Animecon17-päivitys on tämä! Itselleni tapahtuma oli siitä höpö, että kymmenen vuotta sitten Animeconissa cossasin ensimmäistä kertaa, eli kyseessä oli vuosipäivä. Tässä suossa ollaan edelleen, toivottavasti proppini oli edes vähän parempi kuin silloin.
Harmitus tosin oli suuri, kun Animecon siirtyi viime vuoden Jyväskylän paviljongilta takaisin Kuopion musiikkikeskukseen. Musiikkikeskukseen liittyy ihan hurjasti muistoja, mutta onhan se aika säälittävä paikka pitää con paviljongin kaltaiseen avaraan ja monipuoliseen tilaan nähden. Muutenkin voi miettiä, oliko coni järjestelyidensä ja ohjelmansa puolesta hintansa väärti, hmm. Mutta näin pohjoisessa asuvalle Kuopio on onneksi edes lähellä suhteessa moneen muuhun kaupunkiin, joten plussaa aina siitä.
 |
| Laitan tän ekaksi kuvaksi koska laatumeemi. Kuvan otti muuten Rorune |
Oma Animecon-viikonloppuni alkoi oikeastaan höpösti jo keskiviikkona siinä mielessä, että sain jonkun todella höpön pöpön ja olin monta päivää kipeänä. Hirveä väsymys ja ylävatsan kipu, mutta mitään ei tapahdu. Noh, kipu onneksi helpotti perjantaihin mennessä ja mukaan lähti vain tunkkainen huono olo ja yksi asu ihan vaan, että voin hyvällä omalla tunnolla vain chillata toisen päivän, jos huonolta näyttää.
Lauantaina heräsin jo siihen tunteeseen, että olen tervehtynyt. Sitten meni pakka nurin ja lopulta olin taas sängyn pohjalla makaamassa ja totesin, että eiiiii tästä tule yhtään mitään. Tilanteen jälkeen ei olisi meikkaamisesta, piilarinlaitosta ja peruukin laittamisesta tullut yhtään mitään ja lähdin ihan siviileissä liikenteeseen chillisti.
 |
| Cossaan emua, tää on kyl mun lempihahmo (+'en voi parhaiten' ilme) |
Avitin sitten kuitenkin kaikkia kavereita ja itseasiassa istuin ison osan päivästä ohjelmissa.
En tiedä miten Musiikkikeskuksen remontin olisi pitänyt vaikuttaa, mutta mesta oli ihan yhtä tukala ja ahdas kuin aina aikaisemmin. Itselläni onneksi cossin puute helpotti ja olin hyvissä lämpötilalukemissa koko päivän, mutta kaikilla muilla tuntui olevan tukalaa. Itseasiassa minulle tuli pienessä hamosessani kylmä, kun istuin ilmastoidussa luentosalissa.
 |
| Tein myös cameon Kingdom Heart-luennolla, kun siellä näytettiin tää kuva. Voi leikkiä 'etsi kuvasta woodi'-peliä. Kuvasi: Fukka |
Lähes heti alkuun menimme Odin Sphere: Sankaritarustoja ja oopperaa-luennolle. Itse en ole peliä pelannut, mutta olen sen teemoista kiinnostunut ja kerta siellä ei mitään jäätäviä spoilereita käsiteltisiin, niin hiippailin paikalle iha mielenkiinnosta. Näin pelin pelaamattomana meinasi välillä mennä vähän asiat sekaisin ja luennolla keskityttiin ehkä liikaa joihin tiettyjen myyttien ja juttujen yksityiskohtiin ja niiden aukiselittämiseen. Aika loppui ikävä kyllä kesken, mutta 45 minuuttia onkin ihan käsittämättömän lyhyt aika luennoida kokonaisen teoksen tematiikasta ja lähteistä.
Siirryin luennolta suoraan toiselle luennolle "Okami: Aurinko nousee". Luulin ensin, että kyseessä olisikin ullatus-paneeli, mutta kyseessä olikin monesta luennoitsijasta koostuva kokoelma. Tämä olokin oikeastaan hyvä juttu, koska peli on niin pirun laaja ja kaikilla siihen tehdyillä valinnoilla ja hahmoilla on yleensä jokin pohja mytologiassa, kansantaruissa tai historiassa. Käsiteltävää siis oli pitkäksi aikaa ja yksi ihminen olisi varmaan väsähtänyt ensin tietoa etsiessään ja sitten luennoidessaan. Tykkäsin luennosta kuitenkin ja tuli hirveä hinku pelata peli uudestaan, vaikka sitten sinä uutena HD-versiona. Tykkäsin luennoitsijoiden tarkasta käsittelystä ja tavasta edetä alueelta toiselle epämääräisen haahuilun sijaan.
Luentojen välissä kävin välillä taidekujalla ja myyntipöydillä, mutta totesin että niissä on niin kova tunku ettei sitten seuraavana päivänä hirveästi kannattaisi mennä. Ainiin, poikkesimme myös pannukakku-kahvilaan, jossa uskalsin syödä ruokaa sitten aamiaisen ja toivoin, että se pysyisi alhaalla. Pysyi.
 |
| Tää oli tosi höpöö mutta hyvää |
Tapahtumassa oli muutenkin hyvin paljon erityisesti nuorta väkeä, mikä on ymmärrettävää kun Desucon on muuttunut täysi-ikäisille tarkoitetuksi ja Animecon on näin ainoa kesäinen kunnon vanhanliiton tapahtuma, johon varmaan tulee tosi monet tutut ja kaverit.
Pian edellisestä luennosta alkoi jo Return of The Fandom, minkä lopussa todettiinkin että ei siellä oikein fandomeja käsitelty vaan sarjoja ja franchiseja niiden uudelleentulemisen kautta. Luento oli tosin oikein kiinnostava harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ja siellä käsiteltiin tosiaan erilaisia sarjoja (tv- ja elokuvasarjoja) jotka ovat saaneet uusia osia tai remakeja. Sitten pohdittiin mikä on tehnyt sen hyvin tai huonosti ja annettiin pisteitä eri aihealueiden kautta. Olisin kyllä kaivannut lueteltuja pisteitä vielä ylös jokaisen sarjan diaan.
 |
| Istuin niin paljon ohjelmis et näitä kuvia on paljo niist... |
Lauantai-iltaan mahtui vielä animemusiikkikonsertti, johon menin vähän varauksella koska lista ei itseäni mitenkään syvemmin sykähdyttänyt. Tuttuja biisejä, pari oikeasti itselleni tärkeää, ja loput sitten semmosta gbhjtgtjahtghnojoo että ei kai se huono voi olla mutta hrmm. Lopulta soittajat itse olivat käsittmättömän taitavia, mutta herra esittelijä oli ärsyttävä ja tuntui, että koko konsertti oli rakennettu häntä varten ja hänen mieltymyksilleen sen sijaan, että olisi mietitty minkäänlaista kokonaisuutta tai rytmiä. Olisi voitu edes pitää se nostalgia-teema tässä, mutta mukana oli vähän höpöjä valintoja ja esipuheet oli vaan "uuh tää on niiiiin hyvä hyvää animua" mikä oli vähän.... e hh h h h. Olisin itse kaivannut jotakin musiikkiin itsessään liittyvää pohjustusta, tai sitten että ei oltaisi höpötelty yhtään mitään! Tämän lisäksi taustalla pyörivät videot on aina vähän... hm. Esimerkiksi itselleni Hopeanuoli ei ole mitenkään nostalginen, joten niin ruman animaation katsominen vesittää koko musiikkikokemuksen ihan täysin. Plus, spoilaannuin useammastakin sarjasta, voih :,D
Eli joo, konsertti oli vähän disappointment. Musiikillisesti upeaa ja soittajat teki hyvää työtä, mutta kaikki muu oli niin epämääräisesti rakennettu että petyin. Sadness.
Ilta kului nopeasti ja otin rauhassa, jotta oisin voimissain sunnuntaina. Meiän majapaikassa nukkuminen vaan oli vähän haastavaa lämpötilan ja äärettömän epämukavan patjan ansiosta, mutta kyllä siitäkin aina selviää plus ite nukun vaikka tikun nokassa.
Sunnuntaina päätin syödä aamupalan vasta sen jälkeen, kun asu on laitettu päälle, joten jos asiat menisi päin seiniä niin asu olisi jo päällä. Hähää, olen nero. Onneksi lopulta mitään ei käynyt vaan olo oli hyvä ja kaikki meni hienosti.
Asuna sain päälle vihdoinkin D VAn. Peruukin kanssa olin vähän tuskissani aamun, koska ponnari on niin painava ja koko hökötyksen pitäisi pysyä kunnolla päässä lähinnä lace frontista ihoon liimattuna. Aamupäivän kuljin vähän etukenossa, koska pelkäsin peruukin koko ajan valuvan tai vaan napsahtavan päänahastani irti. Onneksi grimasin superiholiima on superia ja peruukki oikeasti pysyi päässäni koko päivän liikahtamatta... ja hiusraja oikeasti näytti ihan hyvältä.
 |
| Selfu sunnuntailta. Oli ihanaa |
Muuten asu oli ihan käsittämättömän mukava päällä, kunhan peruukin painoon tottui. Olo oli tosi nätti ja sain niin paljon kehujakin, nyyh ;;__;; Enkä pelkästään, että ihana hahmo ja ootpa nätti vaan myös, että asu on tosi huolellatehdyn näköinen ja kyseltiin, mistä mikäkin osa on tehty ja miten ne on kiinnitetty (peruukki). Olin ihan intona koko päivän, kun ihmiset oli niin ihania ja olo oli niin hyvä. Osittain tähän saattaa vaikuttaa myös mentaliteetti "hyvää kannattaa odottaa", kun ensin asun pitäminen siirtyi pois Desusta ja sitten Animeconin lauantailta ja VIIMEIN sen sai päälle, niin olo oli tosi hyvä. Ah uh ihanaa.
Kävin aamusta istumassa hetken Riuchi Manga - Lavaesiintyminen tilaisuudessa, mutta koska en ollut edellisenä päivänä nähnyt herran esiintymistä niin oli vaikea pysyä mukana, että mistä on kyse. Ajatukset muutenkin harhaili ihan muualla ja halusin vain päästä juoksemaan D VAna ympäri mestoja. Lähdin lopulta paikalta, kun kutsu kävi ottamaan meemi-kuvia pihalle...
Pian kuitenkin alkoi jo cosplay-kilpailu, joka oli tosiaan höpösti laitettu sunnuntaille. Sinänsä se toimi ihan hyvin, onhan esimerkiksi Desuissa kisat yleensä nykyään usein pelkästään lauantaina. Toimi ainakin itselleni ihan hyvin, mutta oma viikonloppuni nyt oli muutenkin vähän epätavallinen.
Nostalgiakisassa huomasi, että suurinosa omasta ikäryhmästä on disneyn musikaalien kasvattamia, koska lähes kaikki esitykset olivat musikaaleja tai ainakin laulun lipsyncciä. En tiedä oliko tämä tietoinen valinta, koska nostalgia (en usko), vai vain sellainen että vanhoihin juttuihin ei oikein keksi kuin jotakin laulamista. Who knows! Täst huolimatta kisa oli ihan miellyttävää seurattavaa ja ai että varsinkin ensimmäiseksi ja toiseksi tulleet olivat niin kovin hyviä vaikka kummankaan sarja ei ole erityisen tuttu sarjan perusideaa lukuunottamatta.
Vanha kunnon pukukilpailu oli myös miellyttävää katsottavaa, varsinkin kun ihan perus pukukilpailujen puuttumisesta on viimeaikoina puhuttu ja nyt näki, että sekä aloittelijoihin, että kokeneempien sarjaan oli porukkaa ja asut tyylikkäitä. Pidin myös siitä, miten poseeraamisen aikana kerrottiin oleellisia asioita kisaajasta ja asusta (eikä mitään 'hänellä on kissa'), jolloin kisaan saatiin mukavaa eloa.
 |
| Väliin kevennyskuva siitä, miten pistoolia voi käyttää estämään auringonpistos |
Ja pakko vielä mainita tähän liittyen, että muutenkin juonnossa rakastin sitä, että Rimppu oikeasti osaa ohjata kisaajia. Varsinkin vähemmän kisanneilla on usein ongelmana, ettei oikein tiedetä milloin lavalla on oltu tarpeeksi kauan ja siinä vaiheessa juontajan on hyvä olla sanomassa "kiitos", jolloin kisaaja saa tietää että nyt riittää hänen on siirryttävä sivuun. Kaikki juontajat kun eivät tätä osaa ja sitä on ollut joinakin vuosina ihan tuskaa katsoa.
Risuja tulee tosin tekniikalle, jossa sekoiltiin sekö valojen kanssa, että taustavideoiden kanssa. Pikkulinnut kertoivat, että osassa esityksiä videota ei saatu toimimaan ja yleisöstä näki, että välillä hiiri seikkaili tummalla ruudulla vinhasti. Ja ne valot! Osalla kisaajista on toki saattanut olla hassuja valopyyntöjä, mutta valomies ei osannut päättää lähteekö kisaaja lavalta valoissa vai ei ja tuleeko juontaja valoissa vai ei jajaja aaagh meinasi kuppi mennä nurin, kun niitä valoja seurasi. Pls get a hold of yourself.
Kisassa oli myös ikävää, että se meni kahden muun kiinnostavan ohjelman kanssa päällekkäin :( "21 vuotta Personaa" olisi kiinnostanut itseäni, koska olen pitänyt Persona-aiheisen luennon muutama vuosi takaperin itse ja muutenkin se on sarjana sellainen Mun Sarja. Tämän lisäksi "Transhahmoja animessa ja mangassa" olisi ollut myös oma juttuni ja hyvää jatkoa Desuconin ohjelmalle, jossa käsiteltiin seksuaalivähemmistöjä. Mutta kaikkea ei voi saada ja harmitus jäi, möh.
 |
| Pyssykuvia takapihalla. Kuvasi: Rorune |
D VAna poseeraaminen oli oikeastaan tosi kivaa ja Rorune oli intona, että sain asukokonaisuuden teeman mukaisesti vetää vähän ylilyötyjä poseerauksia ja pin up-tyyliä kuviin. Toisaalta en ole pitkään aikaan kuvannut tällaita hahmoa, jossa pitää näin reippaasti poseerata päästä varpaisiin asti ihan kympillä.
Lopussa päivää kävimme vielä katsastamassa Riuchi Mangan esityksen, kun kerta hänen ohjelmassaan aiemmin en oikein pysynyt mukana. Ja voi!!! Voih!!!!! Niin hyve!!! Niin nättiä ja niin fiilistelyä ja ai että hyvä kun muistin räpytellä välissä, kun tätä lavashow-valo-mikälie esitystä seurasi. En tiedä mitä muuta tästä oikein sanoisi, kuin että vautsi vau. Osaisipa/saisipa tuollaisia jutuja joskus johonkin cosplay-esitykseen laitettua, hmmm aina voi unelmoidaaaa...
 |
| Kuva esityksestä mutta eihän tuosta nyt saa mitään irti orz |
Esityksen jälkeen säädettiin hiukan porukalla, osa kävi autolla ja osa hengasi nostalgiseen tapaan hetken nurmikolla kuin minä 16wee kymmenen vuotta sitten. Lopulta lähdimme syömään keskustaan, minä edelleen asussa koska se oli oikeasti niin mukava. Loppuilta meni mukavasti kotia ajellessa pikkuteitä, pohjoispohjanmaan lakeuksia ihaillen ja kesäyöstä nauttien.
Animeconista jäi oikein hyvä fiilis. Oli paljon itseä kiinnostavaa ohjelmaa, mutta puolesta jäi vähän meh fiilis. Musiikkikeksus oli ahdas ja sokkeloinen kuten aina, joten en tiedä kuinka paljon tapahtuman miellyttävyydestä voi oikeasti laskea tapahtuman itsensä luomaksi. Oman cossin onnistuminen ja kommentit tekivät tapahatumasta myös ihana ja enhän mä muutenkaan ole saanut uutta asua pitää päällä sitten Frostbiten. Nyyh. En kuitenkaan ole varma, olenko palaamassa Animeconiin jos se vielä Musiikkikeskuksella järjestetään. Varsinkaan, jos lippu on yhtä suolainen kuin se nyt oli. Mutta nythän coniskene tuntuu olevan kummallisessa murroksessa, joten eipä sitä tiedä mihin sitä päätyy ja milloin. Jäänee nähtäväksi!
 |
| Loppuun viel yksi perinnekuva meiän perheest <3 Tää on yks tietty tienpätkä missä aina pitää pysähtyy. Kuvasi: Fukka |
Kivaa siis oli. Seuraava oikeasti varma tapahtuma on Tracon, mutta katsotaan miten maailma asettuu makaamaan tässä kun elämää eletään!
- Woodi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti