Robin ja Turriutumisen Taito

Hei hoi!

Muut kirjoittelevat jo tulevista suunnitelmista ja ties mistä coneista, mutta koska itse olen ollut kiireinen ja vain koteloitunut tekemään kouluhommia niin palaan ajassa taaksepäin ja kirjoitan Robinin asusta ja koko ryhmästä jotaki! Vihdoinkin siis turrihommia.

En myöskään enää jaksa odottaan Desun virallisia kisakuvia, joten menköön näin!! aaaa

Naisrosvo!Robin - Disneyn Robin Hood. Kuvasi: Kis

Disneyn Robin Hoodin Robinin cossaaminen, niinkuin koko ryhmä, lähti kokonaan esityksestä itse hahmojen tai asujen sijaan. En olisi ikinä elämässäni kuvitellut, että cossaisin Robinia, saatika tätä versiota, mutta tässä sitä ollaan. Koko idea tiivisyi myös ECG-kisaan hakemisessa käytettyyn portfolioon.

Kyllä, tämä oli yksi portfolion sivu. Ja kyllä, pääsimme sisään kisaan. Kyllä, pärjäsimme kisassa

Niin joo. Katsoimme elokuvan eräs yö yhdessä ja läpällä heitimme, että elokuvan "pukeudutaan valeasuihin ja nyysitään prinssiltä rahaa"-kohtaus voisi olla hauska toteuttaa jonkinlaisena cosplay-esityksenä. Seuraavana aamuna harkitsimme asiaa uudestaan ja jostain syystä totesimme, että "joo kyllä tähän nyt ryhdytään" Koko projektin ajan minua myös muistutettiin siitä, että olen syypää tähän koska minä valitsin yölliseksi elokuvaksi juuri Robin Hoodin.

Aloitimme kaikki tahoillamme ensin tekemään asuja, joten puhun asusta ensin ja sitten jotain ryhmäilystä ja esityksestä.

Viralliset kisassa käytetyt referenssit minulle ja Pikku Johnille

Vaateiden ja elokuvan värityshän heittää häränpyllyä jopa itse eri kohtausten välillä, mutta yritettiin pysyä jotenkuten samoilla linjoilla. Otettiin esimerkiksi kaikkien reffikuvat samasta lähteestä eli DVD:stä kuvakaappauksin, kun esimerkiksi youtube-videoiden ja valmiiksi otettujen kuvakaappausten välillä oli niin suuria eroja.

Lähdimme ensimmäisenä miettimään ja kehtitelemään yhdessä maskeerausta ja muutenkin koko... eläinhommaa. Portfoliossakin painotimme, että haluamme tehdä juuri nämä elokuvan versiot. Emme fursuitteja, emmekä ihmisöityjä versioita vaan juuri elokuvan versiot. Maskeeraus ja varsinkin kuonot näyttelisivät siis suurempaa roolia, kuin missään muussa asussa aiemmin.

Onneksi Fukka oli leikkinyt lateksilla jo aiemmin, joten emme ihan sokkona hypänneet altaan syvään päähän. Kuitenkin homma oli monella tapaa uutta ja sen takia aloitimmekin yhdessä kuonojen rakentelusta.

Meiän kaikkien kolmen lopulliset kipsinaamat

Yhdessä tekaisimme itsellemme kipsinaamat, elikkästä jokainen makasi vuoronperään lattialla, kun kaksi muuta vuorasi kasvoja kipriharsoon (ihon ja harson välissä tosin elmukelmua). Tämän kipsinaamion päälle pystyi sitten muovaamaan massasta (esim darwin-massa) sellaisen kuonon kuin oli tarpeen.

Omassa kuonossani oleellisinta oli pituus ja suippous, että saataisiin jokaisen kuonosta selvästi erinäköiset. Siinä sitten massaa vaan ja hiotaan sopivan siloiseksi.

No on toi kuonomaisempi kuin oma nenä

Muotoillun kuonon päälle läträttiin sitten lateksia sen verran, kun tuntui tarpeelliselta. Kuonon päässä sitä on noin 10 kerrosta ja postilla ohuimmillaan vain yksi, jotta saumasta tulisi mahdollisimman huomaamaton. Kun lateksi oli kuivunut, uuden nenun vain veti irti kuonon päältä.

Kuonon päässä olevat reiät olivat oleelliset koska ~hengitys~

Eka testi. Kuten oletettua, näyttää tosi typerältä

Lateksin värjääminen oli sitten toinen juttu, koska kuono ympärille tuleva muu iho tulisi myöhemmin maskeerata samalla tavalla. Rasvaliukoiset ihomaalit tarttuivat hyvin pohjaväriksi, mutta niillä ei saanut aikaan mitään kovin pientä tai tarkkaa jälkeä. Maalia pikemminkin hinkattiin lateksiin kiinni kuin maalatiin. Kaivoin kaapista vesiliukoiset kasvomaalit ja tein sillä myöhemmin myös muualle kasvoihin tullutta karvoitusta.

Itse tapahtuman aamuna maskeeraus onnistui ihan hyvin omalta osaltani. Se oli oikeastaan melkein hauskaa ja piti vähän pidätellä itseäni, etten nyt ihan jokaisesta karvasta alkaisi suurta picassoa maalaamaan. Tämä olikin ensimmäinen näin iso maskeeraus-projekti itselleni.

Maskeeraus noin?? vähän yli puolivälissä???

Lopullinen kera koko muun asun

Olin kohtuullisen tyytyväinen lopulliseen kuonoon ja maskeerauskeen. Suun yläpuolelle tullut sauma voisi olla parempi, mutta muuten kyllä oikein mielelläni esittelen tekelettäni muille varsinkin, kun muistaa mainita kyseessä olleen ensimmäinen tämän mittasuhteen maskeeraus-lateksi-sekoilu ikinä. Seuraavalla kerralla toivottavasti saan väristä vielä enemmän käyttämäni karvakankaan värisen ja koko komeus alkoi tosin vähän kärsimään päivän loppuvaiheilla kisan aikaan, mutta silleppä ei mitään mahtanut.

Robinin päässä oleva huivi on perus mallorca-puuvillaa, jossa ei ompelullisesti ollut mitään sen erikoisempaa. Huivia ei saa oikeasti auki neliöksi vaan se on niinsanottu huijaus-huivi. Huijaus-huivi näyttää enemmän animaatio-huivilta kuin jos olisin tehnyt sen yhdestä kokonaisesta palasta kangasta.

Huijaus-huivin palojen testausta ennen YMPYRÖITÄ

Ensin meinasin painaa leimasimella ympyrät kankaalle, mutta totesin olevani niin pilkunviilaaja ettei siitä tullut tarpeeksi siistiä jälkeä. Sabluunoita siis päädyin jälleen kerran leikkelemään ihan kunnolla.  En ikinä pääse sabluunoista, mutta ehkä en haluakkaan kun se alkaa vihdoin rullaamaan silleen kunnolla.

Ja taas sabluunoita

Minä ja Rorune päätimme tehdä hyvin erikoisen ratkaisun hahmojen peruukkien suhteen. Koska asut ovat hahmoilla valeasuja, niin päätimme tehdä peruukitkin jotain mahdollista kynyä valeasua mukaillen. Animaatiomaisen kökköisyyden aikaansaamiseksi päädyimme tekemään peruukkimme villalangasta. Rorune joutui tekemään kokonaisen peruukin, minä vain pari weftiä.

Yksinkertaisesti siis ompelin vain rivin tietynpituiseksi leikattuja villalangan pätkiä vinonauhaan. Tein kaksi tällaista vinonauhaa ja kiinnitin ne yhteen niin, että ne lepäävät pääni ympärillä ja roikkuvat huivin alta.

Such kyny + lopullinen huivi

Itse olin todella tyytyväinen tähän päätökseen, koska nyt hiukset oikeasti näyttävät kämäisiltä peruukeilta. Sitten, kun teen Robinin perusversion, niin siihen tulee sitten kunnollinen peruukki.

Korvakorut olivat viimeiseksi valmistunut osa asussa. Mietin ja kokeilin vähän kaikenlaisia ratkaisuja, koska peruspyöreät korvikset ovat muodoltaan niin helpot että en halunnut yhtään epätasaisuutta tai muuta kauneusvirhettä. Hankin styroxia ja leikkasin jumppamattoa ja sekoilin worblan kanssa... mistään ei tulut niin nättiä kuin halusin. Lopulta muistin kaapissani olevan vielä vuodesta 2012 Judalin asuun metritolkulla uponnutta bensaletkua. Sitä siis sopiva pätkä, sisään alumiinilankaa pitämään koko homman muodossa ja avot! Päädyin päälystämään rinkulat ihan vain mod podgella (noin... 5 kerrosta muistaakseni) ja maalaamaan käsin pienoismallimaalilla.

Korvakoruihin tuli kuminauhat, joista ne roikkuvat. Näihin taas kiinni magneetit, joille oli vastinparit huivin sisällä. Esityksessä minun oli tarkoitus (elokuvaa mukaillen) kaivaa korvakorut ja laittaa ne paikoilleen. Lopulta aikaa oli niin vähän, että tämä osio (kuten moni muukin) jätettiin kokonaan pois.

Karvekangas (feat perusversioon tuleva peruukki joka liian oranssi)

Robinin karvoitusta varten hankin karvakangasta Kiinasta, koska suomen valikoimat olivat melko rajalliset. Saapunut kangas oli ihanaista ja nättiä, vaikka sitä olikin juuri ja juuri riittävästi. Karvakankaasta taioin itselleni hanskat, housut ja hännän. Ja vaikka kangas oli kuinka ihanaa niin olihan sitä ihan hanurista ommella.

Hanskoissa piti miettiä jonkinlainen systeemi, koska en voisi elää koko päivää koko-karvaisilla tassuilla. Päädyin siihen, että teen kämmenpuolen lycrasta ja muun osan karvasta. Ja voi hyvä luoja voin sanoa, että hanskan omepelminen niin, että toinen kangas on lycraa ja toinen karvakangasta on kyllä kamalin asia mitä olen joutunut ompelemaan.

Tassu ennen mm. paturia ja viimeistelyä. Hyi.

Jollakin ihmeen kaupalla niitä tuli kuitenkin ihan hyvännäköinen ottaen huomioon, että se on karvainen käsi. Yök. Koska Robinin perusasussa hänen tunikassaan on lyhyet hihat päätin, että hihat yltävät ihan olkasaumaan asti. Mietin pitkään, miten saisin ne pysymään ylhäällä ilman selkä- ja eutumusosaa mihin ommella kiinni. Lopulta laitoin hanskojen väliin sekä etu, että takapuolelle kuminauhat.

Tuon karvan saksimista tuli... paljon... ja karvaa oli..... paljon...

Kuminauhat kyllä pitivät hanskat ylhäällä mutta noissa on jotain...

Housut olivat melko tuttua huttua. Laitoin reisien ympärille toppauksia, että tulisi vähän kettumaisempi fiilis. Säärien kohdalta kangas menee täysin ihonmyötäisesti, mutta koska kangas ei veny yhtään niin saumoista löytyy pienet piilovetoketjut. Onneksi karvakangas myös peittää allensa mahdollisesti vähän huterasti ommellun vetoketjun hahahahaa.... Selpauksen ompeleminen olisi ollut sulaa hulluutta, joten vyötärö toimii ihan kuminauha-systeemillä.

Häntä oli yksi mysteeri, koska en halunnut sen vain roikkuvan ja lerpattavan alaspäin. Häntä myös muuttaa muotoaan ja kokoaan elokuvassa (niinkuin... kaikki), joten olin vähän hakoteillä. Lopulta vain tein kaavan parilla kaarella olevalle hännälle ja leikkasin niin ison hännän kuin vain kangasta riitti (ja piti vielä katsoa että tiettyyn suuntaan, ettei karva kasva vahingossa väärään suuntaan)

Minulla oli kaikkia mysteerisiä suunnitelmia hännän tukirakenteiksi, mutta päädyin lopulta erityis-vahvaan rautalankaan, jonka laitoin vielä kaksinkerroin. Rautalangan päädyt sitten kiersin lantion ympärille ja siinä se sitten heilui. Häntä on kyllä asussa se vähiten hieno asia ja olisin kyllä toivonut, että minulla olisi ollut enemmän aikaa kehitellä siihen kaikenlaisia hienoja systeemejä. Nyt mentiin tällä eikä se nyt mitenkään hirveän kauhealta näyttänyt.

Iha vaa upee kuva tähän väliin. Kuvasi: Kis

Päällä oleva mekko oli myös yksi ihmeellinen seikkailu, kun niin harvoin jerseytä tulee näin paljon ommeltua ja varsinkaan mekon muodossa. Kangas siksi, että alunperin oli tarkoitus vetää sekin päälle vasta lavalla. Lopulta pukeminen jäi pois, mutta Zodiac-julistetta varten tein kaksi valtavaa taskua. Opin kuitenkin paljon uusia asioita. Päätin päivää ennen conia vielä, että häntä ja mekko eivät normaalisti toimi keskenään yhtään ja tein taiteellisen ratkaisun eli leikkasin suuren halkion mekon takaosaan.

Kengät tein showcovereina joidenkin perus-kenkien päälle elmukelmun avustuksella.

Harteilla oleva punainen keeppi on yksi lempiosani asusta. Siitä tuli jotenkin yksinkertaisuudessaan juuri niin sarjakuvamainen ja kirkas kuin pitkin. Ei ollut sinänsä mitään erikoista tekemisessä, hauskaa ja varmaa. Myöhemmin tajusin, että olisi ehkä pitänyt laittaa siihen magneetti-kiinnitys, niin päällelaitto lavalla ei olisi ollut niin epävarmaa ja 'toivottavasti nyt menee'-arvuuttelua. Lopulta nappi sujahti kyllä oikeaan paikkaan, mutta itse keeppi meni vähän kierteelle. Onneksi ei sen suurempaa katastrofia.

Keeppi yksinkertaisuudessaan. Kuvasi: Kis

Esitystä varten askartelin meille kaiken päälle vielä Zodiac- ja Robin Hood-julisteet.

Koska emme kuitenkaan halunneet tehdä mitään täysin identtistä 'näytellään sama kohtaus vain uudestaan'-esitystä, niin otimme koko hommassa hyvin paljon taiteellisia vapauksia. Lisäsimme omia juttuja, otimme monia juttuja pois, halusimme että ihmiset nauraisivat ainakin vähän.

Aluksi yksi ongelma oli kieli. Halusimme alunperin tehdä esityksen täysin suomeksi, mutta ECG-säännöt käskivät sen olevan englanniksi (koska international tuomaristo). Englanti taasen tuntui ihan pöhköltä vaihtoehdolta joten päädyimme lopulta niinkin radikaaliin vaihtoehtoon kuin käsittämätön siansaksa mongerus, jossa puhetta tulisi mutta jonka suurinpiirteinen sisältö tulisi esille eleistä, kontekstista ja äänenpainosta. Who needs words!

Taas yksi portfolion sivu. Ja kisa oli sopivin, vaikka kielirajoite olikin

Ääniraidan kasaaminen ylipäätään oli yksi kunnon työmaa, josta Fukka kirjoittanee blogiinsa vielä tarkemmin wink wonk.

Lavasteita hamstrattiin vähän sieltä täältä ja paljon jätettiin pois. Alkuperäisessä elokuvassa tilanne tapahtuu vedettävissä kuninkaallisissa kärryissä, mutta periaatteessa tapaus voisi käydä missä vain. Kunhan Prinssi Juhana himmailisi jossain, missä on hänen rahejaan ja sitten ne tullaan varastamaan. Lavalta piti kuitenkin päästä taas juoksemaan pois ja sehän onnistui.

Hirveästi vuorosanoja, tilanteita ja kohtauksia piti jättää pois lopullisesta kyhäelmästä, mutta itse olen hyvin tyytyväinen lopulliseen kokonaisuuteen. Oli kiva harjoitella, tehdä ja esiintyä!

Kuvaa harjoituksista. Huomatkaa myös Herra Hiss jalkojen välisä

Välimatkat toki aiheuttivat pientä säätöä harjoitusten osalta, kuten myös se että halusimme pitää koko homman salassa monilta ihmisiltä koska Källi. Onneksi Sibliustalolla pääsi vetämään esityksen useamman kerran läpi sekä perjantaina, että lauantaina, niin meininki itse kisassa oli sitten hyvä ja varma.

Voisin puhella esityksen jokaisesta yksityiskohdasta ja viitteestä ties kuinka pitkään, mutta ehkä tällä merkinnällä alkaa olla tarpeeksi pituutta. Kivaa oli, asuun olen kohtuullisen tyytyväinen, jihuu!!

Tämän jälkeen kömmin takaisin kotelooni tekemään kouluhommia. Hirveästi on suunniteltu kaikkea lisää nostalgia-pärinää ja keskeneräisten asujen oikeasti loppuunsaattamista, mutta ne siirtyvät nyt hetkeksi hamaan tulevasuuteen.

HYPNOTISEERAUSTA! Kuvasi: Mikael Peltomaa

Pärjäilkää!

- Woodi