Satojen Sabluunojen Suo

Jou!

Minua patistettiin päivittämään, joten päivitetään sitten! A-conin riehumisista saatu cosplay-krapula on vihdoin laantunut ja viimein uskaltaa edes miettiä mitään tulevaisuuden asuihin liittyvääkään, saati sitten niitä A-conissa pidettyjä asuja. Leyla ja Leyli aka kaksoset sisältävät paljon kaikenlaista jännää ja jutustelen tässä merkinnässä siitä, että mitä tuli tehtyä ( ´ ▽ ` )ﾉ

Hattu on paras. Ja Selfie (ja melkein kolme vuotta vanhat meemit)

Kuukausi näiden pukujen tekemiseen oli kyllä äärettömän liian vähän aikaa. Molemmat meistä kävivät sen lisäksi töissä ja olimme aivan eri puolilla Suomea. Siispä jaoimme tekemistä niin, että osista saataisiin identtiset. Lopulta hommista tuli hyvin paljon sitä, että Kangaskasa oli kirjailumestari ja minä painamismestari. Kerron Kasan tekemistä osista niin paljon, kuin pystyn/tiedän (/koen tarpeelliseksi kiäh kiäh kiäh noei sentään)

WIP-kuvia tekemisestä on harmittavan vähän   (。ヘ°)   Ne mitä satuin ottamaan laitoin blogiini jo ennen A-conia ja sen jälkeen kuvia ei otettu hullun kiireen takia ollenkaan (plus itselläni on edelleen kamera-ongelmia) Saatte siis kuvia valmiista asusta (vain yhdestä, koska toinen on Kasalla) ja sitten raivoan siihen, miten ärsyttävä sitä kohtaa oli tehdä. Kuvien valotus ja värit elävät jotain ihan omaa elämäänsä, mutta niistä pitäisi saada ihan hyvän idean siitä, mistä on kyse.

Nyt asiaan eli Desuconin jälkeiseen elämään. Minun puuhaillessani korujen kanssa Kasa hoiteli alusmekot 100% täysinomaa yksin. Hän osti kankaat, kaavoitti, ompeli ja kirjoi. Kirjailu olikin hyvä, koska se asettui hänen päiväjärjestykseensä paremmin kuin omaani.

HIHAAAAaarg

On niin nätti pitsi ja niin nätti nouseva pääntie.

Miksi aloitimme tekemään asua kaikista niistä osista, jotka tulivat muiden osien alle? En tiedä, olemme vähän pölhöjä. Plus taisimme molemmat pelätä tuon päälle tulevan mekon aloittamista. No minä tein kuitenkin ne piilossa olevat korvikset, jotka saivat vielä väriä pintaansa sekä punaiset kivet 'reikiinsä' Suuret soljet kokivat saman kohtelun. Itse olin äärettömän tyytyväinen siihen, että kaikista hopeisista osista saatiin lopulta maalattua samalla hopealla (perjantai-iltana lattiamajoituksessa hubs)

Korvikset jotka pujotetaan korvanlehden ympäri (koska kasalla ei ole reikiä)

Vielä minä näihin patinaa vähän pensselillä sudin menemään

Helmikaulakorut, joihin tilasimme ihan simona helmiä ja ne eivät siltikään riittäneet

Hattujen kuului olla aluksi minun hommani, mutta lopulta se ei sitten ollutkaan. Sain toista hattua tehtyä tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten tapasimme ja jaoimme hommia ja hattujen tekeminen siirtyi Kasalle. Ihan hyvä, koska kaikki häne tekemänsä hatuissa näyttää niin paljon paremmalta kuin omat kötöstykseni. Oma ompelukoneen ei myöskään saa aikaan kovin leveää siksakkia, mutta Kasan kone saa, joten aikaakin säästyi. Kirjailuahan niihin hattuihin tuli ihan sairaasti ja voin vain kuvitella kuinka kipeänä kädet sen jälkeen ovat.

Look at all dat embroidery

Look at it

Good

Suurinosa hattujen kirjailuista on tehty alle viidessä päivässä. Yea, että semmoista! Ja koska hatut olivat Kasalla niin hän sai tehtäväkseen myös tehdä siihen kiinnitettävät otakoristeet. Kuulemma oli kamalaa säätöä kuumaliiman ja purkautuvien lankojen osalta! Ostimme tosiaan asuun muistaakseni 18 metriä tuommoista mukavaa narua lähinnä juurikin noita otsakoristeita varten. En ole täysin varma, että jäikö sitä yhtään jäljelle? No mutta kuitenkin, sitä oli paljon. Alkuperäisessä sarjakuvassa otsakoristeet saa irti hatuista, mutta me ompelimme ne käsin kiinni käytännöllisyyden nimeen. Harmiksemme iso läjä juuri sopivia kulkusia jäi matkalle eikä heistä varmasti tulla enää ikinä kuulemaan mitään. Jouduimme hätätapauksessa ostamaan askartelukaupan alelaarista vääränlaisia kulkusia, mutta ajoivatpahan asiansa. Vähän kyllä harmittaa, kun turhaa rahaa ja vaivaa siihenkin meni. 

Mysteerisiä salmiakkikuvioita ebayn perukoilta

Näin se lopulta asettui

Sen kerran kun pääsimme tapaamaan, oli meillä tarkoitus päästä mekkojen painamisessa jo hyvin pitkälle. Itse en kuitenkaan ollut siihen mennessä edes ehtinyt ommella koko mekkoa, joten siihenkin meni ylimääräistä aikaa. Ompelimme myös yhdessä kaulukset (joka meni itselläni reippaasti vinoon koska en ollut huolellinen) ja kun lopulta pääsimme itse painamiseen niin ei ollut aikaa enää hirveästi jäljellä. Kuvioiden koon arvoiminen, kuvioiden  piirtäminen ja sabluunojen tekeminen veivät niin paljon aikaa, että ehdimme painaa yhdessä vain jokusen kuvion. Minä sain harteilleni molemman mekon kuvioiden painamisen ja siinä se aika sitten rattoisasti menikin (oli mulla muutakin hommaa mutta se vähän sitten jäi)

Helmameininkiä

Mekkoihin tuli tehtyä yhteensä noin 340 eri sabluunaa, joiden koko ja monimukaisuus vaihtelivat ja jotka kaikki piti leikata erikseen. Luku on "noin" muodossa, koska en muista tasantarkkaan esimerkiksi kuinka monta erillistä palasta helman ympäri kiertäviin kuvoihin tuli. Näiden lisäksi pienimmät kuviot on maalattu käsin, kuten myös housujen lahkeissa olevat kuviot. Oma käteni on vähintään kohtuullisen vakaa, joten vapaalla kädellä piirretyt kuviotkin näyttävät hyvin jepalta (olen myös porukassamme yleensä se joka pääsee piirtämään muille tulevat tatuoinnit) 

Derp-kaulus nyyh olen huono

  

Kaulukseni vinoudesta johtuen jotkin kuviot asettuivat mekossani eri tavalla kuin Kasan versiossa. Näin käy joskus! Onneksi se on minun mekkoni joka vammaa, eikä Kasan. 

Olen tehnyt aiemminkin sabluunoita (mm. Parvatiin) joten niiden tekeminen oli jo ennestään tuttua. Ei tietenkään ihan näin suurissa määrin, mutta onpahan kuitenkin. Itse nautin painamisesta, eikä tästäkään nyt mitään hirveitä traumoja painamista kohtaan jäänyt. Se päivässä leikattavien sabluunoiden määrä saisi olla kyllä vähäisempi, koska saksilla leikkaamistakaan kädet eivät kestä ihan loputtomiin (Onneksi äiti suostui leikkaamaan jokusen rimpsun noita kukkia) Asuihin meni lähes kaksi täyttä rullaa kontaktimuovia. Aikamoinen menekki.

Hihat jee! Olen niin iloinen että ehdin tehdä käsin nuo valkoisen jutun ympärille tulleet kuviot

Kukkakaverit oli niin söpöi

Viimeisinä hetkinä käsin maalattuja asioita nuo "lokit" ovat

Painamisen takia oma shoecovereiden tekeminen jäi siihen, että varttia ennen lähtöä surautin jonkinsortin kangaslirpakkeet yhteen ja otin mukaan, että voisi majoituksessa sitten liimata ne kiinni. Rorune tarjoutui shoecover-mestariksi ja näin sain oikeanlaiset kengät jalkaani, kiitos ;_; Myös kulkusia töynnä roikkuvan pienen kaulakorun tekeminen jakautui useammalle ihmiselle, kun vähän kaikki tekivät sitä vuorotellen. 

Peruukkeja varten tilasimme neljä peruukkia: kaksi hyvää ja kaksi vähän sekundampaa. Kasa oli vastuussa peruukeista koska hei jos joku osaa tehdä peruukkeja niin hän. Ajan säästämiseksi hän päätyi menetelmään kaksi peruukkia päällekkäin sen sijaan, että itse weftejä olisi alettu irrottamaan ja ompelemaan. Taktiikka toimi hyvin, kuidut menivät sopuisasti sekaisin ja koko hoito näytti hyvältä. Lettien tekeminen pitkälle yöhön näytti näin sivusta katsottuna kyllä aikamoiselta urakalta (;´Д`)

Eli joo, tämmöistä se oli! Ihan kauhea kuukauden rykäisy (varsinkin kun nuo painaukset tuli tehtyä alle viikossa), mutta olen kyllä aika tyytyväinen lopputulokseen. Päästin lavalle ja sijoituttiinkin! Shoottia varten on tarkoitus parannella asuja vielä vähän sieltä täältä. 

Traconiin on tulossa ainakin yksi uusi asu. Jee jee jee!

- Woodi