta toteutus alkoi heti ensimmäisen kisaajan jälkeen kyllästyttää aikamoisesti. Noh, uutta on aina ihan kiva kokeilla? Itse pukukisa oli perinteistä lavajuoksua. Eniten häiritsi kyllä juonto, joka jatkui ja jatkui ja jaaaatkui eikä missään välissä voinut olla edes viiden sekunnin hiljaisuutta kisaajan poseeraamiselle, kun koko ajan piti löpöttää.

Kaoru Morin nimikirjoitus-tilaisuus alkoi lähes heti kisan jälkeen  (●´∀｀●)  Päädyimme jonon hännille ja käytävällä oli ihan sairaan kuuma odottaa. Odotus kuitenkin palkittiin ja saimme nimmarit! Oikea nimeni (Emma) sai aikaan myös hykertelyä ja joitakin kommentteja, joita en japania taitamattomana osannut tulkita. Jotain hyvää olettaisin? He myös tunnistivat meidän K-ON! ryhmämme ryhmän Mugin tullessa hakemaan nimikirjoitusta. Mugin kulmakarvat on niin tunnistettavat.

Söpöliinit laittaa toistensa hiuksia. Kuvasi: Fukka?

Illasta porukkamme vähän hajaantui. Itse lähdin syömään sekä lähtemään lattiamajoitukseen aikaisin, koska… no… sunnuntain asut eivät edelleenkään olleet täysin valmiita.

Ikinä ei ole kyllä näin viimetinkaan mennyt minkään asun tekeminen, että sitä saisi vielä lauantai-sunnuntai yönäkin tehdä. Suuret kiitokset menevät orjaryhmälle, joka meitä asujen viimeistelyssä auttoi. Ryhmään kuuluivat siis Rorune, Sohvi, Elviira ja Kide. He pääsivät tekemään kaikkea pikkupuuhaa, jota asuissa kyllä riitti. Kiitos heille! Ketään ei pakotettu hommiin ja he saivat lähteä nukkumaan sitten, kun halusivat. Emme harjoittaneet vapaudenriistoa!

Jollain ihmeen kaupalla saimme kaikki suunnitellut osat asusta oikeasti tehtyä valmiiksi へ(゜∇、°)へ Kasan kanssa menimme nukkumaan kello neljältä yöllä sen jälkeen, kun jätimme viimeiset painaukset kuivumaan lattiamajoituksen ruokasaliin. Herätys oli kello puoli seitsemän aamulla, joten unta tuli ruhtinaalliset kaksi ja puoli tuntia. (∪｡∪)｡｡｡zzz

Ei Enää Ikinä


SUNNUNTAI

Aamulla kokeilin taas samaisia ruskeita piilolinssejä silmiini, mutta edelleen ne tuntuivat niin äärettömän pahoilta, että oli pakko ottaa pois. Möh. Aamu aiheutti kaikille suuria epätoivon hetkiä ja kaikki tunsivat itsensä rumiksi ja kauheiksi ja ulisivat tuskissaan. Itse olin aika neutraalisti, koska olen kokenut usein tämän "laitan asun päälle ja tuntuu hirveältä ja näytän kamalalta" olon, joka yleensä helpottaa päivän mittaa ┐(￣ー￣)┌

Näytetään aika väsyneiltä. Kuvasi: Emilia Lahtinen

Väsymys ei itsessäni oikeastaan näkynyt päivän aikana hirveästi muuta kuin viittä minuttia ennen oman luentoni alkamista. Huomasin unohtaneeni simälasit lattiamajoitukseen. Soitin hätäpuhelun Rorunelle ja aloin hysteerisenä itkemään, vaikka mitään hätää ei ollut. Onneksi osaan jopa paniikissa itkiessäni itkeä tahdonvoimalla niin nätisti, että meikkejä ei juuri tarvinnut korjata（；へ：）

Nyt löpisen luennostani!! Skipatkaa jos ei kiinnosta!
En tiedä johtuiko tämä juurikin tästä itku-yhyy kohtauksesta vai mistä, mutta itse pitämälläni luennolla olin harvinaisen rauhallinen ja rento. Hermoilin tosin ääneni puolesta ja pari kertaa luennon lopulla se alkoikin hajoilemaan (kiitos flunssa!) eikä oikein kantanut enää niin hyvin kuin olisin toivonut. Mikin käyttäminen olisi ehkä ollut ihan järkevää. Ilokseni sain huomata, että luento oli täyteen ahdettu ja ihanat ihmiset istuivat jopa lattialla kuullakseen, mistä puhuin. Uguu ;__; Syytän unenpuutetta ja luennon aikana noussutta lämpötilaa siitä, että horisin pari kertaa vähän väärää tietoa, mutta mitään vakavaa ei tapahtunut. En myöskään muista jokaista peliä täysin sana sanalta läpi, joten olen pahoillani vielä uber-hyper faneille, joita tietämykseni ei säväyttänyt. Peleihin perehtyessä tulee myös helposti sokeaksi asioille, jotka tuntuvat itselle itsestäänselvyyksiltä, mutta joita olisi varmasti pitänyt avata. Rakastin kuitenkin puhua aiheesta ja arvostin myös ihmisiä, jotka tulivat juttelemaan luennon jälkeen. Yhyy, kiitos. Haluan pitää lisää luentoja.

Naamani on tässä äärimmäisen pelottava, mutta se on todiste paikalla olostani. Kuvasi: Tapio Matikainen

Jos joku muuten ihmettelee, että miksi ohjelmalehtisessä luki että luento kestää kymmenestä kahteentoista ja tällä jäi esitys puoli tuntia liian lyhyeksi, niin aikani oli 90 minuuttia. Sai valita haluaako pitää 45 vai 90 minuuttia pitkän luennon ja otin tuon pidemmän. 120 minuutin luennoista ei ollut puhetta ja vartti noista molemmista on tarkoitettu luennon lopettamiseen ja seuraavan ohjelman valmisteluun. Hämmensi minuakin. Muuten järjestely Animeconin puolelta oli hyvää ja ytimekästä ja tiesin mitä tehdä ja milloin.

Ohjelmani jälkeen kävimme pienellä kierroksella bäkkärillä, jossa vastaan tuli kukas muukaan kuin itse Kaoru Mori. Aih ja voih~ Se oli niin kaunis hetki, etten pysty edes kuvailemaan sitä. Aiemmin hän oli kuulema hipelöinyt asujamme (minun pitäessä luentoa) ja kehui kovasti ja otti kuvia. Ja myöhemmin myös piirsi meidät. Iih. Törmäsimme Moriin pari muutakin kertaa bäkkärillä ja green roomissa ja hän oli aina yhtä upea ihminen ☆*･゜ﾟ･*\(^O^)/*･゜ﾟ･*☆

aarg  (twitter)

AARG (twitter)

Jäin samaiseen luentosaliin kuuntelemaan Kangaskasan luentoa siitä, onko anime totta. Toimin myös viuhkan heiluttajana hänelle, koska salin lämpötila nousi asut huomioonottaen todella korkealle. Luento itsessään oli hulvaton ja haluan nähdä sille jatkoa!

Sunnuntain aikataulu oli kokonaisuudessaan hyvin tiivis, koska kahdella ryhmäläisellämme oli luennot ja neljä meistä osallistui esityskilpailuun. Kävimme tuomaroinnissa ja Kasa ja minä syömässä, koska meillä oli ruokaliput green roomin antimiin. Ruoka oli aika mitäänsanomatonta ja sitä söi lähinnä siksi, että lopuksi päivää riittäisi energiaa.

Bäkkärissä hengailu oli päivän sana, koska siellä oli viileämpää ja ilma raikkaampaa kuin muualla. Emme saaneet ketään kuvaamaan asujamme (oli meillä ihan pari pientä hetkeä jolloin olis ehtiny), mutta olimmekin aika naatteja että sitten joskus myöhemmin erikseen. Bäkkärillä oli myös mukava jutella muiden kisaajien kanssa.

Ketään meistä ei tainnut jännittää ihan tuhottomasti ennen kisaa, koska menimme aika rennolla meiningillä. Itselläni ainakin oli hauskaa lavalla (siis hei pääsi syömään) ja esitys itsessään meni eteenpäin hyvin paljon omalla painollaan.

Siis RUOKAA!! kuvasi: Tapio Matikainen

Koska olimme kolmansina esiintymässä, pääsimme katsomaan ison osan muista esityksistä. Oli mukava huomata, kuin hienoja ja erilaisia esityksiä tällä kertaa lavalla näki! Olin hyvin tyytyväinen.

Pakko vielä mainita viimeisenä olleet venäläiset, jotka olivat hyvin suloisia bäkkärillä. Vaatii pokkaa tehdä yuri tai yaoi sarjasta cospay-esitys! Mietin myös, olisivatko he saaneet esittää kyseistä esitystä kotimaassaan, koska se olisi mahdollisesti ollut "homopropagandaa"? En tiedä, en ole perehtynyt siihen kuinka vahvasti nämä lait vaikuttavat Venäjän con-kulttuuriin.

Kisan jälkeen jaoimme esityksestämme ylijäänyttä ruokaa bäkkärillä nälkäisille kisaajille ja odottelimme päättäjäisten alkamista.

Siis mitä. Kuvasi: Kangaskasa

Tiedän, että päättäjäisissä on kiva viivytellä erinäisten kisojen tulosten kanssa, mutta ei niitä nyt ihan noin kauan olisi tarvinnut. Ei siinä, että niitä pitäisi heti esimmäisenä huutaa, mutta ihmisillä saattaa olla erinäisiä kulkuvälineitä lähdössä kotiin tai eivät vain halua istua tuhottoman kuumassa salissa yhtään ylimääräistä. Olen tosin hyvin iloinen siitä, että That Guy With The Glasses tulee ensi vuonna kunniavieraaksi (´∀`)  Veljeni halunee tulla taas ensi vuonna mukaan A-coniin tämän johdosta.

Ja JES! Me sijoituimme! Kolmanneksi! Sijoittujia oli hyvin vaikea arvioida etukäteen jo aiemmin mainitsemieni erilaisuuksien takia, mutta kyllä voin sanoa olevani iloinen. Toinen esityskilpailuni ja siinäkin tuli sijoitus. Ehkä en ole ihan mahdoton tapaus lavalla (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:・ﾟ✧

Kolmanneksi, ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneet. Kuvasi: Tapio Matikainen

Päättäjäisten jälkeen hiissasimme itsemme pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja pesemään ihomaalia pois. Lähdimme syömään ja ajoimme takaisin Ouluun samaa tietä pitkin kuin useampi vuosi sitten, jolloin matkalle sattui upea sumu. Nyt ei ollut yhtä upeaa sumua, mutta herpa derpa kuvia otimme silti.

Animecon oli ehkä con-historiani yksi hektisimmistä coneista. Toisaalta oli ihan hurjan kivaa ja jännää ja kaikkea tosi upeaa tapahtui, mutta toisaalta Ei Enää Ikinä tällaista kiitos ja hei (´°̥̥̥̥̥̥̥̥ω°̥̥̥̥̥̥̥̥｀)

Ngha

- Woodi