Rintoja ja Kehuja, Yhdessä ja Erikseen

Hellurei.

Useampi päivä sitten täytti blogini yhden vuoden. Wohoo! Sen kunniaksi annan erään padon aueta.

Olen miettinyt kovin, että lähdenkö mukaan tähän kehosta ja kehonkuvasta bloggaamis-junaan. Itse kun olen miettinyt samanlaista merkintää jo ennen blogin perustamista, joten miksen bloggaisi sitä nyt alta pois, kun aihe on käsittelyssä muuallakin? Viisi Todella Upeaa Kaunista Henkilöä ovat jo omissa blogeissaan asiaa käsitelleet ja minä piiperrän vielä mukaan omasta kolostani.

Teksti sisältää hävytöntä puhetta rinnoista, cosplaysta ja vähän muustakin. Yritän pitää tämän jotenkin kasassa ja karsin useita asioita pois (olen muokannut tätä jo varmaan viisi päivää ympäriinsä), mutta saa nähdä miltä lopullinen versio oikein näyttää. Toivottavasti se on edes jotenkin ymmärrettävissä.

Aikamoinen rimpula. Kuvaaja: Kangaskasa

Omat epävarmuuteni ovat aina liittyneet vahvasti siihen, kuinka pieni olen. Sekä siinä mielessä, että olen laiha, että ihan yleisesti pienuudessa. Käsivarteni ovat kuin vessapaperin hylsyt ja selkääni tulee selkärangan kohdalle pieni pyöreiden mustelmien sarja, jos istun kovalla tuolilla liian kauan. Vaikka laihuus onkin nykymaailmassa se todella ihannoitu asia, niin siinäkin on omat ongelmansa. En nyt ala niitä kaikkia luettelemaan (uskon kuitenkin suurimman osan osaavan ajatella omilla aivoillaan), mutta käsittelen paria itselleni olennaisinta asiaa, jotka liittyvät myös cosplayhyn.

Ala-koulussa sain kuulla liian usein siitä, kuinka pienet rinnat minulla oli (tai siis kuinka ne eivät olleet vielä kehittyneet yhtään miksikään) Olin lauta ja monien mielestä laudempi kuin luokan pojat. Stressasin asiaa ihan järkyttävästi ja mietin usein, että isona kyllä hankin silikonit, koska enhän minä muuten voisi olla kunnon nainen ja saada poikaystävää. Ei ihme, että kukaan ei koskaan ollut ihastunut minuun, kun olin niin lauta. Muuta selitystä ei ollut.

Auts

Asiaa ei auttanut koskaan se, että elin sellaisen opetuksen varassa, että kehon kehittyminen (kuten esim rintojen kasvu) loppuvat sillä samalla sekunnilla, kun kuukautiset alkavat. Paskapuhetta, mutta enhän minä voinut sitä tietää, kun joku ylenpi taho sen kertoi minulle.

Ylä-koulun lopulla ja lukiossa asia alkoi painaa minua ihan hirveästi kaiken muun teiniangstin lisäksi, vaikka en enää saanutkaan kuulla asiasta muilta. En voinut pitää rintaliivejä, koska ne raastoivat rintalastan päällä olevan ihon rikki. Kaaret ja olkaimet painoivat. Ernu-vaiheen takia myös vaatetukseni alkoi muuttua no... ernummaksi.

Oli pakko. Woodi vuosimallia 2007-2008(?)

Löysin erään pakotien lautana olemiselle. Jos en yrittäisikään näyttää nätiltä ja naiselliselta niin sitten rinnoilla ei olisi mitään väliä. Leikkasin pitkät hiukseni lyhyeksi ja aloin käyttämään mahdollisimman löysiä poikien vaatteita. Tätä lookkia ei kuitenkaan aina arvostettu koulussa ja kotona yhtä paljon kuin olisi ehkä toivonut (ei mitään kiusaamista, yleistä unapproved-meininkiä vain), mutta onneksi löysin ernuuden kautta myös uuden harrastuksen: cosplayn.

Cosplayssa sai ihan vapaasti näyttää mahdollisimman pojalta, kun vain valitsi cossattavaksi hahmoksi pojan. Pienet rinnat eivät olleetkaan enää ikävä asia muiden ihmisten mielestä, vaan nehän olivat vallan mainiot koska bindaus on helpompaa.

Sain muutenkin cosplayssa kehuja ja pystyin elämään ihan huolettomasti elämääni ilman niitä maan ärsyttäviä rintoja ta muuten feminiinisiä piirteitäni. Suhteeni kaikkea naisellista kohtaan oli muutenkin ihan järkyttävän huono ja läheni jo tietyn tasoista naisvihaa (mm. im not like other girls). Koska en koskaan tuntunut kelpaavan tyttönä, oli siis parenpi olla poika ainakin niin pitkälle, kuin tuon ikäisenä pystyi. Cosplayssa tämä tarkoitti ihan mieshenkilön esittämistä ja vieläpä sellaisessa ympäristössä, että se oli hyväksyttävää ja jopa kannustettua. Crossplay oli kuumaakin kuumempi sana, ja mitä enemmän ryhmässä poika-cosseja, sitä parenpi.

Hanekoma vuodelta 2009. Kuvaaja: Mia Holappa

Raidou vuodelta 2009. Kuvaaja: Rianka

Varsinkin lukion loppumisen jälkeen asenteeni alkoivat pikku hiljaa muuttua. Sekä uusi ympäristö, että yleinen kypsyminen olivat tässä takana. En enää tarvinnut löysien vaatteiden suojakuorta, vaan saatoin jopa pitää tiukenpaa mekkoa, kuten tein ylioppilasjuhlissani. Toki sain Taidekoulussa myös paljon kannustusta pojaksi pukeutumiselleni, koska se oli vähän niinkuin moe-pointtini. Kuitenkin pikkuhiljaa kasvoin ja opin ymmärtämään, että ei kukaan muu minulle voi tulla sanomaan kuinka naisellinen, miehinen, riittävä, riittämätön tai rinnaton olen. Tai jos tulee, niin miksi minun pitäisi siitä välittää?

Nykyään rakastan rintojani. Lukiossa vain stressasin niin paljon muiden mielipidettä ja olin harmissani, kun kukaan muu ei tuntunut näkevän niissä mitään hyvää. En vaihtaisi niitä mihinkään, mutta tietysti siitä tulee paha mieli kun huomaa että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää sitä. Varsinkin anime-teollisuudessa suuret rinnat ovat aina ihannoidut, upeat ja seksikkäät. Lauta tsundere taas unelmoi suuremmista rinnoista ja vetää kaikki pataan, jotka mainitsevatkin hänen kuppikokonsa (poikkeuksia kuitenkin olemassa, luojan kiitos)

Etna, Desucon 2010. Kuvaaja: Eve Niemi

Vuonna 2010 cossasin ensimmäistä kertaa omaehtoisesti naista (yllä). Olin tuossa vaiheessa niin fiiliksissä itse hahmosta ja naisena cossaamisesta, että en edes stressannut itse tilannetta niin paljon. Sain toki lävistävää kritiikkiä Bakaconin Hall Cosplay-kisassa, mutta onneksi se ei kohdistunut omaan kehooni vaan puvun virheisiin (kyseisestä kisasta puhun myöhemmässä päivityksessä lisää) joten se ei osunut sillä hetkellä arkaan paikkaan.

Omalla kohdallani poikamaisesti pukeutumisen 'vaihe' oli näin myöhemmin katsottuna lähinnä oireilua riittämättömyyden tunteesta. (En sano, että kaikilla poikamaisesti tai jotenkin muuten normista eroavalla pukeutujalla olisi meneillään mikään "kausi" enkä suosittele että sitä mennään kyseiselle henkilölle huutelemaan. Sillä hetkellä se on se oma juttu.) Nykyään pukeudun enemmän ns. naisellisesti (vaikka mielestäni maailmassa ei tarvitsisi olla miesten ja naisten vaatteita, vain vaatteita) ja se usein häämentää niitä ihmisiä, jotka tutustuivat minuun poika-aikoinani. En ole arkenakaan täysin poika-lookkia heittänyt roskiin, mutta en haluaisi edes ajatella pukeutumista tyttömäisenä tai poikamaisena. Sukupuoleen ja pukeutumiseen liittyvät asiat ovat muutenkin niin paljon monisyisempiä kuin päälle päin näyttää, että en ala niitä tässä ruotimaan. Nuorena asioita tuli katsottua niin musta-valkoisesti.

Mikoto on mekkomies vuodelta 2008. Kuvaaja: Ave

Nykyään cossaan sekä miehiä, että naisia lähes tasapuolisesti. Sukupuoli on hahmoilla vain yksi aspekti muiden joukossa, eikä se yleensä vaikuta valintaani millään tavalla. Olen myös laajentanut kuluttamani viihteen aihepiirejä pelkästä pojille suunnatuista sarjoista muualle, jolloin yleensä myös naishahmojen kirjo saa enemmän vaihtelua.

Voisin kirjoittaa rinnoista ja sukupuolesta ja kaikesta ihan järkyttävän pitkän tekstin, mutta se alkaisi jo mennä ohi cosplay-blogin aiheen. Tässä nyt on näin päällisin puolin asiat ilmaistuna.

Olen tullut siihen tulokseen, että pidän kehostani ihan hirvittävästi ja se on myös hyvin monipuolinen cossaamiseen. Hahmoja minulta löytyykin listalta aika laidasta laitaan ja vaikka joku hahmo ei menisi ihan yksi-yhteen kehoni kanssa niin kyse on kuitenkin harrastuksesta, jonka kuuluisi auttaa helpottamaan ja värittämään "normaalia elämää"

Tietysti välillä tulee pieniä ulkonäkö-kriisejä cosplayn takia, mutta yleensä psyykkaan itseni ulos siitä. Usein blogi-päivitystä kirjoittaessani sanon itselleni, että "nyt kyllä emma kehut itseäsi tässä, vaikka jotain fyysistä ominaisuutta niin tulee hyvä mieli" koska itsensä kehuminen on myös yksi tärkeä lääke omaa itsetuntoa rakentaessa. Tällainen kehuminen saattaa ehkä joidenkin silmään näyttää pahalta ja turhamaiselta, mutta uskokaa pois kyllä minä tiedän myös omat vikani. Se, että ulisen niistä koko ajan blogissa ei kuitenkaan yleensä auta asiaa ja on pakko tehdä päinvastaista, eli kehua itseään niin maan peevelisti. Kun itsetunto kasvaa ja pysyy terveissä lukemissa, niin myös asut ja tekeminen saavat uutta energiaa. Asuja osaa kantaa paremmin, kun ajattelee että "voi jestas kun mun hartiat näyttää tässä ihan sikahyviltä". Sen lisäksi asujen tekeminen helpottuu, kun voit ajatella sen näyttävän valmiina upealta päälläsi. Suomalainen typerä mentaliteetti, että kukaan ei saa ikinä kehua itseään mistään, on omasta mielestäni kyllä välillä niin ärsyttävää että oksat pois. Tietynlainen vaatimattomuus on hyvästä, mutta myös omat hyvät puolet olisi hyvä osata huomioida.

Myös kehujen vastaanottaminen on minulla sellainen asia, mitä olen työstänyt vuosien kanssa. Aiemmin saatoin vain katsella jalkoja ja mutista, että ei tää asu kyllä ole yhtään hieno ja höh olen kyllä ruma. Kehuja pitää osata ottaa vastaan oikein sekä itsensä, että kehujen antajan kannalta. Jos mitatöit toisen kehut sanomalla, että eikun olet väärässä olen ruma, niin annat sellaisen kuvan että kehujan mielipiteellä ei ole mitään väliä ja se on vääränlainen. Pelkkä lyhyt kiitos on jo hyvä reaktio. Opetelkaa ottamaan kehuja vastaan!

Vitsi oon kaunis uuh aah kehusk kehusk. Kuvasi: Yaci-chan

Voisin loppuun vielä ulista jotain otsassa olevasta arvestani ja nenässä olevasta kyömystäni, mutta oikeastaan rakastan myös niitä osia itsessäni. Minusta tuntuu, että jätin niin tuhat asiaa käsittelemättä tässä tekstissäni (kuten alipainoni, naamani, ihmettelyn miksi kehoja arvostetaan asuja enemmän, syvemmän sukupuoli-burgeroinnin… asdasd) mutta johonkin on pakko vetää raja. Niinkuin tutkivassa kirjoittamisessakin…

Tämän innoittamana lähden tekemään koulutehtäviä ja päivitän blogia taas pian, koska asia ei lopu koskaan!

- Woodi

Kannatti pakottaa - Kitacon 2014

Jou jou jou!

Sopivasti näin Frostin perään tulee Kitacon päivitys. Tämän jälkeen toivottavasti tulee joskus jotakin muutakin kuin coniraportteja. ╮(─▽─)╭

Kitaconiin mentiin vanhalla asulla. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, mutta ei hirveästi inspiroinut lähteä paikalle sunnuntaina ja Kemissä yöpyminen ei myöskään ollut tähän hätään ensimmäisenä mielen päällä, joten lauantaina vain paikalla pyörin.

Lauantaina lähti Rovaniemeltä kaupungin kulttuuritoimen järjestämä linja-auto Kemiin varta vasten tätä tapahtumaa varten (linja-auto asemalla huomai onneksi heti, että on oikeassa paikassa). Hyppäsin taas kyseisen kuljetuksen kyytiin matkalukkuineni, koska lähdin suoraan Kemistä sitten hiihtolomalle. Laitoin asun päälle jo kämpillä, minkä takia linja-autossa nukkuminen ei tullut kyseeseen tällä kertaa.

Koska tässä asussa pystyy raahaamaan matkalaukkua ja istumaa linja-autossa. Kuvaaja: Santtu Pajukanta

Laitoin siis päälleni Frostista jo tutun Rein ja ryhmämme Nagisa (Kangaskasa) tuli parikseni. Kuljimmekin koko päivän peräkanaa paikasta toiseen.

Tapahtumapaikka oli tällä kertaa uusissa tiloissa, mistä en ole ihan varma mitä mieltä olisin. Tilaa oli ehkä himpun verran enemmän, mutta happi meinasi loppua ja pari kriittistä tilaa sijaitsivat ihan typerissä paikoissa (lue: aulan vessat, cossaajien pukuhuoneet). Sen lisäksi pukuhuoneen ikkunaa ei saanut auki. Toisaalta maid-cafe oli hyvässä paikassa ja paikalla ei myöskään ollut esim kirjastoon läpikulkumatkalla olevia taviksia ja juoppoja niin paljon, kuin edellisessä puljussa. Vänkärit olisivat voineet kyllä hajoittaa oviaukkoihin asettuneita hengailurinkejä vähän enemmän. (」ﾟﾛﾟ)｣

Kasan peruukkiensiavusta päivää. Kuvasi: minäh

Puhuimme Fukan ympäri osallistumaan cosplay-kisaan ja lähtimme myös itse mukaan taistoon paricossilla, jotta voisimme backstagella taputella Fukkaa selkään. Ennen kisaa himmailimme kuitenkin ympäriinsä ja kävimme mm. Maid-Cafessa. Kitaconin meidokahvila on siitä mukava, että siellä meidoilla ja butlereilla on jokaisella oma (-dere) erityispiirteensä. En ole varma kuinka nämä piirteet käytännössä toteutuvat, mutta ainakin heitä on kiva listalta tsekkailla. Itse tilasin Uguu-vohvelin mansikkahillolla ja kermavaahdolla ja butlerimme piirsi siihen vielä sydämen suklaakastikkeella. (◡‿◡✿) Kaakao oli ikävä kyllä edelleen vesikaakaota.

How do i hands?? Kuvasi: Fukka

Tämän jälkeen oli sitten itse kisa, mikä olikin (kuten useat ovat varmasti jo eri blogeista lukeneet) varmasti elämäni hämmentävin cosplay-kisa. Väki seisoi puolikaaressa lavan verhon takana ja paikka oli suurimmaksi osaksi lähes pimeä. Ainoa tilassa oleva valo oli pinkihtävän violetti. Ja tsup paikalle ilmestyvät tuomarit tuomaroimaan asuja hyvin lyhyessä ajassa, hyvin ahtaassa tilassa ja mahdollisimman surkeassa valossa (+ilman reffikuvia). Yksi tuomareista sentään kyseli vähän asioita, mutta toisilta saimme kuulla vain "haha varmaan ainoa sarja mitä en oo näistä kattonu" että jaa. Itsehän olimme Kasan kanssa mukana hommassa jo muutenkin niin puolivillaisesti, että nauroimme vaan koko tilanteelle että haha mikä kisa, mutta veikkaan monen muun nuoremman kävijän olleen hyvin hämmentynyt. Ei nyt mitkään parhaat puitteet kyllä. (。ヘ°)  

Miten olisi seuraavaksi vuodeksi asiansa osaavia tuomareita ja kunnon aika ennakkotuomaroinnille?

En ehkä kestä

Lavalla käytiin himmailemassa ja sitten syöksyttiin yleisöön katsomaan väliaikashowta. Tanssia jee jee! Kisan lopputulokset saivat tuntemaan kyllä hyvin ristiriitaisia fiiliksiä ja niistä ja tuomaristosta saikin burgeroinnin aihetta lopuksi iltaa. Fukka tosin ansaitsi voittonsa, koska paras Naruto 10/10  (/^▽^)/

Kunniamaininta, toinen sija, ensimmäinen sija ja kolmas sija. Kuvasi: minä

Kisan jälkeen otimme salin hienoissa valoissa pari PARTY HARD kuvaa sekä jäimme seuraamaan Lolita muotinäytöstä. Nättejä tyttöjä näteissä mekoissa. Juonnon puute vähän hämmensi, mutta eipähän esitys sitten sisältänyt mitään turhapäiväistä läpinää vaan mentiin suoraan asiaan.

Omou yō ni sei! sei! sei! a-oh Kuvaaja: Santtu Pajukanta

Kisan ja esityksen jälkeen kävimme lähinnä trollaamassa kuvauspalvelua ja palelluttamassa itseämme ulkona kuvaamalla toisiamme. Ostin myös rannekkeen Cosvisioniin, hups! Tästä saatte vähän tilannekomiikkaa eli paikalla otettuja kuvia.  (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:・ﾟ✧

Kemi on kyllä niin kaunis kaupunki. Kuvasi: minääää

MEGANE POWAH feat Pipa. Kuvasi: Santtu Pajukanta

Vasemmalta myötäpäivään kiertäen: Kide, minä, Fukka, Pipa, Kangaskasa ja Rorune. Kuvasi: Santtu Pajukanta

Nardo ei arvosta. Kuvasi: Santtu Pajukanta

Paikalla oli Kitan aiempiin vuosiin nähden mielestäni enemmän cossaajia. Myös asujen taso perinteisesti tuntuu nousevan koko ajan ja nuorempien conittajien menoa oli ihan hauska seurata. Paikalla pyörivät myös kisaan osallistuneet Arabia Nagisa ja Rin, joiden kanssa emme ikävä kyllä ehtineet vaihtaa kuin pikaiset tervehdykset. Sama kävi parkkipaikalla vastaan tulleiden Goun ja koulupuku Harun kanssa. Muista cossajista totean vielä sen, etten myöskään saanut aikaseksi käydä hihkumassa Nigh Valen Carlos ja Cecil pariskunnalle, voi surkeus. (▰˘︹˘▰)

Where's mah food??? Kuvasi: Kangaskasa

Paikalla väki oli kohtuullisen asiallista, vaikka tönimistä ja kummallista käskyttämistä tapahtui pari kertaa. En huomannut, että kukaan olisi ottanut asuistamme kuvaa ilman lupaa ja lupaa kysyvät olivat yleisesti ystävällisiä. Illasta kävimme vielä syömässä paikallisessa Kiinalaisessa ja ajelimme takaisin Ouluun.

Kita jaksaa joka vuosi olla aina yhtä hämmentävä. Mutta onneksi on kavereita.

Asiallisempia kuvia sekä Frostista, että Kitasta joskus hamassa tulevaisuudessa!

- Woodi

Desucon Frostbite eli Peppu

Jou Jou!

Ihan kauhea conidarra. Tavarat olivat vielä tänä aamunakin ympäri kämppää (ok on osa vieläkin) ja tuntuu, että voisin nukkua kellon ympäri ja vähän lisää. Tekemättömät koulutehtävät eivät auta asiaa, että voi hurr durr sentään.

MUTTA Frostbite meni kokonaisuutena älyttömän hyvin ja itselläni oli ihan hurjan kivaa. Oikeastaan paras coni hetkeen! Woah wat is dis??  L(・o・)」

Raahasin itseni Oulun tienoille jo torstaina ja perjantai aamuna ahdoimme henkilöauton ääriään myöten täyteen cosplay-tavaraa ja conittajia. Tunnelma oli tiivis, mutta milloinpa se ei olisi? Matkalla tiellä seikkaili mm. koira sekä söin elämäni pahimman hampurilaisen, että kiitos vaan ABC.


PERJANTAI:

Perjantaina omassa ohjelmassani ei ollut cosplayta ollenkaan. Sen sijaan kävimme katsomassa avajaiset sekä Ystävänpäivä-luennon. Kyseisellä luennolla jouduin ikävä kyllä seisomaan, koska se oli niin täynnä. Luennon sisältö oli sinänsä kiinnostavaa, mutta olisin kaivannut vähän asioiden tiivistämistä. Välillä asia meinasi vähän venyä ja vanua, kun yleisö kuitenkin tajuaisi asiat vähän vähemmälläkin rautalangan vääntämisellä. En ihan viimeiseen minuuttiin ehtinyt olla, kun aloin saamaan erinäisiltä ihmisiltä tekstiviestejä ja lähdin sitten metsästämään heitä.

Eipä Sibellä hirveän kauaa jaksanut pörrätä. Itse kuitenkin pidän siitä, että con-fiilikseen voi vähän niinkui jo totutella ja nousta perjantai-iltana, ettei lauantaista mene aikaa siihen con-fiiliksen fiilistelyyn vaan voi iskeä suoraan asiaan. Hahah! Jos aikaa olisi ollut, niin toki olisin tehnyt vielä perjantaillekkin yhden asun, vaikka sitten vain pikaista shoottia varten.   (　´∀｀)

Lauantain jengiä! Minä, Rorune, Kide, Fukka, Kissaten ja Kangaskasa.   Kuvaaja: Kyuu Eturautti

LAUANTAI:

Lauantai aamuni alkoi kohtuullisen aikaisin, kiitos peruukin ja Cielon jalasta löytyvät tatuoinnin (tai siis virallisesti Atma-merkin, mutta örkvhsjf) Piirtelin tatuoinnin nestemmäisellä kajalilla, mutta lopputulos oli aivan kauhea, joten uusiksi meni. Olen onneksi todella nopea piirtelemään iholle kaikenmaailman kuvioita ja tatuointeja, joten ei siinä kauaa mennyt. Kuviosta ei tullut ihan yksi yhteen reffikuvan kanssa, mutta mukana ollut kuva oli hyvin pieni ja kuvan piirtäminen väärin päin on aina hiukan haastavaa.

Tähän kykenin yhy yhy sitten vaan lakkaa päälle

Myöhemmin päivästä kyseinen tatuointi alko kutiamaan ja loppupäivästä jopa kirvelemään. Kyseinen kajali on aiheuttanut samanlaista reaktiota aiemminkin silmissäni ja nyt valtava määrä lakkaa ei tainnut yhtään auttaa asiaa. Ihan kummalista  (。ヘ°)

Piirtelyn jälkeen puin asua päälle sekä kiinnittelin osia itseeni iholiiman avustuksella. Osa jalka- ja käsihärpäkkeistä piti kiinnittää iholiimalla, kuten myös peruukin reuna otsaani. Tämän lisäksi pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa violetteja piilolinssejä, mitkä olin ostanut Honey Colorista. Kyseisistä piilaireista tuli kyllä omat lempparini, koska ne ovat ihan älyttömän kauniit ja mukavat vielä kaiken päälle! Ah uh toivon, että muutkin samaa merkkiä olevat piilarit ovat yhtä hyviä ( ˘ ³˘)❤

Sibeliustalolle päästessämme hämmennyin itse siitä, kuinka paljon liikkumatilaa paikalla oli. Sen lisäksi en varmaan kertaakaan tullut tönityksi tai lähes ylijuostuksi. Pari kertaa joku taisi ehkä mahdollisesti koskea Cielon peruukkin ilman lupaa, mutta minulla ei ole silmiä niskassa joten en ollut aivan varma. Asiallista olisi kuitenkin kysyä aina lupa.

Kaikki vain Cielon tukkaa haluaa paijata. Kuvasi: Kangaskasa

Sibeliustalolla tsekkailin myyntipöytäsalin ja taidekujan heti alkuun ja teinkin pakolliset ostokset taidekujan puolelta, jottei mikään haluamani ehtisi loppua kesken.
Jossain vaiheessa eräs toimittaja tuli ottamaan minusta kuvia ja sanoi tekevänsä juttua Veturi-lehteen. Naamani ja nimeni saattaa siis putkahtaa sinne, katsotaan kuinka edustavan lähikuvan ovat sinne lätkäisseet. Olin kuitenkin hyvin otettu jokatapauksessa ｡◕‿◕｡

Samoihin aikoihin eräs Phobos-ninja nappasi minut ja pyysi osallistumaan Hall Cosplay-kisaan. Huhhuh! Näin ollen tein Frostin Hall-kisassa hattutempun, koska minut on napattu mukaan kaikissa kolmessa Frostissa. Sijoittumista ei ole vielä tapahtunut, mutta pelkästään mukaan pyytäminen on jo imartelevaa! Hihihihi (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:・ﾟ✧

Kaunis rivi

Lauantaina ohjelmista ehdin katsomaan Free!-luennon, jossa jouduin jälleen seisomaan. Luento oli hauska ja mielenkiintoinen ja luennoitsijalla oli sana ja termistö ihanasti hallussa. Asia oli pakattu hyvään pakettiin, vaikka paria sivuhahmoa olisi voinut ihan pikkuriikkisen avata enemmän. Hyvin viihdyttävä ja mielenkiintoinen luento kuitenkin kaikin puolin! En kuitenkaan ihan loppuun asti ehtinyt nytkään olla, kun piti jo rientää takahuoneeseen odottamaan omaa tuomarointi-vuoroa.

Itse tuomarointi meni mukavasti. Tilanne oli rento, johon tosin myös vaikutti se että olen ollut samassa tilanteessa aiemminkin plus enemmän tai vähemmän tutut ihmiset tuomareina. Sain myös kehuja pepusta- eikun housujen istuvuudesta pepun kohdalta. Oih~ （〃・ω・〃）

Ainoa todistusaineisto pepusta. Kuvasi: Kangaskasa

Tuomarointi ja valokuvaus sujuivat sutjakkaasti ja takaisin takahuoneessa ei tarvinnut olla kuin juuri ennen kisaa, joten olin vapaa siihen asti. Kasa kuvaili minua hiukan takahuoneen seiniä vasten ja sitten jo lähdimmekin himmailemaan Metsähalliin. Tuntuu, että vuosi vuodelta kisaamiseen liittyvään rumbaan menee aikaa. Pari vuotta sitten tuntui, että 80% päivästä meni takahuoneessa säätämiseen, tuomarointiin ja jonottamiseen. Tai sitten olen aina ollut vain tunnin etuajassa ihan vain varmuuden vuoksi. Nyt aikaa kuitenkin jäi kaikelle muullekkin!

Desu ei ole desu ilman tiiliseinää (plus herpa ilmeeni) Kuvasi: Kangaskasa

Ensi kerralle toivottavasti vähän parempi meikkaus ja parempia ilmeitä. Kuvasi: Kangaskasa

Iso osa poppoostamme pyöri takahuoneessa erinäisissä hommissa ja itse kisa-tilanne sujui omalta osaltani aika hyvin. En jännittänyt, mutta en toisaalta vetänyt mitään maailman parhaita poseerauksiakaan eli näin. Harmitti tosin, kun en päässyt näkemään NCC-esityksiä. Yleisön huutelun perusteella ne olivat hienoja ja olisi se ollut kiva nähdä Rorune huitomassa luudalla. Sivuovesta esitystä oli aika hankala seurata.

Niin itse lavaosuus tuli ja meni ja oli jännää. Vastasin kysymyksiin niinkuin pitikin ja muistin nostaa katseen ainakin semiylös parvelle. Sitten istuin yleisöön ja katsoin koko loppushown. Ei haittaa, vaikka en sijoittunut koska voittajat olivat niin hienoja!

Cielo on hassu. Pari ihmistä tunnisti ja kehui cossivalintaani ja pari otti jopa kuvan kuulema ihan sen kunniaksi. Olisin kuitenkin ihan pikkuisen halunnut jutella ja hypettää Megateneistä tai DDS:stä jonkun kanssa niinkuin Animecon 2009ssä. Ugubuu! Tulkaa puhumaan minulle ihmiset haluan purkaa syviä tuntojani tätä peliä ja pelisarjaa kohtaan ( ・◇・)

SENSUURI!!!11 Kuvasi: Kangaskasa

Kisojen jälkeen keräännyimme porukalla ja valuimme vielä takahuoneeseen ottamaan erinäisiä kuvia. Emme jaksaneet kovin pitkään enää paikalla pyöriä vaan lähdimme vaihtamaan vaatteet ja metsästämään ruokaa.

Thai-ruokaa om nom nom! Kuvasi: Kangaskasa

Yukimuusi kuvasi minua jälleen con-videolleen ja pääsin vähän poseeraamaan. VIDEO


SUNNUNTAI:

Sunnuntai oli Free! eli Uimapoika päivä. Oikealla painotalolla painetut t-paidat olivat ehkä kauneinta ikinä. Aamulla meikkailin ja huolsin itseni Rein kuosiin ja hämmennyin siitä, kuinka paljon hahmolta lopulta näytin. Olenkohan ikinä näyttänyt näin paljon cossaamaltani hahmolta?? Rein kuteet nyt muutenkin olivat todella spesiaali mukavat verrattuna Cieloon. En tiedä olisinko jaksanutkaan ihan älyttömän epämukavassa asussa hyppiä toista päivää putkeen.

Heti aamusta kävimme perinteisen kierroksen kuvauspalvelulla sekä Rorune ja Fukka lauloivat karaokessa, minkä minä myös ikuistin kameralle. Tämän jälkeen saimme ihanan Yacin kuvaamaan ryhmäämme sekä sisällä, että ulkona. Ryhmään kuului siis Rorune (Makoto), Fukka (Haru), Kangaskasa (Nagisa) ja minääää.

HOT STUFF eiku. Kuvasi: Kide

SIIS myös sunnuntaina Rein kuteissa peppuni sai kehuja. Tekee gutaa itsetunnolle! Uwah (●´∀｀●)

Herpattiin ryhmällä koko sunnuntai oikein kunnolla ja se tuli näkymään varmasti myös useissa kuvissa. Myös lievää bromancea ja parittamista oli ilmassa, mutta siis FREE! kun on kyseessä niin mitä oikein voi odottaa? Myös pari innokasta fania sattui vastaan. Ikävä kyllä bongaamamme Nitori ja Rin ehtivät pakoon ennen kuin saimme heidät kiinni…  (´Д｀。)

Such grace. Kuvasi: Kide

Ensimmäistä kertaa kävimme Ravintola Lastussa syömässä, osittain parin henkilön ruokakuponkien takia ja osittain ihan vain siksi, että lol nyt syödään hyvin ja paikan päällä. Itse ainakin olen valmis vastaisuudessakin maksamaan vähän enemmän, ettei tarvitse mihinkään kauas lähteä murkinaa hakemaan. Ja olihan se ruoka hyvääkin joten propsit siitä! (/^▽^)/

Myöhemmin päivästä pyrin Maid Cafehen, mutta jonon ollessa hyvin pitkä tyydyimme normaalin kahvilan antimiin ja palveluun. Värväsin myös ihmisiä mahdollista Megaten-örkki ryhmään varten ja muutenkin sosialisoin erinäisten henkilöiden kanssa.

Olisin halunnut mennä katsomaan "Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mustavalkokuvina" luennon, mutta järjestyksenvalvoja käännytti minut ovella pois, kun se oli niin täynnä. Tämä harmitti minua aika paljonkin, koska se oli kaikkein eniten odottamani ohjelma koko viikonlopulta. Noh, ehkä jokin samankaltaisen ohjelma tulee vielä uudestaan.

Lohdutusostos miu miu miu miu miu

Päättäjäisten jälkeen varasin vielä itselleni lipun kesän Desuun. Mielestäni kyseinen idea oli aika hyvä, vaikka monet ovat siitä ulisseet. Paikalla oli paljon ohjelmasta selvästi kiinnostunutta väkeä ja lippuja ei kuitenkaan loppujen lopuksi edes mennyt niin paljon, että Frostin ulkopuolella olevien pitäisi mitään slaagia siitä vetää. Kesän Desuun myydään kuitenkin ulkona olevien tilojen takia paljon enemmän lippuja kuin talven Frostiin.

Omasta mielestäni K18 conina Frosti oli onnistunut. Ihmiset olivat asiallisia, tilaa oli enemmän, roskaamista sattui vähemmän ja ainakin itseäni kiinnostavat luennot olivat aivan ääriään myöten täynnä. En itke tuskan kyyneliä, jos ensi vuoden Frosti olisi taas kaikille suunnattu, mutta pidin myös tästä K18 rauhallisesta conista, niin paljon kuin lapsien ystävä olenkin.

K18 leimalla ei myöskään mässytelty sillä tavalla, että kiroilu, väkivalta ja erotiikka olisivat hyppineet silmille.

Ajo takaisin Ouluun pimeässä lumituiskussa oli jälleen jännittävää, mutta kyllä siitäkin lopulta selvittiin. Itsehän istuin koko matkan Rein kuteissa, koska ei jaksanut alkaa vaihtamaan ja kuten jo aiemmin sanottua: ne olivat oikeasti mukavat. Seuraavaksi olisi taas jännittävät Kitacon tunnelmat Kemissä. Saa nähdä saako tapahtuman uudesta sijainnista mitään irti!

(En ainakaan vielä ole huomannut saaneeni mitään Desu-flunssaa, huh!)

- Woodi

Kirottu Digitaalinen Paholais Saaga

Apua.

Väki alkaa jo varmasti olemaan ihan kurkkuaan myöten täynnä ainaisista "joo teen Cielon valmiiks seuraavaan coniin ihan oikeestiii!!11" vinkumisiani. Tässä muistutuskuva:

Cielo - Digital Devil Saga

Mutta nyt voin iloisesti ilmoittaa, että Cielo on valmis! Hurrah! Hurrah! Hurrah!
Se, kuinka tyytyväinen lopputulokseen olen, on tietenkin eri asia. Tässä mielentilassa on vaikea arvioida mitään oikein kovin kriittisesti tai vaihtoehtoisesti kaikki mitä tekee, näyttää ihan ultimaattiselta kakalta. Valvoin läpi yön about 25 tuntia, nukuin pari tuntia junassa ja nyt olen säätänyt Frosti-auton hakemista ja muuta sellaista.

On se jännä, kun jotkut asut ovat sellaisia että tiedät niiden toimivat hyvin ja näyttävät hyvältä jo ennen koko asukokonaisuuden kokeilua tai consisa olemista. Ja sitten on semmosia, että hmm ei yhtään osaa sanoa ennen conin loppumista. Valdrigue näytti naurettavalta päälläni kesällä, kun kokeilin sitä Desuun lähtöä edeltävänä iltana. Mutta sitten rakastuin asuun, kun conissa sen päälle laitoin. Toivon, että Cielolle käy näin.

Parasta puuhaa kello neljältä yöllä

Cielon ainainen murheenkryyni oli tuo peruukki. Siinä on lisättyä kuitua noin puolentoista peruukin verran. Peurukkia varten tilaamani toinen peruukki ei ollut oikean värinen, joten pääsin värjäämään senkin joskus tuossa syksyn puolella. Sinoli-höyryjä kaikkialla.

Hirveän kuitumäärän lisäksi peruukkiin on uponnut myös softista, rauta- ja alumiinilankaa ja about puolitoista purkkia. Ja lettejäkin sain tehdä koko lopun elämäni edestä! Voin sanoa Cielon peruukin jakavan täten Kettumaisimpien Peruukkien ykkös-sijan Judalin kanssa. Kuitua olisi pitänyt olla peruukissa vieläkin enemmän, mutta tuollaisen kuitumäärän kanssa työskentely oli jo nyt hyvin hermojaraastavaa.

Surullisinta tässä on, että en ainakaan tällä hetkellä ole kovin tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä opin kuitenkin ajan kanssa rakastamaan rumaa lastani, mutta pitää nyt ainakin Frostin yli katsoa.

Ensimmäisenä täysin valmiina Cielon asusta olivat käsi- ja jalkahärpäkkeet. Näihin hakkaisin yhteensä 64 sirkkaa. Suurimmassa osassa reffikuvia sirkkoja ja narua ei näy lirpakkeiden toisella puolella, mutta kun ne yhdessä reffikuvassa olivatkin niin päätin, että lol mikäs siinä näyttää mielenkiintoiselta. Näin.

Ottakaa ihan sairaan iso kuva ja siellä NE KÄSI JA JALKAHÄRPÄKKEET ON

Aiemmassa päivityksessä näkyi softiksesta tekemäni kapseli-asiat. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että softis ei millään pysty kannattelemaan sivuille roikkumaan tulevia pusseja joten rakennelmista tuli saada kovat ja kestävät. Elämäni ensimmäinen satsi worblaa saapui joulukuun tienoilla ja niinpä päätin päälystää koko komeudet worblalla.

Prosessi meni suurinpiirtein niin, että otin sopivat palan worblaa, laitoin softin palan päälle ja kuumensin. Kun worbla kuumeni, painoin erinäisillä työkaluilla worblaa sorfitksen muotojen mukaan. Se oli kivaa. Ikävä kyllä worblan pinta ei ollut niin sileän sileää ja kaunista kuin olin haaveissani kuvitellut, enkä ollut järin tyytyväinen varsinkaan painelukohtien pintarakenteeseen. Niinpä päällystin jokaisen rakennelmani hiukan vedellä ohennetulla erikeeperillä. Kerroksia tuli noin kuudesta seitsemään, jos oikein muistan. Sitten pohjamaalia, itse värillinen spray ja lakka.Oujee.

Pelkkä worbla softiksen päällä

Reunustin kapselit muuallakin asussa käytetyllä harmaalla kankaalla ja liimasin torsokorsettidustjacket asiaan kiinni, johon olin jo muutenkin lisännyt yksityiskohtia. Koko hökötyksen viimeistelin oranssilla rannulla. Kyseinen väri on Embryon heimon tunnus, johon Cielokin kuuluu.

Jossain välissä tekaisin hanskat, joista löytyy mystiset kämmen- ja rystyssuojat. Ymmärrettävää, kun asut on tehty taistelua varten. Olen onnellinen, että tein kengät ajallaan, koska vihaan shoe-covereiden tekemistä kiireessä. Tekaisin normaalit shoecoverit, joihin muotoilin tuota terävää tonttukenkä-kärkeä. Hahah. Kengässä olevat kuviot on tehty softiksesta ja kankaasta ja liimattu kontaktiliimalla paikoilleen. En ole varmaan ikinä olllut näin ylpeä tekemistäni showcovereista. Toivottavasti ne myös kestävät.

Sivussa roikkuvista pusseista olisi minut ollut syytä tehdä proto, koska noin kolmiuotteisten asioiden ompelu oli ihan hurr durr meininkiä omala osaltani. Luulin, että osaisin, ku olen sentään tehnyt ne jo aiemmin, vaikkakin todella huonosti. Kyllä ne ajavat asiansa. Plus aiempaan asuun jätin tekemättä pusseissa kiinni olevan ja sopivasti haaruksien edessä olevan mysteerisen kangaslipareen. Kuvaa ei ikävä kyllä ole, kun se kurja ei suostunut pysymään paikoillaan kakoilla neppareilla. Ompelen sen käsin kiinni, kunhan pääsen sellaiseen tilanteeseen.

Ja sitten tuo aluupuku. Voi sinua aluupuku. En lopulta thenyt aluupukua itse saumoitetusta kankaasta, vaikka siitä sainkin jo housut tehtyä. Totesin kuitenkin että le fu~ se on ihan syvältä ja vastaan sattui onneksi kävelemään juuri sopivaa kangasta! Kangas oli sisustuskangasta ja maksoi 25€ metri ja sitä oli ihan saatanasta ommella. Tein sen myös viimeisenä, aamulla kello kuusi ilman minkäänsortin yöunia, joten laatu nyt on vähän sen mukainen, kun en mitään saumoja esim. yliluotellut. Sentään ehdin silittää kaikki saumat auki! Mutta istuu yllättävän hyvin ottaen huomioon, että se on tehty hyvin vähäisessä ajassa.

Asu about heitetty päälle ja kaikki repsottaa ja ilmeeni kertoo enemmän kuin mitkään sanat ikinä.

Jos tunnen itseni lauantain-aamuna jotenkin erityisen rumaksi Cielo päälläni niin saatan jopa olla laittamatta sitä. Mutta oletettavasti, vaikka rumalta tuntuisi ja näyttäisi, niin vetäisin sen kuitenkin päälleni, koska tämä on jo minulle todella tärkeä juttu sarjan ja hahmon puolesta.

Hajoan varmasti tuota peruukkia päähän kiinnittäessäni. Pitää ajella niska- ja pulisontikarvoja pois, sekä mahdollisesti liimata tuo peruukin reuna päänhakaan iholiimalla, koska tuo hirviö painaa ihan hirvittävästi. Mizunon ja Judalin peruukkienkaan painot eivät vedä vertoja tälle.

Tällä hetkellä vähän väsyttää liikaa ja ottaa päähän tuo Cielon peruukki. Toivon mukaan se johtuu vain väsymyksestä ja huomenna matkaan lähtiessämme olisin jo paremmassa hapessa. Asiaa ei auta se, että pääsen maanantaina heti suoraan junasta opettamaan seitsemäsluokkalaisille kuvataidetta.

Oujee näillä mennään. Toivottavasti tulee mukava coni!

- Woodi

Perhosia Mahassa eikun Hihassa

Hei vaan!

Frosti saapuu vääjäämättä ja voin iloisesti kertoa Rein olevan valmis lähtöön （‐＾▽＾‐） Asu kuitenkin tuli ryhmään niin päätin sen jyystää ensin pois alta ja sitten vasta tuskailla Cielon kanssa (no en minä sitä ihan huomiotta ole jättänyt mutta silti) Tähän päivitykseen heittelen jotain kuvasia Rein tekemisestä ja sarjiksia ihan samaisesta aiheesta, koska luentojen aikana niitä on hyvä riipustella.

 

Näin vierekkäin nuo sivut näyttävät todella herpa derpeiltä, kun lehtiössä niiden välissä on useampi sivu. Rein peruukki tosiaan tuotti vähän omituisia lopputuloksia ensimmäisellä muokkaus-kerralla, mutta onhan noita peruukkeja aiemminkin kahteen kertaan muokattu. Mietin johtuiko syy vain useamman kuukauden tauosta, vai oliko se vain hetken sekoaminen. (」ﾟヘﾟ)」

Valokuvatodisteita

Etsin sopivanlaista kangasta Rein paidan hihoihin ja meinasin jo menettää toivon, koska se kankaan väri vain on todella käsittämätön, jos noita reffiuvia jaksaa tuijotella yhtään pidenpään. Löysin kuitenkin kangastukusta sellaista kangasta, joka oli kaikista vaihtoehdoista se vähiten huono. Malttamattomana en kuitenkaan kestänyt tilata näytepalaa vaan iskin heti metrin tulemaan postissa. Saapunut kangas oli kuitenkin tsiljoonasti tummempaa kuin olin odottanut kuvan perusteella. Tuskailin yhden vuorokauden ja lopulta päätin, että tämä tyttöhän ei mitään uutta kangasta enää osta ja lähdin sen sijaan markettiin siivous-osastolle.

ENNEN - JÄLKEEN

Näin ensimmäistä kertaa elämässäni vaalensin kangasta. Väri ei ole edelleenkään ihan 100% täydellinen omaan silmääni (tosin se värikin vaihtelee reffikuvasta rippuen), mutta tuli siitä sen verran nätti ja hyvä, että siihen tyydyin. Kangas on flanellia ja siihen keltaisten perhosten painaminen oli taas uusi kokemus (en suosittele), mutta olosuhteiden ollessa mitä ovat niin en aio nipottaa. Saaterin hienot hihat kyllä nyt ovat ja sillä sipuli. (◡‿◡✿)

Rein takkisesta löytyy vain yksi hihamerkki ja luennoilla minun on pakko saada tehdä jotain käsilläni. Päätin siis kirjailla kyseisen kuvion käsin, koska voin. Oli kivaaa (◕‿◕✿)

Oon tämmönen itserakas kakkapää

 Takin kankaaksi ostin farkkua, joka näinollen ei ollut aivan 100% pikimustaa, koska Rein takkia tuijotellessani huomasin että jaa jaa tämä on tämmöinen tosi tosi tumman harmaa eikä musta (resorit ovat pikimustat). Muilla ryhmäni jäsenillä tulee olemaa college-takit joten olen jälleen aina ja ikuisesti jengin ernu. Sitten vaan ompelin hmm jännää. En jaksanut tehdä vuorta, joten saumat ja taskut saattaa vilkkua aika rumasti, hubs. （゜◇゜）

Farkkutakki, missä on vaaleanpunaiset flanellihihat perhosilla

Tuo takki on kyllä coolein kaikista, mitä olen ikinä tehnyt. Kyllä nyt kaikki ovat kateellisia, jotka minua vastaan kävelevät *✲ﾟ*｡✧٩(･ิᴗ･ิ๑)۶*✲ﾟ*｡✧

Rein lasit vielä kuivuvat maalaamisesta tunnin ajan ja piilareita en vain ole jaksanut kokeilla, mutta luotan niiden hyvyyteen haha. Paita taas on toisessa kaupungissa painettavana eli sen tulevaisuus ei ole enää omissa käsissäni. Nyt pitäisi alkaa tekemään Cieloa oikein urakalla. Saa nähdä miten saan seuraavat viikot aikataulutettua cosplayn ja muun elämän välillä. Jännättää!


PS. Alkaako kukaan muu olla kypsä bloggerin tapaan kusea JPG-kuvat?

- Woodi