lauantai 2. elokuuta 2014

Lava, Tuomarit ja herranjumalaapua

Hör hör

Lupasin blogin enimmäisestä merkinnästä lähtien, että puhun vielä kisaamisestani. Siinä mainitsin kuinka en ole kovin suuri kisaaja-ihminen ja asiaan olen aina viitannut silloin tällöin matkan varrella. Tähän väliin päätinkin sitten rykäistä tämän tekstin.

Pakko aloittaa merkintä jollain kuvalla niin ottakaa söpö meriölli
Esittely-tekstissä totesin, etten kisaa kovinkaan paljoa ja kisaamis-historiani on hyvin vähäinen. Blogin aloittamisen jälkeen olen käynyt 11 eri tapahtumassa ja kuitenkin osallistunut yhteensä seitsemään eri kisaan. Huh! Siis valehtelin! Mitä on tapahtunut? ( ・◇・)

Nopealla laskutoimituksella ja cosplay-listan selaamisella sain vähän päälle 40 tapahtumaa vuoden 2006 Animeconista tähän päivään. Blogin aloittaessanikin olin jo käynyt paljon tapahtumissa ja tehnyt asuja, mutta kisaamiseni oli huomattavasti vähäisempää. Olin käynyt viidessä eri kilpailussa eli olen blogin olemassaolon aikana käynyt enemmän kisaamassa kuin blogia edeltäneenä kuutena vuotena yhteensä.

Selitän tätä aikalailla sillä, että olin vain niin pitkään tosi paska tekemään asuja, etten halunnut mennä kisaamaan. Useampi näistä viidestä aiemmasta kisasta eivät kaikki myöskään olleet mitenkään helliä näin aloittelevaa ja huonoa cossaajaa varten. Kerron lyhykäisyydessään jokaisesta kisasta jotain, vaikka ne kaikki eivät olleetkaan kamalia haha ╮(─▽─)╭

Sipsuttelin lavalla. Kuvaaja: Mika Valtonen
Ensimmäinen kisani ikinä oli Nekoconissa 2008 Hermeksen jäätävien siipien kanssa. Yksi syy kisaan menemiseen oli puhtaasti se, että saisin pitää asua kokonaisuudessaan päälläni edes jossain. Toisaalta halusin vain päästä kokeilemaan kisaamista. En muista kisan järjestelyistä oikein mitään, vain sen kuinka kuuma oli ja kuinka itku silmässä korjasin portaissa hajonnutta siipeäni lavalla yhteiskuvan jälkeen, kun kisa oli päättynyt. En sijoittunut, mikä kyllä tuolloin harmitti hyvin paljon. En kyllä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni koska olihan tuo asua aika karsea hahahhubs

Samana vuonna oli Kemin mangapäivät. Olin saanut vahvan liekin personoihin ja päätin tehdä Apollon sinne. Ja miksen osallistuisi kisaankin? Tapahtuma oli kyllä köykäisin ikinä, asuni oli köykäisin ikinä ja kisa itsessään oli köykäisin ikinä. Voittaja valittiin yleisön lappuäänestyksellä ja Death Noten L voitti. Kokonaisuutenakin päivä oli jo tosi masentava ja huono, joten ei siitä kisastakaan mitään parhaita fiiliksiä jäänyt. Ja vaikka olisin pärjännyt, niin tuskin se hirveästi olisi fiiliksiä nostanut.

Mangapäivien jälkeen meni useampi vuosi kisaamatta. Päätin siirtyä tekemään vähän helpompia, omaan taitotasooni nähden sopivampia asuja enkä nähnyt niitä sopiviksi kilpailuihin. Tein Etnan Bakaconiin 2009 ensimmäisenä itse valitsemanani naishahmona. Oikeanlainen peruukki ei tullut ajoissa, mutta eipä se haitannut kun olin muuhun puvussa niin tyytyväinen. Minua kuitenkin tultiin pyytämään Hall Cosplay-kisaan ja tietenkin menin suostumaan (koska sosiaalinen paine orz). Kisan tuomarointi venyi ja venyi ja oman vuoron odottelu kuumassa käytävässä oli tosi rasittavaa. Tuomareina olivat ainakin kunniavieras Pikminlink sekä tuolloin jo enemmän muodin puolelle hypännyt Mert Otsamo. Tuomaristossa oli myös kaksi muuta henkilö ja toinen oli kai jonkinsortin asiantuntija ompelussa tai jotain, en muista.

Etna osa 1. Kuva consplayereiden sivulta
Tuomaroinnissa tuomarit istuivat pitkän pöydän takana rivissä. Pöytien reunoilla oli pari, kolme tyyppiä. Tulkki oli kai ainakin yksi, ellen väärin muista. Kysyttiin haluanko puhua suomeksi vai englanniksi ja minä hölmö valitsin englannin. Ei siinä muuten mitään, kyllä englanti sujuu, mutta varsinkin tuolloin materiaalien ja tekotapojen nimet englanniksi olivat ihan hakusessa. Sen lisäksi päästin suustani pari kirosanaa, koska olin vain niin stressaantunut. Ärh  (。ヘ°)  
Sen lisäksi, että kerroin puvustani, niin tuomarit antoivat minulle palautetta. Rakentavaa kritiikkiähän sieltä tulikin, mutta ongelma oli lähinnä se, etten pyytänyt sitä. Häntäni sai iloisia nauruja, mutta minun olisi kuulema pitänyt ainakin käyttää ohuempaa nahkaa, hankkia oikenalaiset sukkahousut ja ehtiä tilata toinen peruukki sen tulemattoman tilalle. Nykyään olen aikalailla samaa mieltä kaikesta ja eihän tuo Etnakaan nyt mikään maailman kaunein asu esimerkiksi ompelullisesti ollut. Mutta en myöskään pyytänyt tätä palautetta ja ottaen huomioon, että se oli jo suuri saavutus itselleni valita kyseinen hahmo ja puristaa itseni kyseisiin vaatteisiin, oli virheiden luettelointi mielestäni vähän epäasiallista, varsinkin Hall-kisassa. Tuomarien pitäisi kuitenkin ymmärtää kuinka stressaava tilanne tuomarointi monelle on ja kuinka monia alottelijoita ja jopa ensikertalaisia Hall-kisoissa usein tulee mukaan. Rakentavan kritiikin tarkoitus voi olla hyvä, mutta sen vaikutukset voivat olla negatiivisia jos se esitetään väärin tai väärässä tilanteessa. Useiden ihmisten edessä virheiden huuteleminen tuntui enemmän julkiselta nolaamiselta kuin siltä, että sillä pyrittäisiin parantamaan kisaajan taitotasoa. Kritiikin erikseen pyytäminen ja omassa turvallisessa huoneessa lukeminen ovat paljon parempia ja tehokkaampia tapoja. Näin ohjeet ja ehdotukset myös muistaa paremmin. Tai sitten voi jättää pyytämättä palautetta, koska tietää jo itse mitkä osat asusta kaipaavat hiomista ja missä omat taidot eivät ole vielä kovin kehittyneet. (sivuhuomautuksena sanon, että pikminlink puhui hyvin vähän ja silloin kun hän puhui niin hän ei kommentoinut/kritisoinut asuani vaan kysyi kysymyksiä tai pyysi kääntymään, uguu sankarini)

En oikeastaan pahemmin lannistunut kyseisestä tuomaroinnista. Olin hyvin hämmentynyt, mutta se ei saanut minua alakuloiseksi enkä lopettanut nais-hahmojen cossaamista siihen.  Enemmänkin se vaikutti minun kuvaani cosplay-kisojen tuomaroinnista. Minua oli tuohon asti tuomaroitu vain lavalla seistessäni, ei näin yhdessä huoneessa tuomareiden kanssa. Tästä syystä sain sellaisen kuvan, että joo suurinosa tuomaroinneista on juuri tällaisia. Vähän aikaa tämän jälkeen kuulin myös juttuja siitä, kuinka tuomarit tulevat ja tarkavastavat sisäsaumat ja kaikki. Eli mielikuvani oli lyhyesti se, että tuomarit syynäävät kisaajan ylt ympäriinsä samalla, kun luettelevat virheet tälle, johon cossaaja voi vain hiljaa myöntyä ja nyökkäillä. Luin kyllä netistä kaikkia "tuomarit on tosi ihkui ei me purra <3"-tekstejä, mutta oma kokemus on kuitenkin jokaisella hyvin painavassa arvossa.


Parvati lavalla. Kuvasi: Tomi Väisänen
Menikin melkein pari vuotta vuotta ennenkuin menin taas kisaamaan. Tai siis minua pyydettiin. Vuoden 2012 Desucon Frostbitessä oli jälleen kerran Hall Cosplay-kisa ja minun Parvati asuni huomattiin väenpaljoudesta. En ole ikinä ollut niin epävarma ja "eipäs juupas" meiningillä kisaan menossa kuin tuolloin, varsinkin kun asussani oli useampi ihan hirveän päin prinkkalaa mennyttä kohtaa. Jännitin tuomareita ihan hirveästi ja jännitin lavaa ihan hirveästi. Lavalla tärisin kuin haavanlehti ja tuomaroinnissa… no, tuomarointi olikin oikeastaan aika kiva! Jännitin ihan sikana, mutta kappas keppanaa ei se ollutkaan samanlaista vihreiden syynäystä kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Tuomarit kysyivät kysymyksiä, pyysivät kääntyilemään ja kertoilemaan asusta ja tilanne oli muutenkin rauhallinen ja paljon kotoisampi kuin Bakan pöydän takaa tuijottavat arvostelevat silmät.

Sama toistui vuotta myöhemmin. Frostbite, Hall kisa ja minä kisassa Monalla. Mukava tuomarointi ja entistä mukavampi lavakokemus. Tämän jälkeen perustinkin blogin ja kisaamiseni on lisääntynyt huimasti.


Ihmiset aina puhuvat Hall Cosplay-kisoista ja siitä, ovatko ne hyödyllisiä vai eivät. Omalla kohdallani voin sanoa niiden olleen ja olevan hyvin tärkeitä. Viisi kahdestatoista kisakokemuksestani ovat olleet Hall-kisoja.
"Itseilmottauduttavista" kisoista neljä on ollut pienien tapahtumien kisoihin (kuten seminaarit, mangapäivät ja kitaconit) Pienien tapahtumien kisat mainitsen siksi erikseen, että niiden yleisö on yleensä hyvin pieni (lavalle meno ei jännitä niin paljon) ja tuomarointi usein cosplayta harrastamattomien nörttien käsissä (paitsi Chibissä, mutta sekin pieni).
Isompien tapahtumien kisoihin olen mennyt omin ehdoin vain kolme kertaa, kahtena kertana ryhmän kanssa esityskisaan. Joten olen isoon pukukisaan mennyt itse vain kerran, vuonna 2008.

Hall Cosplay-kisassa ei itse tarvitse alkaa puntaroimaan sitä, onko asu tarpeeksi vaativa tai hyvin toteutettu kisaamista varten, vaan joku muu asiansa osaava henkilö pääsee päättämään sen puolestasi. Näin myös kisan taso pysyy korkeana, eikä mitkä vaan veriset vamppyyri AU kaappicossit pääse lavalle (no offence) Epävarmalle harrastajalle pyyntö tulla kisaamaan on usein kuin lääkeruiske omaa epävarmuutta vastaan, vaikka kisassa ei lopulta sijoittuisikaan. Eräs conituttuni minulle sanoikin kerran, että "minun unelmani on joskus tulla valituksi hall-kisaan"
Joskus sitä tulee ihan totta puhuakseni miettineeksi con-paikalla, että "hmm nyt olen kyllä tehnyt aika kivan puvun olisi hyvin mahdollista, että mua tultaisiin pyytämään" ja kavereiden wink wonk asenne on tietysti ruokkinut tätä luuloa. Toisaalta en ole kyllä ikinä sitä odottanut ilman sen tapahtumista, joten kutinani on yleensä ollut oikeassa. Joskus taas koko Hall-kisaan pyyntö tulee puun takaa ja sitä on ihan hämmentyneenä että "yöäää ihna oikeastikko??"

Jo kerran blogissa nähty itsevarma lava-Sphintus. Kuvannut Cosplay Tour Europe
Kaikki blogin aloittamisen jälkeen tapahtuneet kisaamiseni ovat tapahtuneet alle vuoden sisään. Ensi viikolla oleva Anime Seminaari aloitti tämän pienen kisaamis-rumban, jossa olen osallistunut seitsemään kisaan (kaksi näistä hall-kisoja) ja sijoittunut niistä viidessä. Kaksi sijoituksista ovat olleen esityskisoista.

Jotain kummaa on tapahtunut ja minä olen löytänyt kauan piilossa olleen kisaajani kaikkien näiden seitsemän harrastusvuoteni jälkeen. Oli syy sitten siinä, että vihdoin teen kisaamisen arvoisia pukuja (mikä on hyvin mahdollista), olen vain kasvanut ihmisenä itsevarmemmaksi (mikä myös hyvin mahdollista) tai kisat ovat vain muokkautuneet vuosien varrella enemmän itselleni sopiviksi, niin kisaaminen on mukavaa. Sijoittuminenkin on mukavaa, mutta pääasiassa juurikin se itse kisaaminen on mukavaa.

Vielä jonain päivänä menen jonkin ison tapahtuman isoon pukukisaan täysin omin ehdoin! Siihen on hyvä tähdätä.

- Woodi

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea tästä aiheesta! En ole tainnut aiemmin törmätä kisa/tuomarointivertailuihin ja henkilökohtaisesti kiinnostaa niin kisaajana kuin tuomarina kuulla kokemuksia siitä, millaisena tuomarointi on koettu. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kisoista ja tuomareista aina puhutaan, mutta ehkä juuri tästä näkökulmasta en ole itsekkään tainnut niistä lukea elleivät ne ole sitten coniraporttien sekaan ujutettu :D Hyvä, että oli mielenkiintoista ja tuli tarpeeseen!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus! Mitä sinun pukujasi pääsi Cosvisionissa livenä tsekkaamaan, niin mielestäni pukusi ovat laadukkaita ja siistin näköisiä, joten en voi kuin sanoa että tsemppiä myös tulevaisuuden kisoihin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa hyvä, että ihmisiä oikeasti kiinostaa n_n Omista henkilokohtaisista kokemuksista on aina vähän jännä kirjoittaa, kun ei tiedä yhtään kiinostaako se ketään. Ja oaaah kiitos kehuista~ Varsinkin on mukavaa kuulla, että ne livenä näyttävät hyviltä koska se on aina vähän eri asia kuin katsoa valokuvista :3

      Poista