Lava, Tuomarit ja herranjumalaapua

Hör hör

Lupasin blogin enimmäisestä merkinnästä lähtien, että puhun vielä kisaamisestani. Siinä mainitsin kuinka en ole kovin suuri kisaaja-ihminen ja asiaan olen aina viitannut silloin tällöin matkan varrella. Tähän väliin päätinkin sitten rykäistä tämän tekstin.

Pakko aloittaa merkintä jollain kuvalla niin ottakaa söpö meriölli

Esittely-tekstissä totesin, etten kisaa kovinkaan paljoa ja kisaamis-historiani on hyvin vähäinen. Blogin aloittamisen jälkeen olen käynyt 11 eri tapahtumassa ja kuitenkin osallistunut yhteensä seitsemään eri kisaan. Huh! Siis valehtelin! Mitä on tapahtunut? ( ・◇・)

Nopealla laskutoimituksella ja cosplay-listan selaamisella sain vähän päälle 40 tapahtumaa vuoden 2006 Animeconista tähän päivään. Blogin aloittaessanikin olin jo käynyt paljon tapahtumissa ja tehnyt asuja, mutta kisaamiseni oli huomattavasti vähäisempää. Olin käynyt viidessä eri kilpailussa eli olen blogin olemassaolon aikana käynyt enemmän kisaamassa kuin blogia edeltäneenä kuutena vuotena yhteensä.

Selitän tätä aikalailla sillä, että olin vain niin pitkään tosi paska tekemään asuja, etten halunnut mennä kisaamaan. Useampi näistä viidestä aiemmasta kisasta eivät kaikki myöskään olleet mitenkään helliä näin aloittelevaa ja huonoa cossaajaa varten. Kerron lyhykäisyydessään jokaisesta kisasta jotain, vaikka ne kaikki eivät olleetkaan kamalia haha ╮(─▽─)╭

Sipsuttelin lavalla. Kuvaaja: Mika Valtonen

Ensimmäinen kisani ikinä oli Nekoconissa 2008 Hermeksen jäätävien siipien kanssa. Yksi syy kisaan menemiseen oli puhtaasti se, että saisin pitää asua kokonaisuudessaan päälläni edes jossain. Toisaalta halusin vain päästä kokeilemaan kisaamista. En muista kisan järjestelyistä oikein mitään, vain sen kuinka kuuma oli ja kuinka itku silmässä korjasin portaissa hajonnutta siipeäni lavalla yhteiskuvan jälkeen, kun kisa oli päättynyt. En sijoittunut, mikä kyllä tuolloin harmitti hyvin paljon. En kyllä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni koska olihan tuo asua aika karsea hahahhubs

Samana vuonna oli Kemin mangapäivät. Olin saanut vahvan liekin personoihin ja päätin tehdä Apollon sinne. Ja miksen osallistuisi kisaankin? Tapahtuma oli kyllä köykäisin ikinä, asuni oli köykäisin ikinä ja kisa itsessään oli köykäisin ikinä. Voittaja valittiin yleisön lappuäänestyksellä ja Death Noten L voitti. Kokonaisuutenakin päivä oli jo tosi masentava ja huono, joten ei siitä kisastakaan mitään parhaita fiiliksiä jäänyt. Ja vaikka olisin pärjännyt, niin tuskin se hirveästi olisi fiiliksiä nostanut.

Mangapäivien jälkeen meni useampi vuosi kisaamatta. Päätin siirtyä tekemään vähän helpompia, omaan taitotasooni nähden sopivampia asuja enkä nähnyt niitä sopiviksi kilpailuihin. Tein Etnan Bakaconiin 2009 ensimmäisenä itse valitsemanani naishahmona. Oikeanlainen peruukki ei tullut ajoissa, mutta eipä se haitannut kun olin muuhun puvussa niin tyytyväinen. Minua kuitenkin tultiin pyytämään Hall Cosplay-kisaan ja tietenkin menin suostumaan (koska sosiaalinen paine orz). Kisan tuomarointi venyi ja venyi ja oman vuoron odottelu kuumassa käytävässä oli tosi rasittavaa. Tuomareina olivat ainakin kunniavieras Pikminlink sekä tuolloin jo enemmän muodin puolelle hypännyt Mert Otsamo. Tuomaristossa oli myös kaksi muuta henkilö ja toinen oli kai jonkinsortin asiantuntija ompelussa tai jotain, en muista.

Etna osa 1. Kuva consplayereiden sivulta

Tuomaroinnissa tuomarit istuivat pitkän pöydän takana rivissä. Pöytien reunoilla oli pari, kolme tyyppiä. Tulkki oli kai ainakin yksi, ellen väärin muista. Kysyttiin haluanko puhua suomeksi vai englanniksi ja minä hölmö valitsin englannin. Ei siinä muuten mitään, kyllä englanti sujuu, mutta varsinkin tuolloin materiaalien ja tekotapojen nimet englanniksi olivat ihan hakusessa. Sen lisäksi päästin suustani pari kirosanaa, koska olin vain niin stressaantunut. Ärh  (。ヘ°)  
Sen lisäksi, että kerroin puvustani, niin tuomarit antoivat minulle palautetta. Rakentavaa kritiikkiähän sieltä tulikin, mutta ongelma oli lähinnä se, etten pyytänyt sitä. Häntäni sai iloisia nauruja, mutta minun olisi kuulema pitänyt ainakin käyttää ohuempaa nahkaa, hankkia oikenalaiset sukkahousut ja ehtiä tilata toinen peruukki sen tulemattoman tilalle. Nykyään olen aikalailla samaa mieltä kaikesta ja eihän tuo Etnakaan nyt mikään maailman kaunein asu esimerkiksi ompelullisesti ollut. Mutta en myöskään pyytänyt tätä palautetta ja ottaen huomioon, että se oli jo suuri saavutus itselleni valita kyseinen hahmo ja puristaa itseni kyseisiin vaatteisiin, oli virheiden luettelointi mielestäni vähän epäasiallista, varsinkin Hall-kisassa. Tuomarien pitäisi kuitenkin ymmärtää kuinka stressaava tilanne tuomarointi monelle on ja kuinka monia alottelijoita ja jopa ensikertalaisia Hall-kisoissa usein tulee mukaan. Rakentavan kritiikin tarkoitus voi olla hyvä, mutta sen vaikutukset voivat olla negatiivisia jos se esitetään väärin tai väärässä tilanteessa. Useiden ihmisten edessä virheiden huuteleminen tuntui enemmän julkiselta nolaamiselta kuin siltä, että sillä pyrittäisiin parantamaan kisaajan taitotasoa. Kritiikin erikseen pyytäminen ja omassa turvallisessa huoneessa lukeminen ovat paljon parempia ja tehokkaampia tapoja. Näin ohjeet ja ehdotukset myös muistaa paremmin. Tai sitten voi jättää pyytämättä palautetta, koska tietää jo itse mitkä osat asusta kaipaavat hiomista ja missä omat taidot eivät ole vielä kovin kehittyneet. (sivuhuomautuksena sanon, että pikminlink puhui hyvin vähän ja silloin kun hän puhui niin hän ei kommentoinut/kritisoinut asuani vaan kysyi kysymyksiä tai pyysi kääntymään, uguu sankarini)

En oikeastaan pahemmin lannistunut kyseisestä tuomaroinnista. Olin hyvin hämmentynyt, mutta se ei saanut minua alakuloiseksi enkä lopettanut nais-hahmojen cossaamista siihen.  Enemmänkin se vaikutti minun kuvaani cosplay-kisojen tuomaroinnista. Minua oli tuohon asti tuomaroitu vain lavalla seistessäni, ei näin yhdessä huoneessa tuomareiden kanssa. Tästä syystä sain sellaisen kuvan, että joo suurinosa tuomaroinneista on juuri tällaisia. Vähän aikaa tämän jälkeen kuulin myös juttuja siitä, kuinka tuomarit tulevat ja tarkavastavat sisäsaumat ja kaikki. Eli mielikuvani oli lyhyesti se, että tuomarit syynäävät kisaajan ylt ympäriinsä samalla, kun luettelevat virheet tälle, johon cossaaja voi vain hiljaa myöntyä ja nyökkäillä. Luin kyllä netistä kaikkia "tuomarit on tosi ihkui ei me purra <3"-tekstejä, mutta oma kokemus on kuitenkin jokaisella hyvin painavassa arvossa.

Parvati lavalla. Kuvasi: Tomi Väisänen

Menikin melkein pari vuotta vuotta ennenkuin menin taas kisaamaan. Tai siis minua pyydettiin. Vuoden 2012 Desucon Frostbitessä oli jälleen kerran Hall Cosplay-kisa ja minun Parvati asuni huomattiin väenpaljoudesta. En ole ikinä ollut niin epävarma ja "eipäs juupas" meiningillä kisaan menossa kuin tuolloin, varsinkin kun asussani oli useampi ihan hirveän päin prinkkalaa mennyttä kohtaa. Jännitin tuomareita ihan hirveästi ja jännitin lavaa ihan hirveästi. Lavalla tärisin kuin haavanlehti ja tuomaroinnissa… no, tuomarointi olikin oikeastaan aika kiva! Jännitin ihan sikana, mutta kappas keppanaa ei se ollutkaan samanlaista vihreiden syynäystä kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Tuomarit kysyivät kysymyksiä, pyysivät kääntyilemään ja kertoilemaan asusta ja tilanne oli muutenkin rauhallinen ja paljon kotoisampi kuin Bakan pöydän takaa tuijottavat arvostelevat silmät.

Sama toistui vuotta myöhemmin. Frostbite, Hall kisa ja minä kisassa Monalla. Mukava tuomarointi ja entistä mukavampi lavakokemus. Tämän jälkeen perustinkin blogin ja kisaamiseni on lisääntynyt huimasti.


Ihmiset aina puhuvat Hall Cosplay-kisoista ja siitä, ovatko ne hyödyllisiä vai eivät. Omalla kohdallani voin sanoa niiden olleen ja olevan hyvin tärkeitä. Viisi kahdestatoista kisakokemuksestani ovat olleet Hall-kisoja.
"Itseilmottauduttavista" kisoista neljä on ollut pienien tapahtumien kisoihin (kuten seminaarit, mangapäivät ja kitaconit) Pienien tapahtumien kisat mainitsen siksi erikseen, että niiden yleisö on yleensä hyvin pieni (lavalle meno ei jännitä niin paljon) ja tuomarointi usein cosplayta harrastamattomien nörttien käsissä (paitsi Chibissä, mutta sekin pieni).
Isompien tapahtumien kisoihin olen mennyt omin ehdoin vain kolme kertaa, kahtena kertana ryhmän kanssa esityskisaan. Joten olen isoon pukukisaan mennyt itse vain kerran, vuonna 2008.

Hall Cosplay-kisassa ei itse tarvitse alkaa puntaroimaan sitä, onko asu tarpeeksi vaativa tai hyvin toteutettu kisaamista varten, vaan joku muu asiansa osaava henkilö pääsee päättämään sen puolestasi. Näin myös kisan taso pysyy korkeana, eikä mitkä vaan veriset vamppyyri AU kaappicossit pääse lavalle (no offence) Epävarmalle harrastajalle pyyntö tulla kisaamaan on usein kuin lääkeruiske omaa epävarmuutta vastaan, vaikka kisassa ei lopulta sijoittuisikaan. Eräs conituttuni minulle sanoikin kerran, että "minun unelmani on joskus tulla valituksi hall-kisaan"
Joskus sitä tulee ihan totta puhuakseni miettineeksi con-paikalla, että "hmm nyt olen kyllä tehnyt aika kivan puvun olisi hyvin mahdollista, että mua tultaisiin pyytämään" ja kavereiden wink wonk asenne on tietysti ruokkinut tätä luuloa. Toisaalta en ole kyllä ikinä sitä odottanut ilman sen tapahtumista, joten kutinani on yleensä ollut oikeassa. Joskus taas koko Hall-kisaan pyyntö tulee puun takaa ja sitä on ihan hämmentyneenä että "yöäää ihna oikeastikko??"

Jo kerran blogissa nähty itsevarma lava-Sphintus. Kuvannut Cosplay Tour Europe

Kaikki blogin aloittamisen jälkeen tapahtuneet kisaamiseni ovat tapahtuneet alle vuoden sisään. Ensi viikolla oleva Anime Seminaari aloitti tämän pienen kisaamis-rumban, jossa olen osallistunut seitsemään kisaan (kaksi näistä hall-kisoja) ja sijoittunut niistä viidessä. Kaksi sijoituksista ovat olleen esityskisoista.

Jotain kummaa on tapahtunut ja minä olen löytänyt kauan piilossa olleen kisaajani kaikkien näiden seitsemän harrastusvuoteni jälkeen. Oli syy sitten siinä, että vihdoin teen kisaamisen arvoisia pukuja (mikä on hyvin mahdollista), olen vain kasvanut ihmisenä itsevarmemmaksi (mikä myös hyvin mahdollista) tai kisat ovat vain muokkautuneet vuosien varrella enemmän itselleni sopiviksi, niin kisaaminen on mukavaa. Sijoittuminenkin on mukavaa, mutta pääasiassa juurikin se itse kisaaminen on mukavaa.

Vielä jonain päivänä menen jonkin ison tapahtuman isoon pukukisaan täysin omin ehdoin! Siihen on hyvä tähdätä.

- Woodi

Satojen Sabluunojen Suo

Jou!

Minua patistettiin päivittämään, joten päivitetään sitten! A-conin riehumisista saatu cosplay-krapula on vihdoin laantunut ja viimein uskaltaa edes miettiä mitään tulevaisuuden asuihin liittyvääkään, saati sitten niitä A-conissa pidettyjä asuja. Leyla ja Leyli aka kaksoset sisältävät paljon kaikenlaista jännää ja jutustelen tässä merkinnässä siitä, että mitä tuli tehtyä ( ´ ▽ ` )ﾉ

Hattu on paras. Ja Selfie (ja melkein kolme vuotta vanhat meemit)

Kuukausi näiden pukujen tekemiseen oli kyllä äärettömän liian vähän aikaa. Molemmat meistä kävivät sen lisäksi töissä ja olimme aivan eri puolilla Suomea. Siispä jaoimme tekemistä niin, että osista saataisiin identtiset. Lopulta hommista tuli hyvin paljon sitä, että Kangaskasa oli kirjailumestari ja minä painamismestari. Kerron Kasan tekemistä osista niin paljon, kuin pystyn/tiedän (/koen tarpeelliseksi kiäh kiäh kiäh noei sentään)

WIP-kuvia tekemisestä on harmittavan vähän   (。ヘ°)   Ne mitä satuin ottamaan laitoin blogiini jo ennen A-conia ja sen jälkeen kuvia ei otettu hullun kiireen takia ollenkaan (plus itselläni on edelleen kamera-ongelmia) Saatte siis kuvia valmiista asusta (vain yhdestä, koska toinen on Kasalla) ja sitten raivoan siihen, miten ärsyttävä sitä kohtaa oli tehdä. Kuvien valotus ja värit elävät jotain ihan omaa elämäänsä, mutta niistä pitäisi saada ihan hyvän idean siitä, mistä on kyse.

Nyt asiaan eli Desuconin jälkeiseen elämään. Minun puuhaillessani korujen kanssa Kasa hoiteli alusmekot 100% täysinomaa yksin. Hän osti kankaat, kaavoitti, ompeli ja kirjoi. Kirjailu olikin hyvä, koska se asettui hänen päiväjärjestykseensä paremmin kuin omaani.

HIHAAAAaarg

On niin nätti pitsi ja niin nätti nouseva pääntie.

Miksi aloitimme tekemään asua kaikista niistä osista, jotka tulivat muiden osien alle? En tiedä, olemme vähän pölhöjä. Plus taisimme molemmat pelätä tuon päälle tulevan mekon aloittamista. No minä tein kuitenkin ne piilossa olevat korvikset, jotka saivat vielä väriä pintaansa sekä punaiset kivet 'reikiinsä' Suuret soljet kokivat saman kohtelun. Itse olin äärettömän tyytyväinen siihen, että kaikista hopeisista osista saatiin lopulta maalattua samalla hopealla (perjantai-iltana lattiamajoituksessa hubs)

Korvikset jotka pujotetaan korvanlehden ympäri (koska kasalla ei ole reikiä)

Vielä minä näihin patinaa vähän pensselillä sudin menemään

Helmikaulakorut, joihin tilasimme ihan simona helmiä ja ne eivät siltikään riittäneet

Hattujen kuului olla aluksi minun hommani, mutta lopulta se ei sitten ollutkaan. Sain toista hattua tehtyä tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten tapasimme ja jaoimme hommia ja hattujen tekeminen siirtyi Kasalle. Ihan hyvä, koska kaikki häne tekemänsä hatuissa näyttää niin paljon paremmalta kuin omat kötöstykseni. Oma ompelukoneen ei myöskään saa aikaan kovin leveää siksakkia, mutta Kasan kone saa, joten aikaakin säästyi. Kirjailuahan niihin hattuihin tuli ihan sairaasti ja voin vain kuvitella kuinka kipeänä kädet sen jälkeen ovat.

Look at all dat embroidery

Look at it

Good

Suurinosa hattujen kirjailuista on tehty alle viidessä päivässä. Yea, että semmoista! Ja koska hatut olivat Kasalla niin hän sai tehtäväkseen myös tehdä siihen kiinnitettävät otakoristeet. Kuulemma oli kamalaa säätöä kuumaliiman ja purkautuvien lankojen osalta! Ostimme tosiaan asuun muistaakseni 18 metriä tuommoista mukavaa narua lähinnä juurikin noita otsakoristeita varten. En ole täysin varma, että jäikö sitä yhtään jäljelle? No mutta kuitenkin, sitä oli paljon. Alkuperäisessä sarjakuvassa otsakoristeet saa irti hatuista, mutta me ompelimme ne käsin kiinni käytännöllisyyden nimeen. Harmiksemme iso läjä juuri sopivia kulkusia jäi matkalle eikä heistä varmasti tulla enää ikinä kuulemaan mitään. Jouduimme hätätapauksessa ostamaan askartelukaupan alelaarista vääränlaisia kulkusia, mutta ajoivatpahan asiansa. Vähän kyllä harmittaa, kun turhaa rahaa ja vaivaa siihenkin meni. 

Mysteerisiä salmiakkikuvioita ebayn perukoilta

Näin se lopulta asettui

Sen kerran kun pääsimme tapaamaan, oli meillä tarkoitus päästä mekkojen painamisessa jo hyvin pitkälle. Itse en kuitenkaan ollut siihen mennessä edes ehtinyt ommella koko mekkoa, joten siihenkin meni ylimääräistä aikaa. Ompelimme myös yhdessä kaulukset (joka meni itselläni reippaasti vinoon koska en ollut huolellinen) ja kun lopulta pääsimme itse painamiseen niin ei ollut aikaa enää hirveästi jäljellä. Kuvioiden koon arvoiminen, kuvioiden  piirtäminen ja sabluunojen tekeminen veivät niin paljon aikaa, että ehdimme painaa yhdessä vain jokusen kuvion. Minä sain harteilleni molemman mekon kuvioiden painamisen ja siinä se aika sitten rattoisasti menikin (oli mulla muutakin hommaa mutta se vähän sitten jäi)

Helmameininkiä

Mekkoihin tuli tehtyä yhteensä noin 340 eri sabluunaa, joiden koko ja monimukaisuus vaihtelivat ja jotka kaikki piti leikata erikseen. Luku on "noin" muodossa, koska en muista tasantarkkaan esimerkiksi kuinka monta erillistä palasta helman ympäri kiertäviin kuvoihin tuli. Näiden lisäksi pienimmät kuviot on maalattu käsin, kuten myös housujen lahkeissa olevat kuviot. Oma käteni on vähintään kohtuullisen vakaa, joten vapaalla kädellä piirretyt kuviotkin näyttävät hyvin jepalta (olen myös porukassamme yleensä se joka pääsee piirtämään muille tulevat tatuoinnit) 

Derp-kaulus nyyh olen huono

  

Kaulukseni vinoudesta johtuen jotkin kuviot asettuivat mekossani eri tavalla kuin Kasan versiossa. Näin käy joskus! Onneksi se on minun mekkoni joka vammaa, eikä Kasan. 

Olen tehnyt aiemminkin sabluunoita (mm. Parvatiin) joten niiden tekeminen oli jo ennestään tuttua. Ei tietenkään ihan näin suurissa määrin, mutta onpahan kuitenkin. Itse nautin painamisesta, eikä tästäkään nyt mitään hirveitä traumoja painamista kohtaan jäänyt. Se päivässä leikattavien sabluunoiden määrä saisi olla kyllä vähäisempi, koska saksilla leikkaamistakaan kädet eivät kestä ihan loputtomiin (Onneksi äiti suostui leikkaamaan jokusen rimpsun noita kukkia) Asuihin meni lähes kaksi täyttä rullaa kontaktimuovia. Aikamoinen menekki.

Hihat jee! Olen niin iloinen että ehdin tehdä käsin nuo valkoisen jutun ympärille tulleet kuviot

Kukkakaverit oli niin söpöi

Viimeisinä hetkinä käsin maalattuja asioita nuo "lokit" ovat

Painamisen takia oma shoecovereiden tekeminen jäi siihen, että varttia ennen lähtöä surautin jonkinsortin kangaslirpakkeet yhteen ja otin mukaan, että voisi majoituksessa sitten liimata ne kiinni. Rorune tarjoutui shoecover-mestariksi ja näin sain oikeanlaiset kengät jalkaani, kiitos ;_; Myös kulkusia töynnä roikkuvan pienen kaulakorun tekeminen jakautui useammalle ihmiselle, kun vähän kaikki tekivät sitä vuorotellen. 

Peruukkeja varten tilasimme neljä peruukkia: kaksi hyvää ja kaksi vähän sekundampaa. Kasa oli vastuussa peruukeista koska hei jos joku osaa tehdä peruukkeja niin hän. Ajan säästämiseksi hän päätyi menetelmään kaksi peruukkia päällekkäin sen sijaan, että itse weftejä olisi alettu irrottamaan ja ompelemaan. Taktiikka toimi hyvin, kuidut menivät sopuisasti sekaisin ja koko hoito näytti hyvältä. Lettien tekeminen pitkälle yöhön näytti näin sivusta katsottuna kyllä aikamoiselta urakalta (;´Д`)

Eli joo, tämmöistä se oli! Ihan kauhea kuukauden rykäisy (varsinkin kun nuo painaukset tuli tehtyä alle viikossa), mutta olen kyllä aika tyytyväinen lopputulokseen. Päästin lavalle ja sijoituttiinkin! Shoottia varten on tarkoitus parannella asuja vielä vähän sieltä täältä. 

Traconiin on tulossa ainakin yksi uusi asu. Jee jee jee!

- Woodi

Animecon 2014: Never Again

Aarg

Aaaarg

Animecon on ohi. Mitä sen jälkeen on? Edelleen jatkuva kesä-flunssa ja 500 sivua dashia. No onko muuta? Mahdollisesti.

Päivityksen tekeminen jäi tauolle, kun jäin odottelemaan vielä erinäisiä valokuvia anikin puolelta. Ja onneksi odotin, koska valokuvat ovat hulvattomia. Järkevämpiä kuvia plus hiukan asiaa asuista itsestään luvassa myöhemmin. Mutta siis, itse asiaan eli con-raporttiin.

Is this Dashcon?? No this is Animecon. kuvasi: Kangaskasa?

Nukkuiko woodi tätäkään conireissua edeltävänä yönä yhtään? DING DING DING oikea vastaus on, että ei! Rovaniemeltä keskiviikkona Oulun hujakoille kotiuduttuani jatkoin koko viikon jatkunutta loppurutistusta. Ei sitä tekemistä pitänyt olla näin paljon, olin ihan varma. Asiaa ei auttanut kamala kesä-flunssa, jonka takia jouduin ottamaan sairaslomaa töistä. Toisaalta jees, voi tehdä kotona pukua. Toisaalta ei jees, makaat puolikuolleena sängyssä ja yskit keuhkosi pihalle. ༼ ༎ຶ ෴ ༎ຶ༽

Perjantaina sain armonaikaa noin puolillepäivin, jolloin minua tultiin hakemaan ja ajoimme Kuopioon. Matka tuntui jäätävän lyhyeltä siihen verrattuna, että edelliset conireissut on tehty Turkuun ja Lahteen. Neljä tuntia autossa? Pff! Lastenleikkiä! (saatoin myös nukkua 90% matkasta)

Erinäisistä syistä päädyimme, kaikista vastustelemisistani huolimatta, lattiamajoitukseen. Minä vihaan lattiamajoituksia, mutta silti taisin nukkua ja ottaa koko tilanteen parhaiten ryhmästämme. Järjestelyissä oli jotain kummaa säätöä, ja jouduimme mitään kysymättä luokan sijasta saliin. Oh joy. Itse sain koko hoidon ilmaiseksi, koska olin pitämässä ohjelmaa.

RIP lattiamajoitus never again

Meillä oli perjantaina esityskisan lavaharjoitukset ja teimme illalla Kangaskasan kanssa asujamme loppuun niin myöhään, että totesimme "no ei huomiseksi niin paljon tekemistä nyt jäänyt" (spoiler: kyllä sitä jäi)

LAUANTAI:

Lauantai oli möllipäivä. Kierrätimme vanhoja K-ON! mekkoja, koska nyt saimme ryhmäämme viimeinkin Mion mukaan! HURAA! Asia, mihin olemme pyrkineet vuodesta 2012 kun ensimmäisen Keijjo-ryhmän kokosimme. Iskin aamulla ruskeat piilolinssit silmiini ja voi sitä tuskaa. Vähän aikaa yritin kestää ja hokea "aina se vähän kirpasee kohta helpottaa" mutta ei. Eikä se pelkästään kirpaissut, vaan oikeasti jomotti tosi syvää kipua. Mmmitä?

Ehkä ihan vähän liioiteltu mutta ei paljoa

No, menin sitten ilman piilareita. En ollut niin moe kuin olisin voinut, mutta terveys ennen kaikkea. Vuorokauden valvomisen kestän, silmävauriota en.  (。ヘ°)  

Kurautimme Musiikkikeskukselle ja hujautimme itsemme jonottamaan lippuja erinäisiin tilaisuuksiin, tärkeimpänä näistä Kaoru Morin nimikirjoitustilaisuuteen. Jono lirusi taas missä sattuu ja vieläpä siinä ällöttävän matalassa tilassa. Tilanne oli hyvin hektinen ja ahdistava, mutta ei onneksi kestänyt kovin pitkään ja saimme liput kaikkiin haluttuihin asioihin, whee!

Musiikkikeskus oli lähes samanlainen pätsi kuin muistinkin. Rakennuksessa suunnistamisessa ei minulla ole ikinä ollut vaikeuksia ja tälläkin kertaa sain onnekseni selvät ohjeet ("ovesta sisään ja sitten vaan menet portaita alas ja alas ja alas") Taidekujalle, joka oli mystisen salaisessa sala-salissa. Ooh.

Avajaisista kävin katomassa osan, kuten myös parempaa cosplay, luennosta jolta myöhästyimme ihan vaan Desu-pöydän pallomeren takia. Ei sieltä olisi niin millään halunnut lähteä.

Paras paikka. Kuvasi: mysteerinen desu-henkilö??

Luento paremmasta cosplaysta cossaajan ehdoilla oli (siitä asti mitä itse seurasin) kohtuullisen agressiivista ja hyökkäävää, vaikka kuvaus ym. saivat ymmärtämään, että se olisi ollut ehdotuksia ja mukavaa juttelua. Ihan kuin mooseksen kymmentä käskyä olisi saarnattu.

Luennon jälkeen omassa ohjelmassamme oli niin shoottailua kuin sunnuntain lavaproppien shoppailua keskustan marketista. Ulkona varjossa K-ON! asuissa ei lauantaina ollut erityisemmin kuuma ja Musiikkikeskuksen ympäristöstä löytyi paljon hyviä paikkoja ottaa kuvia. Viihdytimme myös ihmisiä istumalla koko porukalla Desun pallomeressä.

Ulkopuoliset yllytti meitä riehumaan! kuvasi: Tapio Matikainen

Jengiämme on aina jaksanut hämmentää se, että vaikka Animeconin cosplay-kisoihin ja muihin suuressa salissa tapahtuviin ohjelmiin jaetaan lippuja, niin silti ihmisillä on pakottava tarve jonottaa saliin. Animeconin pitäisi kuuluttaa ja muutenkin infota ihmisiä, että hei jos sulla on lippu niin miksi idiootti jonotat? Myös epämääräisten jonojen hajoittaminen alkutekijöissään auttaisi asiaa. Itse seisomme vieressä ja ihmettelemme, kun väki jonottaa ja tönii menemään, vaikka sisään pääsee 100% varmasti, kun on lippu.

Kääpägaalassa oli hyvää potentiaalia, mutta toteutus alkoi heti ensimmäisen kisaajan jälkeen kyllästyttää aikamoisesti. Noh, uutta on aina ihan kiva kokeilla? Itse pukukisa oli perinteistä lavajuoksua. Eniten häiritsi kyllä juonto, joka jatkui ja jatkui ja jaaaatkui eikä missään välissä voinut olla edes viiden sekunnin hiljaisuutta kisaajan poseeraamiselle, kun koko ajan piti löpöttää.

Kaoru Morin nimikirjoitus-tilaisuus alkoi lähes heti kisan jälkeen  (●´∀｀●)  Päädyimme jonon hännille ja käytävällä oli ihan sairaan kuuma odottaa. Odotus kuitenkin palkittiin ja saimme nimmarit! Oikea nimeni (Emma) sai aikaan myös hykertelyä ja joitakin kommentteja, joita en japania taitamattomana osannut tulkita. Jotain hyvää olettaisin? He myös tunnistivat meidän K-ON! ryhmämme ryhmän Mugin tullessa hakemaan nimikirjoitusta. Mugin kulmakarvat on niin tunnistettavat.

Söpöliinit laittaa toistensa hiuksia. Kuvasi: Fukka?

Illasta porukkamme vähän hajaantui. Itse lähdin syömään sekä lähtemään lattiamajoitukseen aikaisin, koska… no… sunnuntain asut eivät edelleenkään olleet täysin valmiita.

Ikinä ei ole kyllä näin viimetinkaan mennyt minkään asun tekeminen, että sitä saisi vielä lauantai-sunnuntai yönäkin tehdä. Suuret kiitokset menevät orjaryhmälle, joka meitä asujen viimeistelyssä auttoi. Ryhmään kuuluivat siis Rorune, Sohvi, Elviira ja Kide. He pääsivät tekemään kaikkea pikkupuuhaa, jota asuissa kyllä riitti. Kiitos heille! Ketään ei pakotettu hommiin ja he saivat lähteä nukkumaan sitten, kun halusivat. Emme harjoittaneet vapaudenriistoa!

Jollain ihmeen kaupalla saimme kaikki suunnitellut osat asusta oikeasti tehtyä valmiiksi へ(゜∇、°)へ Kasan kanssa menimme nukkumaan kello neljältä yöllä sen jälkeen, kun jätimme viimeiset painaukset kuivumaan lattiamajoituksen ruokasaliin. Herätys oli kello puoli seitsemän aamulla, joten unta tuli ruhtinaalliset kaksi ja puoli tuntia. (∪｡∪)｡｡｡zzz

Ei Enää Ikinä


SUNNUNTAI

Aamulla kokeilin taas samaisia ruskeita piilolinssejä silmiini, mutta edelleen ne tuntuivat niin äärettömän pahoilta, että oli pakko ottaa pois. Möh. Aamu aiheutti kaikille suuria epätoivon hetkiä ja kaikki tunsivat itsensä rumiksi ja kauheiksi ja ulisivat tuskissaan. Itse olin aika neutraalisti, koska olen kokenut usein tämän "laitan asun päälle ja tuntuu hirveältä ja näytän kamalalta" olon, joka yleensä helpottaa päivän mittaa ┐(￣ー￣)┌

Näytetään aika väsyneiltä. Kuvasi: Emilia Lahtinen

Väsymys ei itsessäni oikeastaan näkynyt päivän aikana hirveästi muuta kuin viittä minuttia ennen oman luentoni alkamista. Huomasin unohtaneeni simälasit lattiamajoitukseen. Soitin hätäpuhelun Rorunelle ja aloin hysteerisenä itkemään, vaikka mitään hätää ei ollut. Onneksi osaan jopa paniikissa itkiessäni itkeä tahdonvoimalla niin nätisti, että meikkejä ei juuri tarvinnut korjata（；へ：）

Nyt löpisen luennostani!! Skipatkaa jos ei kiinnosta!
En tiedä johtuiko tämä juurikin tästä itku-yhyy kohtauksesta vai mistä, mutta itse pitämälläni luennolla olin harvinaisen rauhallinen ja rento. Hermoilin tosin ääneni puolesta ja pari kertaa luennon lopulla se alkoikin hajoilemaan (kiitos flunssa!) eikä oikein kantanut enää niin hyvin kuin olisin toivonut. Mikin käyttäminen olisi ehkä ollut ihan järkevää. Ilokseni sain huomata, että luento oli täyteen ahdettu ja ihanat ihmiset istuivat jopa lattialla kuullakseen, mistä puhuin. Uguu ;__; Syytän unenpuutetta ja luennon aikana noussutta lämpötilaa siitä, että horisin pari kertaa vähän väärää tietoa, mutta mitään vakavaa ei tapahtunut. En myöskään muista jokaista peliä täysin sana sanalta läpi, joten olen pahoillani vielä uber-hyper faneille, joita tietämykseni ei säväyttänyt. Peleihin perehtyessä tulee myös helposti sokeaksi asioille, jotka tuntuvat itselle itsestäänselvyyksiltä, mutta joita olisi varmasti pitänyt avata. Rakastin kuitenkin puhua aiheesta ja arvostin myös ihmisiä, jotka tulivat juttelemaan luennon jälkeen. Yhyy, kiitos. Haluan pitää lisää luentoja.

Naamani on tässä äärimmäisen pelottava, mutta se on todiste paikalla olostani. Kuvasi: Tapio Matikainen

Jos joku muuten ihmettelee, että miksi ohjelmalehtisessä luki että luento kestää kymmenestä kahteentoista ja tällä jäi esitys puoli tuntia liian lyhyeksi, niin aikani oli 90 minuuttia. Sai valita haluaako pitää 45 vai 90 minuuttia pitkän luennon ja otin tuon pidemmän. 120 minuutin luennoista ei ollut puhetta ja vartti noista molemmista on tarkoitettu luennon lopettamiseen ja seuraavan ohjelman valmisteluun. Hämmensi minuakin. Muuten järjestely Animeconin puolelta oli hyvää ja ytimekästä ja tiesin mitä tehdä ja milloin.

Ohjelmani jälkeen kävimme pienellä kierroksella bäkkärillä, jossa vastaan tuli kukas muukaan kuin itse Kaoru Mori. Aih ja voih~ Se oli niin kaunis hetki, etten pysty edes kuvailemaan sitä. Aiemmin hän oli kuulema hipelöinyt asujamme (minun pitäessä luentoa) ja kehui kovasti ja otti kuvia. Ja myöhemmin myös piirsi meidät. Iih. Törmäsimme Moriin pari muutakin kertaa bäkkärillä ja green roomissa ja hän oli aina yhtä upea ihminen ☆*･゜ﾟ･*\(^O^)/*･゜ﾟ･*☆

aarg  (twitter)

AARG (twitter)

Jäin samaiseen luentosaliin kuuntelemaan Kangaskasan luentoa siitä, onko anime totta. Toimin myös viuhkan heiluttajana hänelle, koska salin lämpötila nousi asut huomioonottaen todella korkealle. Luento itsessään oli hulvaton ja haluan nähdä sille jatkoa!

Sunnuntain aikataulu oli kokonaisuudessaan hyvin tiivis, koska kahdella ryhmäläisellämme oli luennot ja neljä meistä osallistui esityskilpailuun. Kävimme tuomaroinnissa ja Kasa ja minä syömässä, koska meillä oli ruokaliput green roomin antimiin. Ruoka oli aika mitäänsanomatonta ja sitä söi lähinnä siksi, että lopuksi päivää riittäisi energiaa.

Bäkkärissä hengailu oli päivän sana, koska siellä oli viileämpää ja ilma raikkaampaa kuin muualla. Emme saaneet ketään kuvaamaan asujamme (oli meillä ihan pari pientä hetkeä jolloin olis ehtiny), mutta olimmekin aika naatteja että sitten joskus myöhemmin erikseen. Bäkkärillä oli myös mukava jutella muiden kisaajien kanssa.

Ketään meistä ei tainnut jännittää ihan tuhottomasti ennen kisaa, koska menimme aika rennolla meiningillä. Itselläni ainakin oli hauskaa lavalla (siis hei pääsi syömään) ja esitys itsessään meni eteenpäin hyvin paljon omalla painollaan.

Siis RUOKAA!! kuvasi: Tapio Matikainen

Koska olimme kolmansina esiintymässä, pääsimme katsomaan ison osan muista esityksistä. Oli mukava huomata, kuin hienoja ja erilaisia esityksiä tällä kertaa lavalla näki! Olin hyvin tyytyväinen.

Pakko vielä mainita viimeisenä olleet venäläiset, jotka olivat hyvin suloisia bäkkärillä. Vaatii pokkaa tehdä yuri tai yaoi sarjasta cospay-esitys! Mietin myös, olisivatko he saaneet esittää kyseistä esitystä kotimaassaan, koska se olisi mahdollisesti ollut "homopropagandaa"? En tiedä, en ole perehtynyt siihen kuinka vahvasti nämä lait vaikuttavat Venäjän con-kulttuuriin.

Kisan jälkeen jaoimme esityksestämme ylijäänyttä ruokaa bäkkärillä nälkäisille kisaajille ja odottelimme päättäjäisten alkamista.

Siis mitä. Kuvasi: Kangaskasa

Tiedän, että päättäjäisissä on kiva viivytellä erinäisten kisojen tulosten kanssa, mutta ei niitä nyt ihan noin kauan olisi tarvinnut. Ei siinä, että niitä pitäisi heti esimmäisenä huutaa, mutta ihmisillä saattaa olla erinäisiä kulkuvälineitä lähdössä kotiin tai eivät vain halua istua tuhottoman kuumassa salissa yhtään ylimääräistä. Olen tosin hyvin iloinen siitä, että That Guy With The Glasses tulee ensi vuonna kunniavieraaksi (´∀`)  Veljeni halunee tulla taas ensi vuonna mukaan A-coniin tämän johdosta.

Ja JES! Me sijoituimme! Kolmanneksi! Sijoittujia oli hyvin vaikea arvioida etukäteen jo aiemmin mainitsemieni erilaisuuksien takia, mutta kyllä voin sanoa olevani iloinen. Toinen esityskilpailuni ja siinäkin tuli sijoitus. Ehkä en ole ihan mahdoton tapaus lavalla (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:・ﾟ✧

Kolmanneksi, ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneet. Kuvasi: Tapio Matikainen

Päättäjäisten jälkeen hiissasimme itsemme pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja pesemään ihomaalia pois. Lähdimme syömään ja ajoimme takaisin Ouluun samaa tietä pitkin kuin useampi vuosi sitten, jolloin matkalle sattui upea sumu. Nyt ei ollut yhtä upeaa sumua, mutta herpa derpa kuvia otimme silti.

Animecon oli ehkä con-historiani yksi hektisimmistä coneista. Toisaalta oli ihan hurjan kivaa ja jännää ja kaikkea tosi upeaa tapahtui, mutta toisaalta Ei Enää Ikinä tällaista kiitos ja hei (´°̥̥̥̥̥̥̥̥ω°̥̥̥̥̥̥̥̥｀)

Ngha

- Woodi

Kolmen Koon KesäConi

Aijaijai~

Toivotaan, että nämä kaikki töissä saamani mäkärien tekemät haavat ja paukamat parantuvat coniin mennessä.

Lupasin postata Frostin, Kitan ja Cosvisionin ja Desun kuvia, mutta enhän minä ole niitä ehtinyt hirveästi muokata! Ha hahahhah haa! ( ・◇・)  Plus Animecon lähestyy ja kyseinen tapahtuma vaatii erityistä huomiota sekä asujen, että ohjelman osalta.

Ottakaa ihan sairaan iso kuva, kun en jaksanut etsiä pienempää

Minä ja Kangaskasa päätimme kuin päätimmekin siis lopulta olla hulluja ja Kaoru Morin saapumisen kunniaksi tehdä Bride's Storyn kaksoset hääpuvuissaan. Saimme myös itsellemme husbandot Fukkasta ja Rorunesta, joten meilläpä on ihan kesähäät! Jestas sentään! *Budum-tsii!*

Erääksi ongelmaksi kehkeytyi se fakta, että asut ovat identtiset ja välillämme on tällä hetkellä noin 800 kilometriä. Tällä hetkellä valmiina olevat osat olemme tehneet niin, että toinen tekee ne molemmille "liukuhihnatyönä" Pääsemme kuitenkin tulevana viikonloppuna tekemään asuja kasvotusten! (　´∀｀)

Le korvis

Itse aloitin loogisesti asioista, mitkä eivät näy reffikuvissa, eli korvakoruista. Ne ovat lähes valmiit ja odottavat lähinnä maalia. Maalaisin ne jo nyt, mutta kaikkiin hopeisiin osiin haluamme saman maalin niin joudun odottelemaan sen valitsemista ja ostamista. Jatkoin korulinjalla ja tein rintakehälle tulevat isot pyöreät läpyskät, jotka toimivat myös mekon pääntien sulkijoina. Nämä myös ovat kiinnitystä, maalia ja keskelle tulevien punaisten kivien kiinnittämistä vaille valmiit.

Tekeleet muistuttavat Käytännöllisiä Tissipanssareita™ mitä niin usein pelimaailmassa näkee, joten oli pakko ottaa aiheeseen liittyviä kuvia.

#huomiohuora ja #tissipanssari

Näiden urotöiden lomassa Kasa on urheasti tehnyt alusmekkoja ja niihin tulevia kirjailuja. Kyseiset mekot ovat käsittääkseni lähes valmiit ja hän pääsee kaavoittamaan itse päällä olevia mekkoja, wiuu (/^▽^)/

Rispektiä! Kuvannut ja tehnyt: Kangaskasa

Itse olen myös aloitellut hattuja, joiden värimaailma ja kuvioiden leveys on hämännyt minua hyvin paljon epämääräisten ja vähäisten värikuvien takia (‘A`)  On pitänyt tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Niihin tulee sekä koneella ja että käsin tehtyjä ompeleita ja hmm olen vähän epäröivä koko hoidon suhteen, mutta oh well katsotaan mitä tapahtuu! Ja jos luulette, että aiomme kirjoa tuon kaiken mekossa olevan kuvion käsin niin ehei. Totesimme ajan ja rahan käytön takia parhaan taktiikan olevan kangasvärit plus kirjomista/ompelua/katsotaanmitätapahtuu. Kyllä tuo iso työ on silti. Se tulisi myös meidän mielestämme näyttämään kivemmalta osittain painettuna, vaikka se onkin silloin 0% auteettista niinkuin-silloin-muinoin-tehtiin meininkiä.

"Hei! Kiinnostaisiko juuri SINUA ostaa kangasvärejä?"-ilmeeni :)

Näiden puteleiden lisäksi minulta löytyy nyt myös valkoista ja vihreää. Kaikenmaailman sälää ja osia on ostettu, etten jaksa edes alkaa luettelemaan niitä. Aikaisemmin mainitsemaani hopeaa odottavat myös päähineeseen tulevat kellot, jotka kaipaavat muutenkin kunnon muokkausta.

Kili kili (toiset löytyy vielä tietysti)

Syynä webbikameran täytteiselle kuvamäärälle johtuu minun ja kamerani eripurasta ja toimivasta taktiikasta saada kuvia ulos tietokoneelleni. Anteeksi tämä (( ༎ຶ‿༎ຶ ))

Lauantaina näillä näkymin olemme ulkoiluttamassa Keijjoja. Osittain koska saamme mahdollisesti nyt ryhmän kasaan ja osittain koska viileämpi asu! Toisaalta kova olisi hinku lauantaina päästä kaksosina hakemaan Kaoru Morin nimikirjoitusta, mutta katsotaan mitä tapahtuu.

Keijjot! Kuvasi: Soffi

Ja nyt mainostan sunnuntaina pitämääni Persona-aiheista luentoa! Jos asiat eivät enää järjestäjien taholta muutu, niin luentoni on heti kymmeneltä Jousistossa. Läpisen 90-minuutin ajan Persona-pelejä (ilman juonipaljastuksia) ja kannattaa tulla kuuntelemaan ainakin se, että kestääkö ääneni niin kauan. Ja toivomaan, etten pyörry tuossa häävermeessä! ╮(─▽─)╭

Oletteko jo kyllästyneet Persona-giffeihin? Hyvä! En minäkään!

Oikeastaan vasta nyt tätä kirjoittaessa alkoi hiipi sellainen the Conifiilis, koska tähän asti olen keskittynyt vain töihin, cossin tekemiseen ja mökkihöperyyden lievennystoimiin. Animecon myös strattaa oman kesälomani, joten se on hyvänä virstapylväänä vähän kaikelle! Wohoo (ﾉ◕ヮ◕)ﾉ*:・ﾟ✧

Suattaapi olla että päivitän ennen Animeconia tai suattaapi olla että en. Jos en päivitä niin nähdään Kuopiossa. Jos päivitän niin sanon tuon saman siinäkin päivityksessä!

- Woodi

Desucon 2014: Vihdoinkin Hyvät Unet

Desuconia edeltävä viikko meni niin vähillä unilla, ettei mitään järkeä ja kaikesta ei voi edes syyttää cosplayta. Keskiviikosta eteenpäin cosplay tosin jaksoi minua valvottaa ja torstai-perjantai yön sitten tekelinkin Sphintuksen sauvan loppuun. Olin jo välillä aikeissa olla tekemättä koko sauvaa, ihan vaan koska välillä se ei näyttänyt sitten yhtään hyvältä  (。ヘ°)  

Onneksi kuitenkin jaksoin pakertaa, koska olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Perjantaina hyppäsin junaan kohti Oulua, mistä pääsimme pääsykokeiden takia lähtemään Lahteen vasta kahden jälkeen. Siispä olimme perilläkin paikan päällä vasta yhdeksän jälkeen. Kävimme Sibellä vain pienen kierroksen hakemassa rannekkeet ja badget ja muut välttämättömät asiat ja hiivimme hotellille.

Nukuin kuin tajuton koko yön enkä ollut varmaan koko viikolla nukkunut niin pitkiä ja hyviä yöunia. Kunnon yöunet conissa, mitä hulluutta? ( ・◇・)

Lauantaina vetelin niskaani siis Sphintuksen, jota siis käytin myös Cosvisionissa. Tällä kertaa täydensin asua piilolinsseillä ja sauvalla.

Pallo on oikeasti himoiso joulupallo, joka on onneksi hyvin varmaa tekoa. Kuvasi: Kangaskasa

Käärme sai Desussa selvästi vähemmän huomiota, oletettavasti koska kaveri oli ollut mukana jo Cosvisionissa sekä nyt minulla oli mukanani heiluteltava proppi, josta ihmiset tuntuivat pitävän. Pitkästä aikaa oli jotain kunnollista, mitä heilutella cosplay-videolla enemmän tai vähemmän tyylikkäästi.

Lauantain aamupäivä hujahti nopeasti ohi shootatessa, ihmisiä tavatessa ja myyntipöytiä kiertäessä. Vahva auringonpaiste ajoi meidät jälleen nurkan taakse varjoon, joten useat kuvat on otettu Wanhan Kunnon Tiiliseinän luona.

Ennen cosplay-kisaa kävin tuttuni pitämällä luennolla "Sailor Moon teki minusta feministin", jonne kyllä olisin mennyt vaikka se ei olisi kaverin vetämä ollutkaan. Pidin luennolla varsinkin sen tutkimuksellisesta otteesta ja haastateltujen ihmisten kommenteista. Myös yleisön ottaminen mukaan oli hienoa, vaikka aika loppuikin sen takia tosi pahasti. Ensi kerralla ajankäyttö pitäisi olla ehkä tarkemmin mietitty ja käskeä ihmisiä vain julmasti kommentoimaan lyhyemmin tai ottaa vähemmän kuin kolme kommenttie per slaidi. Haastateltavista toisella oli ärsyttävä tapa hokea "niinku"-sanaa, mutta hän oli haastateltava eikä luennon pitäjä joten annettakoon anteeksi.

Kasa on ainoa asiallisen näkönen hahah. Kuvasi: Helene Lindfors 

Luennolta vei tieni suoraan lauantain cosplay kisaan. Euro Cosplay-karsinta menee aaltoina niin, että joka toinen vuosi taso on ihan hurrrrjan korkea ja joka toinen vuosi se on matalampi. Nyt oli tämä matalampi vuosi ja esitykset olivat vähän niin ja näin ja taso oli jotenkin hyvin tasapaksu muiden kuin itse voittajan osalta. Rimppu kyllä ansaitsi voittonsa! (　´∀｀)

Kisan juonto oli supre duper mukavaa ja hienoa seurattavaa ja väliaikaesitys vei ainakin minut mennessään. Wiuu!! Itse esityksiä katsoessa huomasin suuren suuren trendin lavalle roudattavan roinan määrässä sekä taustalla pyörivien videoiden muodossa. Hmm

Hall Cosplay taas oli upea ja hieno ja pidän kontekstista hyvin, hyvin paljon, jos joku ei ole sattunut sitä ikinä tajuamaan. Approved.

Lähdimme vielä uudestaan ulos kuvaamaan enemmän vehreisiin maisemiin. Kuvia tuli hyvin ja lopulta juoksimme hyvin hysteerisinä takaisin sisälle, kun alkoi satamaan. Minkään osan asussani ei pitäisi vedellä lähteä elämään, mutta en haluaisi kyllä hirveästi riskeerata. Lähdimme kohtuullisen aikaisin takaisin hotellille, koska kaikki tuntuivat olevan aika poikki. Sade kasteli meidän aika läpikotaisin sitten ruoanhakureissulla ja voin sanoa, että en ol kyllä pitkään aikaan juossut noin kovassa sateessa. Olin alusvaatteita myöten läpimärkä.

Miekin laitan tän tänne ku ollaan niin kauniita

Iloisesti myös tuhlasin rahaa ja ostin vähän tyyriimmän laukun. Erityisesti Japanilaiseen muotiin perehtyneet henkilöt varmaan repivät hiuksia päästään, koska itse en ole perehtynyt asioihin yhtään millään tavalla enkä tiedä asioiden ja tyylien oikeita nimiä oikein hyvin. Näin ollen tulen käyttämään laukkua varmaan monien mielestä ihan väärien vaatteiden kanssa, mutta koska en ole mikään vaate-hipsteri niin ihan sama. Ei Rovaniemellä kukaan tiedä mitään kuitenkaan (゜▽゜;)

Lauantai-sunnuntai yön nukuin myös ihan älyttömän hyvin ja sain jotain kahdeksan-yhdeksän tuntia unta jestas vieköön miten ihanaa. Vihdoin hyvät unet!

Sunnuntai:

Vasemmalta myötäpäivään kiertäen: Fukka, Rorune, Kide, Kifia, Kissaten, KALA, Kangaskasa ja miä. Kuvasi: Helene Lindfors

Minä ja Rorune vedimme vähän kasuaalimmat ja hillitymmät vaatteet yllemme ja cossasimme niinkin tunnetusta sarjasta kuin Konya mo Nemurenai. Päivän aikana kukaan ei ainakaan tunnustanut tunnistavansa meitä, mutta henk.koht en ole sellainen ihminen joka moisesta harmistuisi. Jos harmistuisin niin en cossasisi tällaisia hahmoja. Kaverit poukkoili söpönä kolmen hengen Houzuki-ryhmänä joita ihastelin koko päivän ja kaikki muutkin ihasteli  (◡‿◡✿)

vitsi ku olTIIN SÖPÖJÄ ARG. Kuvasi: Kifia

Sibeliustalolla himmailu ja asujen kuvaaminen oli iso juttu sunnuntaina. Minun oli cosplay kisan ja päättäjäisten lisäksi tarkoitus käydä myös yhdellä luennolla, mutta ruokailu kiilasi sen päälle aika taidokkaasti. Esitys-kisan osallistujamäärä oli harmillisen alhainen, mutta ne vähäiset neljä esitystä olivat kaikki hyviä ja viihdyttäviä. Voittajaesitys oli hauska ja kekseliäs ja tällaisissa esityksissä taustavideo oikeasti jopa toimii, wow.

Kala oli päivän sana. Kuvasi: Yaci

Verde ja Gorou pariskunnasta otettiin paljon tosi hyviä kuvia (kiitos Kifia! ;_;) ja teen vielä jossain välissä edellisen vuoden tapaan erillisen kuvadumbin sekä niistä, että lauantain Sphintuksesta. Kuvauspalvelusta tuli myös iso läjä upeita kuvia, mutta jakelen niitäkin myöhemmin jeah. Huomasin nyt tässä, että Cosvisionin Naomin kuvista sekä Frostin kuvia pitäisi kai myös laitella. Hupsista kukkuu.

Kuvasimme, söimme, hengasimme ja menimme päättäjäisiin. Sitten lähdettiin ajamaan kohti Oulua. Oman istumapaikkani jalkatilan oli vallannut ylempänä näkyvä kala (　´∀｀) Oulussa nukuin pari tuntia, hyppäsin junaan ja kurautin Rovaniemelle töihin.

Desucon oli hämmentvällä tavalla pliisumpi kuin aikaisempina vuosina, enkä ole aian varma mistä tämä edes johtuu? Itse tapahtumasta, vai vain omasta ajankäytöstä ja jaksamisesta? Asuista? En tiedä! Hauskaa kyllä oli, ei siinä mitään! ╮(─▽─)╭ 


Pääsin molempina päivinä myös videolle, jossa poseeraan koleasti ja söpöilen Rorunen kanssa. Lempparini on kuitenkin Houzuki-ryhmän kalapätkä, koska aarg. Ottakaa linkki, koska bloggerin videohaku-asia ei videota löydä: VIDEO

- Woodi